Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



19.7.2013

Vladimir, sarvikuono samettipuvussa

Lupasin kertoa toukokuussa kotiimme muuttaneesta uudesta, suuresta, persoonasta. Ensi vilkaisulla pitkäkorva hurmaa jokaisen. Meillä on käynyt ystävien ja sukulaisten lisäksi imurikauppiaita, hyönteistorjujia ja postin kuljetuspalvelun miehiä, joista jokainen on jäänyt maanittelemaan pupua kosketusetäisyydelle ja upotettuaan kämmenensä sametinpehmeään turkkiin ovat huokailleen ihmetyksestä ja ihastuksesta. Totta se on. Itsekään en ennen Vladia ollut koskaan koskettanut mitään niin suloisen samettisen pehmeää. Pupu on söpö. Se on myös pehmeä. Pupulla on myös erittäin voimakas persoona. Hassu kontrasti tuo meidän sininen, lempeä, arka ja hiljainen kissapoikamme - joka muuten tuli keväällä isäksi, vaikka epäilinkin ettei rahkeet riitä... kerron Piin vierailusta täällä. Pehmokissamme sai rinnalleen rautaisen, mitään pelkäämättömän, mistään hätkähtämättömän ja teräshermoisen jästipään. 

Vladimir kulkee iloisen tyytyväisenä valjaissa, on kotioloissa aina vapaana, nukkuu mieluiten keittiön tuoleilla ja rikkoo keramiikkaiset ruokakuppinsa hakkaamalla niitä toisiinsa, kun safka on pupellettu ja sitä on herran mielestä ollut liian vähän (eli aina). Tämä kaveri on nälkäinen. Heinää jyystetään niin kauan kunnes paali on viimeistä kortta myöten syöty ja kun tämä tapahtuu esimerkiksi yön pimeinä tunteina, etsitään muuta syötävää. Kissan ruokakupit on jo aikaa sitten jouduttu siirtämään pupun ulottumattomiin, mutta kaikkea ei osaa ennakoida. Asiakkaalta saamani suuri ja upea kukkakimppu oli eräänä yönä jyrsitty olemattomiin ja lisukkeeksi kevennetty hedelmävatia. Granaattiomena ei ollut miellyttänyt. Kovakuorinen hedelmä oli kokenut talttahampaan kosketuksen sieltä ja täältä, ja kun lopulta hapokasta mehua oli pirskahtanut suuhun, runneltu hedelmä oli singottu lattialle ja hylätty siihen. Ilmeisesti pahaa. Että tällainen kaveri. Pupun myyjä esitteli tyyppiä, että se on kuin pieni koira. Ehkä kuitenkin osuvampi kuvaus olisi voinut olla, että pieni ja pehmeä mutta luonne kuin sarvikuonolla.




3 kommenttia:

  1. Mikä ihana otus teillä asukaan! Lucky you! Melkein voisin itsekin harkita moista, varsinkin kun mulla on kauniita muistot kahdesta lemmikkimarsusta, joiden nimet oli Jakke ja Luru.

    Sametin pehmeää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä tuo on veikeä otus, suosittelen. Rotu on Rex, eli ihan mikä tahansa kanihan ei tietenkään ole yhtä samettinen. :) Nyt muuten menee matkalaukku kiinni ja nokka kohti lentokenttää... Kuukaudeksi Intiaan. Jännää!!!

    VastaaPoista
  3. Hän on ihana!OIkein luonnikkaan näköinen. Persoona ihan.

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥