Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



26.2.2014

Jolie ja luonnonkosmetiikan ilosanoma



Maanantaina koulutuspäivässä kesken pariharjoituksen eräs henkilö pysähtyi niille sijoilleen, tuijotti minua hetken keskittyneesti ja sanoi: "Mitä sä olet tehnyt itsellesi, sä oot tosi hyvän näköinen." Ööööh... jaa että mitä olen tehnyt itselleni, kun nyt hetkellisesti ja poikkeuksellisesti naama näyttää paremmalta kuin yleensä? No, kiitos vaan, johtuisiko ehkä siitä, että olen käyttänyt kaksi viikkoa huippuihanaa luonnonkosmetiikkaa, jota ihonhoitokonsultaation yhteydessä hankin. Muuta en keksi.

Melkein kaksi viikkoa siis ehti vierähtää, ennen kuin pääsin kertomaan tästä ihanasta vierailusta ihanassa putiikissa, josta Kemikaalicocktailin Noora Shingler sanoi aikoinaan, että se on hänen "business-crush". No samat sanat! Kyseessä on tietenkin Helsingin Uudenmaankadulle pari vuotta sitten avattu ja nettikauppanakin mainiosti toimiva Jolie. Koska tiedän omakohtaisesti yrittäjyyden haasteet - tyhjän päälle heittäytymisen (vakityöstä yrittäjyyteen) riskit, sekä sen huikaisevan tunteen kun alkaa elää unelmaansa todeksi - sympatiseeraan ja ihailen Jolien koko tarinaa ja konseptia. Ja koska rakastan luonnonkosmetiikkaa samoin kuin rakastan puhdasta, eettisesti tuotettua, ekologista kasvisruokaakin, on selvää että se on kosmetiikkaa jota käytän. Eikä nykymaailmassa tarvitse enää luopua luksuksesta ollakseen hyvä ihminen, täytyy vaan osata ja haluta tehdä parempia valintoja. 

Jos käyttötuote (ruoka, vaate, kosmetiikka, huonekalu) voi olla eettinen, ekologinen, terveellinen ja laadukas, miksen valitsisi sitä jonkun eläimillä testatun, halpistyövoimalla tuotetun schaissen sijaan? En keksi muita syitä kuin tietämättömyys ja raha. Mutta ei kaikki luonnonkosmetiikka ole kallista. Nykyaikana on olemassa monia hinta-laatu-suhteeltaan erilaisia tuotesarjoja, joista jokainen voi valita omansa. Aloitin luonnonkosmetiikan käyttämisen jo 20 vuotta sitten Dr Hauschkan ja Weledan tuotteilla, jonka jälkeen haksahdin mainonnan uhriksi ja käytin aikani Lancomea, Cliniqueta, Vischyä sun muuta, kunnes valistuin ja löysin tieni upeiden, ylellisten ja tehokkaiden luonnonkosmetiikkamerkkien pariin. En ole katunut!

Tällä kertaa Joliessa käydessä, hyvin inspiroivan ja asiantuntevan konsultaation jälkeen, valitsin hieman edullisempia tuotteita ja käytän näitä hyvillä mielin, kunnes pääsen kokeilemaan luonnonkosmetiikan hardcore osastoa. Kuten niin moni, minäkin säästän ja unelmoin Patykasta, tuosta luonnonkosmetiikan Porchesta, ja arvatkaa vaan onko juhlaa kun lopulta pääsen niihin käsiksi. Mielestäni se on oikein virkistävää vaihtelua tähän nykymaailman "mulle-kaikki-heti-nyt" -mentaliteettiin, että kaikkea mitä haluaa ei saakaan samantien. Kyllä sitä osaa arvostaa ja iloita siitä ihan eri tavalla, kun on joutunut odottamaan ja näkemään vaivaa jonkun eteen. Tällä tarkoitan tietenkin sellaisia asioita, joita olemme tottuneet saamaan heti kun mieleen toive putkahtaa - en niinkään isompia asioita, joita meillä jokaisella varmaan on toivelistalla, mutta niiden toteutuminen vaatii pankkilainaa, lottovoittoa tai ihmettä.

Itselläni siis on nyt ollut käytössä Iroisien ihanan raikas ja geelimäinen putsari (tuoksuu Spriteltä) sekä kasvovesi, Neal's Yard Remedies -sarjan frankinsensiltä tuoksuvat (ja selkeästi nuorentavat!) öljyseerumi sekä kosteusvoide. Pakko se on myöntää, että muutoksen varmaan huomaavat muutkin kuin minä itse. Iho on pehmeä, kimmoisa, terve ja rusottava. En ole kirjoittanut tätä hehkutusta yhteistyössä kenenkään kanssa, enkä myöskään hyötynyt siitä pennin vertaa, kuten en mistään muustakaan blogissani esittämistä mielipiteistä tai katsauksista. Kunhan omaa inspiraatiotani ja elämänkatsomustani jaan pitelemättömän innoissani. Tällä kertaa se nyt käsitteli luonnonkosmetiikan ilosanomaa! Halleluja!

23.2.2014

Banaani-maapähkinävoijälkkäri

Hyvin ehtii vielä tänään kirjoitella hiihtolomaviikon kuulumisista, tehdä kolme koulutehtävää ja esseen huomisiin opintoihin. Ehtiihän? Aiemmin viikolla ei ole ehtinyt, koska on ollut niin kiire nauttia elämästä. Siihen kuulkaa uppoaa helposti todella paljon aikaa. Olen alkanut taas saada ulkoilusta ja liikunnasta kiinni pitkän lepokauden jälkeen. Lenkkeily hämyisillä, hiekkaa rouskuvilla poluilla, kevään lupauksen tuoksuessa ilmassa, on ollut iloni monena iltana. Olen hankkinut myös jäsenyyden kuntosalille ja treffasin personal traineriani tällä viikolla ekaa kertaa! Kävin myös hikoilemassa Hot Pilateksessa ja ihanassa infrapunasaunassa. Jee!

Liikunnan lisäksi ruokapuolella on ollut luovaa säpinää. Trendikkäät lehtikaalisipsit valmistuivat alkuviikolla ja katosivat himokkaaseen kitaan alta aikayksikön. Suosittelen! Niin kuin niin moni, olen minäkin tiennyt jo pitkään, että viljatuotteet ja sokeri eivät sovi minulle yhtään, mutta leivän- ja suklaanhimoisena niitä ei niin vain karsita ruokavaliosta. Muutenkin ruokavaliomuutokset ovat herkkä ja tunteisin vaikuttava asia, ja omalla kohdallani epäonnistuminen on taattu, jos rajoituksia on liikaa tai säännöt liian monimutkaiset. Päätin sitten niin, että saan syödä kaikkea luonnosta tulevaa, mahdollisimman vähän käsiteltyä, niin paljon kuin haluan ja missä muodossa haluan. Käytännössä se tarkoittaa hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, papuja ja linssejä sekä hyviä kasviöljyjä. Ja lauantaisin saan syödä mitä huvittaa. Arvatkaa vaan olinko ihmeissäni, kun viikon viljattoman ja sokerittoman syömisen jälkeen lauantaina ei tehnytkään mieli mitään, mitä aiempina viikkoina olin Putousta katsoessa mättänyt naamariin kaksin käsin. Söin silti 9 minttu-susupalaa, enempää ei pystynyt.

Tänään täytin tyttäreni (whovian) unelman ja tarjosin hänelle sunnuntailounaaksi kalapuikkoja ja vaniljakastiketta. Jokainen Doctor Whonsa katsonuthan tietää, miksi fishfingers and custard on ehdoton yhdistelmä. Itseni ruokin hieman toisenlaisella annoksella ja kehittelin jälkkäriksi sellaisen setin, että taju lähtee. Aivan törkeän hyvä banaanijälkkäri, joka toimii myös aamupalana, välipalana ja yöpalana. Hunajan voi korvata agavesiirapilla tai jättää kokonaan pois. Kookosöljynkin voi jättää pois, mutta ihanan aromin, maun ja terveellisyyslisän se annokseen tuo. 

Banaani-maapähkinävoijälkkäri (1 annos)

1 banaani
1 rkl maapähkinävoita (Bionan - ei sisällä mitään muuta kuin luomulaatuista maapähkinää)
1 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä (Cocovin)
1 tl luomuhunajaa
5 parapähkinää

Sekoita kulhossa maapähkinävoi, kookosöljy ja hunaja. Pilko banaani sekaan ja pyörittele tahnassa. Rouhi parapähkinät annoksen päälle. 

Kännykameralaatuisessa kuvassa annoksesta on jäljellä vain rippeet, koska en yksinkertaisesti pystynyt olemaan syömättä siitä "muutamaa lusikallista" samantien.


14.2.2014

Kaunis sydän


Hyvää rakkauden ja ystävyyden päivää kaikille teille ruttuisille, rikkinäisille, särkyneille, pettyneille, haavoittuneille, hauraille, herkille, kärsiville, raskaille, vuotaville, viilletyille, villiintyneille, epäluuloisille, kovettuneille, tunteville, väriseville, luottavaisille, kevyille, huojentuneille, hilpeille, liioitteleville, hupsuille sydämille. Kun se vielä - kaiken sen jälkeen - sykkii ja rakastaa, on se kauneinta mitä on.

10.2.2014

None of my business


Olin viime viikolla Innopolissa yrittäjille tarkoitetussa viestintäaamussa. Saatiin teetä ja sämpylää. Olen niin paljon käsitellyt täällä blogissani ujouttani ja epäsosiaalisuuttani yms. että täytyy tasoittaa tilannetta mainitsemalla, että se ei mitenkään näy päälle päin. Olen juuri se ärsyttävä tyyppi, joka menee luennolla istumaan ensimmäiseen riviin ja vastaa käsi ojossa jokaiseen esitettyyn kysymykseen, kuin oman elämänsä hermionegranger ainakin. (No en jokaiseen, liioittelenkin vielä.) Juttelin myös muiden osallistujien kanssa inspiroituneesti, ja vaihdeltiin jopa käyntikortteja. Oli varsin virkistävää. 

Viikonlopulle osui toinen sosiaalinen tapahtuma, ihan omien sukulaisten parissa, ja vaikka tilaisuus muuten olisi voinut olla oikein mieluisa, onnistui eräs henkilö hyökkäävällä, kriittisellä ja ylemmyydentuntoisella täsmäiskullaan saamaan hermostoni niin sekaisin, ettei meinannut haarukka pysyä kädessä. Viimeksi olen kokenut vastaanvanlaista tunnereagointia vuosia sitten, joten yllätyin. Päivä tapahtuneen jälkeen kyllästyin päässä toistolla pyörivään ääninauhaan, joten otin ja kirjoitin kirjeen. Kirjeen, jonka tarkoitus oli vain saada koko tyhmä tilanne pois koneistosta, kirjeen, jota en koskaan toimita perille. 

"En kaipaa omien valintojeni kritisointia tai kyseenalaistamista ihmiseltä, joka ei tiedä minusta eikä asioistani mitään. En halua joutua kolmannen asteen kuulusteluun, enkä joutua tivaamisen kohteeksi asioista, jotka eivät sinulle kuulu. En halua että minua kohdellaan alentuvasti, että kykyjäni ja ymmärrystäni räikeästi aliarvioidaan tai että päätöksiäni ja arvojani vähätellään. Koin käytöksesi hyökkäävänä, epäasiallisena ja ahdistelevana. Jatkossa odotan sinulta kunnioittavampaa käytöstä sekä arvostavampaa asennetta."

Mutta arvatkaa mitä, vanha viisaus, toista ei voi muuttaa. Tulen suurella todennäköisyydellä jatkossakin saamaan häneltä täsmälleen samanlaista kohtelua. Se mitä voin asialle tehdä, on muuttaa omaa näkökulmaani, asennoitumistani ja käytöstäni vastaavanlaisessa tilanteessa. 
“My philosophy is: It’s none of my business what people say of me and think of me. I am what I am and I do what I do. I expect nothing and accept everything. And it makes life so much easier.” - Anthony Hopkins

5.2.2014

Päiväni vegaanihipsterinä

Tällaiselle kehä kolmosen takapuolella asuvalle, pienessä lähikaupassa ostoksensa tekevälle hissukalle matka ostoskeskukseen on aina merkkitapahtuma. Siitä pitää ihan kirjoittaa blogiin. En aamulla luennolle lähtiessä tiennyt päätyväni ostoskeskukseen. Ellen olisi mennyt luennolle, en olisi mennyt ostoskeskukseenkaan. Niin se on, että kannattaa nousta sängystä ja astua ulos ovesta, ja elämä voi kuljettaa ihan minne vain, vaikka Myyrmanniin, kuten tässä tapauksessa. Tekee oikein mieli siteerata kuulua ajattelijaa: “Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.” Nukkuminen voidaan tässä käsittää myös kotona pysyttelemisen metaforaksi, jolloin lausetta voi näin soveltaa useampaan tilanteeseen.

Myyrmannissa ostin rannekellon. Edellisen hankin 25 vuotta sitten. En ole käyttänyt sitä vuoden 1993 jälkeen. Kellon osto tuotti suurta mielihyvää, ja sen hankkiminen voidaan nähdä myös eräänlaisena symbolina tyyliin "Beginning of a New Era". Kello on tosi sievä vintagehenkinen Leijona, jossa on arvomaailmani mukainen tekonahkaranneke. En haluaisi kenenkään ihonriekaletta ranteeni ympärille. Myyrmannissa kävin myös kirjakaupassa (surprise, ostin pinon kirjoja) ja apteekissa sekä McDonaldsin vessassa. En maksanut euroa vessakäynnistä, vaikka olisi pitänyt. Mietin voiko nyt ajatella, että olen varastanut McDonaldsilta, koska jätin maksamatta palvelusta. (Vessassa ei ollut palvelua, vessan oven avaaminen oli palvelu.) 

Apteekissa halusin ostaa Q10 antioksidanttia, koska (katso edellinen kirjoitus) ulkonäköäni koskeneet kommentit ovat aikaansaaneet pirullisen paineen ylläpitää ikuista nuoruutta (tämä on tosin ristiriidassa sen kanssa, että ostin mummokellon). Pyysin asiakaspalvelijaa selvittämään löytyykö tuotetta ilman liivatetta, koska liivate on kuvottavaa. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen sain tietää, että on ainoastaan mahdollista selvittää onko liivate tehty siasta vai naudasta. Kiitin ystävällisesti avusta ja mietin, että minulle on aivan sama vaikka se olisi tehty koirasta, sillä en harrasta rotuerottelua. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Paitsi omat lemmikit ovat hieman tasa-arvoisempia kuin muut. Sitten menin K-markettiin ja ostin kolme litraa luomusoijamaitoa, kaksi pakettia pensasmustikoita, lehtikaalia, soijaleikkeleitä ja falafelia.

Jäkätin tielleni sattuneelle myyjälle siitä, että kaupasta ei löydy enää yhtäkään siedettävää shampoota, kun Urtekram poistettiin valikoimasta. Katselin tyytymättömänä loputtoman pitkiä shampoohyllyköitä, jotka notkuivat pelkkää samaa skeidaa eri puteleissa. Kaupasta poistuttua päädyin Yosa-maistiaisiin ja jäin koukkuun vadelma-punaherukkasmoothieen. En ostokseni jo maksettua jaksanut enää palata takaisin kauppaan ostamaan sitä, joten ennen kotiutumista kipaisin vielä lähikauppaan. Vaan ei ollut Yosaa, eikä ollut luomusoijamaitoakaan (tarkastin, koska sitä ei ole ollut kolmeen viikkoon!) eikä luomushampootakaan enää, koska se on poistettu myös tämän kaupan valikoimasta! Mikä tätä maailmaa vaivaa? (Lausuttuna intonaatiolla: "Mitä jäbä duunaa?") Palasin kotiin ilman vadelma-punaherukkasmoothieta ja shampoota, ja aloin välittömästi kirjoittaa tätä tunteenpurkausta toipuakseni mielenkuohusta. 


Lainaus tekstissä on teoksesta Matti Nykänen, Missä me ollaan ja oonko mäkin siellä? Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2.

2.2.2014

Nelikymppinen hekumoi


Vaikka olenkin oikein tyytyväinen ikääni ja ehdottomasti sitä mieltä, että nuoruuden ihannointi ja yritykset pysyä mahdollisimman nuoren näköisenä mahdollisimman pitkään on arveluttavaa hommaa, niin kyllä silti vähän pisti muikeaa hymyä huuleen. Tapasin pojan tyttöystävän ensimmäistä kertaa. Vähän ujostutti tällainen uusi tilanne, ja sanoin kohteliaan lämpimästi "kiva nähdä pitkästä aikaa". Poika kertoi jälkikäteen, että tyttöä oli hämmentänyt se, että hän oli luullut minua perheen isosiskoksi. (Jota ei siis ole.) Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu. Nuorimmaisen koulukavereista useampikin on ihmetellyt meillä häärännyttä mystistä isosiskoa, josta eivät olleet tienneet. Mutta hei, mä täytän ihan just neljäkymmentä vuotta. 

(Ok, vieläkin hymyilyttää. Naama peruslukemille nyt. Hymy pyllyyn.)

Sori hehkutus. Halvat huvit köyhällä.

1.2.2014

Crawling


Olin tänään kävelyllä. Kahlasin puolituntia lumessa auraamattomilla teillä, uudet lenkkarit jalassa . Ei ihan parhaat kengät keliin, ei ihan paras sää, eikä ihan paras fiiliskään, mutta kun olin päättänyt mennä, mikään syy eikä varsinkaan tekosyy voinut estää. Kuva Home to Heather -blogista, kuten tämä lausekin, joka kiteyttää sen kaiken niin hyvin. Reminding myself that it’s better to start slow, than to never start…