Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



19.6.2014

Negatiivisuushaaste



Sain kiivaasti sosiaalisessa mediassa kiertäneen positiivisuushaasteen viime viikolla. Positiivisuus onkin ollut haasteena, ainakin tässä muutaman päivän ajan. Sen vuoksi en ole (vielä) osallistunut tähän mukavaan ja aurinkoiseen leikkiin, jossa kirjataan kolme myönteistä asiaa päivässä viiden päivän ajalta (yhteensä viisitoista kivaa juttua!!!111) ja jaetaan se someystävien kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja kun sen jakaa facebookissa - jos ystäviä siellä on vaikka 250 - niin siitähän tulee jo aivan pirunmoisen ekstaattinen kokemus! 

No niin, olen siis odotellut parempia fiiliksiä, jotta voisin osallistua myönteisyyshaasteeseen. Tiedän, tiedän, tämä hetkihän olisi juuri mitä parhain osallistumiseen. Jos keskittyy siihen mikä on hyvää ja mistä voi olla kiitollinen, niin paha mielikin voisi väistyä. Vaan kun en halua. Nimittäin vituttaa nyt sekä nämä haasteet (kaikessa merkityksessään) ja varsinkin kaikki minimaalisen pienet ja merkityksettömät seikat, kuten että on nälkä, henkkamaukalta ostamani henkselit olivat rikki ja musta ei ikinä tule niin laihaa kuin haluaisin. Perkele. 

Minulla on sellainen hassu uskomus, että vaikka positiivisuus ja myönteisiin asioihin keskittyminen ja kiitollisuus kaikesta hyvästä onkin erittäin mahtavaa, ja kielteinen tunnetila voi olla jopa naurettavan helppo muuttaa muuttamalla ajatuksiaan esimerkiksi monien kivojen NLP-menetelmien avulla, mutta... uskon vakaasti siihen, että oman terveytemme ja hyvinvointimme kannalta on oleellisen tärkeää KOKEA negatiivisetkin tunteet. Kokeminen on suhteellisen nopea asia, eikä siis tarkoita sitä, että pitäisi jäädä vellomaan ikäviin asioihin ja piehtaroida kielteisissä ajatuksissa niin että roiskuu muidenkin päälle. Tony Dunderfelt, joka oli opettajani joskus viime vuosituhannella, sanoi että viha on terve tunne, joka kestää 3 sekuntia. 

Näin ollen, koska negatiiviset tunteet pitää hyväksyä ja kokea eikä vetää positiivisuuden kelmua päälle, aion listata mielessäni kaikki ikävät asiat ja pahan mielen airueet, jotta voin harmitella niitä asiaan kuuluvalla synkkyydellä. "Ilo pintaan vaik syrän märkänis" ei nimittäin ole pelkästään huono kehotus, vaan myös toteamus. Niinhän siinä käy.

4 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä. Tunteet pitää kokea. Käydä läpi, antaa mennä. Itse lähdin jossain vaiheessa kuluneen vuoden aikana kokeilemaan miltä tuntuisi taas antautua negatiivisille fiiliksille. Ei ollut hyvä kokeilu, sillä en päässyt irti enää ollenkaan. Ehkä SIINÄ onkin asia, jota minun pitäisi nyt tutkia. Miksi jäin kiinni negatiiviseen, enkä saa enää kiinni siitä mahtavasta flowsta, joka kantoi tosi rankkojen kausien ylitse. Alan taipua sille kannalle, että nyt pintaan on nousemassa hyvin kaukana muinaisuudessa läpikäymättömiä tunteita ja minun pitäisi puhdistaa tunnevarastoni niistä. Mutta miten... sitä en tiedä. Itse kirjaan mieluumin ylös positiivisia asioita, sillä me muokkaamme koko ajan historiaamme. En halua merkata ohimeneviä vitutuksen tuntemuksia, jottei niistä tule enempää totta kuin mitä ne ovat (ohikiitäviä).

    VastaaPoista
  2. Negatiivisuus on todellakin kuin huume, se nappaa helposti otteeseensa ja irti pyristeleminen vaatii taitoa, tahtoa ja viisautta. Siinä on hiuksen hieno ero milloin velloo negatiivisuudessa ja milloin aidosti kohtaa ja kokee sen negatiivisuuden mikä on siinä hetkessä läsnä. Eron huomaa varmasti siitä, että toiseen jää jumiin ja paska olo lisääntyy, kun taas toinen puhdistaa ja voimauttaa. Pääsääntöisesti itsekin keskityn vahvistamaan sitä hyvää mikä on, (just miten kirjoitat että merkkaa ylös positiivisia asioita), mutta en enää lakaisemalla muita tunteita positiivisuuden maton alle. Itse asiassa mä en edes pidä tuosta positiivisuus-negatiivisuus asettelusta, tunteita kuin tunteita - kaikki ne tulee ja menee ja on ihan yhtä ohimeneviä, ellei ala vastustaa/yritä ohittaa jotain, jolloin se jää pinnan alle muhimaan.

    VastaaPoista
  3. Riivatun hieno kuva tuo eka! Toinenkin; mutta varsinkin eka. Huippu.

    Pidin kirjoituksesta kovasti. En osaa nyt sanoa mitään parempaa. Ja tuossa kommentissasi sanot juuri kuten ajattelen: positiivisuus - negatiivisuus jaottelusta en pidä minäkään. Ajattele vaikka ikävän tunnetta. Joillekin se on kovinkin negatiivinen tunne. Toisille suorastaan inspiroiva, sellainen kaiho vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja ihanasti sanottu tuo, että tunteilla on ihmisille eri merkitys. Itse ainakin - todellakin - koen usein jonkin perinteisesti negatiivisen tunteen inspiroivana ja jotenkin mehukkaana. :) PS. Tykkään edelleen aivan valtavasti Piilomajasta, käyn aina lukemassa joka jutun, kommentoiminen on vaan jäänyt harmillisen vähäiselle.

      Poista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥