Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



21.7.2013

Waldo goes to India

Hei hei! Nähdään syksyllä!


19.7.2013

Vladimir, sarvikuono samettipuvussa

Lupasin kertoa toukokuussa kotiimme muuttaneesta uudesta, suuresta, persoonasta. Ensi vilkaisulla pitkäkorva hurmaa jokaisen. Meillä on käynyt ystävien ja sukulaisten lisäksi imurikauppiaita, hyönteistorjujia ja postin kuljetuspalvelun miehiä, joista jokainen on jäänyt maanittelemaan pupua kosketusetäisyydelle ja upotettuaan kämmenensä sametinpehmeään turkkiin ovat huokailleen ihmetyksestä ja ihastuksesta. Totta se on. Itsekään en ennen Vladia ollut koskaan koskettanut mitään niin suloisen samettisen pehmeää. Pupu on söpö. Se on myös pehmeä. Pupulla on myös erittäin voimakas persoona. Hassu kontrasti tuo meidän sininen, lempeä, arka ja hiljainen kissapoikamme - joka muuten tuli keväällä isäksi, vaikka epäilinkin ettei rahkeet riitä... kerron Piin vierailusta täällä. Pehmokissamme sai rinnalleen rautaisen, mitään pelkäämättömän, mistään hätkähtämättömän ja teräshermoisen jästipään. 

Vladimir kulkee iloisen tyytyväisenä valjaissa, on kotioloissa aina vapaana, nukkuu mieluiten keittiön tuoleilla ja rikkoo keramiikkaiset ruokakuppinsa hakkaamalla niitä toisiinsa, kun safka on pupellettu ja sitä on herran mielestä ollut liian vähän (eli aina). Tämä kaveri on nälkäinen. Heinää jyystetään niin kauan kunnes paali on viimeistä kortta myöten syöty ja kun tämä tapahtuu esimerkiksi yön pimeinä tunteina, etsitään muuta syötävää. Kissan ruokakupit on jo aikaa sitten jouduttu siirtämään pupun ulottumattomiin, mutta kaikkea ei osaa ennakoida. Asiakkaalta saamani suuri ja upea kukkakimppu oli eräänä yönä jyrsitty olemattomiin ja lisukkeeksi kevennetty hedelmävatia. Granaattiomena ei ollut miellyttänyt. Kovakuorinen hedelmä oli kokenut talttahampaan kosketuksen sieltä ja täältä, ja kun lopulta hapokasta mehua oli pirskahtanut suuhun, runneltu hedelmä oli singottu lattialle ja hylätty siihen. Ilmeisesti pahaa. Että tällainen kaveri. Pupun myyjä esitteli tyyppiä, että se on kuin pieni koira. Ehkä kuitenkin osuvampi kuvaus olisi voinut olla, että pieni ja pehmeä mutta luonne kuin sarvikuonolla.




14.7.2013

Muukalaisvihaa Suomenlinnassa

Ihana päivä eilen lasten kanssa Suomenlinnassa sai tunteita ravisuttavan ja ajatuksia herättävän äkkikäänteen kolmen satunnaisen matkaajan muodossa. Kävelimme hikistä ja loputtomalta tuntuvaa matkaa lautalta saaren toiseen päähän, lapset edeltä ja minä takana. Olin taas jäänyt kuvaamaan jotain kukkaa, portaikkoa ja lehmuksen lehtiä vasten sinistä taivasta, kun kuulin ohitseni kävelevien naisten keskustelun. Naiset olivat 50-60 vuotiaita, kovin tavanomaisen oloisia, arkisia suomalaisia naisia. Jo ensimmäisten lauseiden kuuleminen sai aikaan valtavan pahoinvoinnin aallon, ja adrenaliini tuntui suorastaan räjähtävän suonissani. "...kaikki pelkkiä loisia, pitäis ampua tuollaiset, sietäisi tappaa jok'ikinen niistä, iljettäviä hyväksikäyttäjiä, sikiävät täällä..." Puhe koski afrikkalaisia maahanmuuttajia. 

Kolme yhdenmielistä ääntä täynnä pahantahtoisuutta, tuomitsemista, katkeruutta ja silkkaa ilkeyttä. En mahtanut itselleni mitään, vaan ohittaessani naiset sanoin etten voi uskoa korviani. Sen lisäksi sanoin, että tuntuu järkyttävältä kuulla tuollaista vihamielisyyttä. Naisten kuoro alkoi pauhata kuin yhdestä suusta. Halveksivat äänet falsetissa halusivat tappaa, sylkeä päälle, eliminoida, hävittää ja ampua avaruuteen. Suora lainaus. Koko loppupäivän, ja vielä illalla kotona oli paha mieli, itku herkässä. Olin kuin piesty. Kriittinen maahanmuuttajapolitiikka ja asialliset, yksilölliset mielipiteet ovat ok. Syrjintä, vihamielisyys ja murhanhimo jotain ihan muuta. Arkipäiväiseen asuun pukeutuva julmuus kauhistuttaa, se satuttaa, vaikka ei edes kohdistu itseen. Olen edelleen tyrmistynyt. Jos tämän maan äidit ja isoäidit ovat noin barbaarimaisia, sivistymättömiä ja sydämettömiä, haluan olla siinä avaruusaluksessa, missä muukalaiset lähetetään pois tästä maasta!





9.7.2013

Tunnelmia ja mielentiloja

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka pysyvät uskollisena valitsemalleen tyylille vuodesta toiseen. Siis ihmetellyt siinä mielessä, että itselleni se olisi yhtä mahdoton tehtävä kuin estää kesää vaihtumasta syksyksi tai talvea kääntymästä kevääksi. Minä olen sellainen, että sisäiset säät vaihtuvat vuodenaikojen tavoin, mielentilat muuttuvat ja sielunmaisemat liukuvat kuin kuvat diaprojektorilla. Ei nopeasti eikä äkkirykäisyllä, mutta muutaman vuoden välein ainakin.

Jo pitkään (pari vuotta) vallalla ollut pelkistetty suuntaus - mustaa, valkoista, harmaan eri sävyjä, androgyyniä punkhenkisyyttä - on alkanut hiljalleen väistyä pehmeämpien sävyjen tieltä. Lakkasin kynnet. Kävin läpi korurasian. Ruiskaunokkivettä sumutan kasvoille kuin nestemäistä kukkaniittyä, monta kertaa päivässä. Mielen sisällä elän kuin toisessa ajassa, toisessa paikassa.

Englantilanen maaseutu. Auringonpaiste karhuvatukkapensaassa. Ketut, kanit ja peurat metsän suojissa. Pionit, kissankellot, villiruusut ja muratit. Värit hehkuvat kesäpäivän raukeudessa. Ilma tuoksuu makealle. Päällä ohutta ja pehmeää pumpulikangasta oleva mekko. Hame liehuu tuulessa, varpaissa maalatut kynnet. Pitkät hiukset vasten selkää, hiostavat niskaa, taipuvat pienille kiharoille. Fasaanit, siilit, sisiliskot, etanat ja korpit. Tammet ja lehmukset, pihlaja ja vanha vaahtera. Aurinko laskee ja valo on kultaista harsoa. Ilma on lämmintä ja pehmeää kuin sametti. Polku kohti kotia. Talon takana kasvimaa on villi viidakko, vesipisarat kimmeltävät raparperin lehdellä. Mustarastaan laulu luo loitsuja kesäyöhön.

Kaikki alla olevat kuvat ovat jo lakkautetusta blogista nimeltä Foxtail & Fern. Tässä blogissa, jota haikaillen aikansa seurasin, Edinburgissa asunut ja eläntiedettä opiskellut Hannah julkaisi tunnelmallisia ja nostalgisia vintage aiheisia kuvia ja kirjoituksia, yleensä kuvattuna Skotlannin kauniissa maisemissa. Tätä nykyä Hannah Bloggaa omaa nimeään kantavassa osoitteessa http://www.hannahhayes.co.uk/.













all pictures are from http://www.foxtailandfern.com/

7.7.2013

Välimerenkiusaus

Nälkä tekee luovaksi. Ainakin minut. Oli kiire, eikä oikein mitään helppoa ja nopeaa ruokaa kaapeissa, paitsi mummin lapsille ostama kirjolohisuikalepaketti. Koska en itse syö lihaa missään muodossa, en myöskään halua sitä ostaa tai valmistaa siitä mitään. Isompi inhokki on kuitenkin ruuan haaskuu, joten pääsin vähällä kun kaivoin pakastimesta peruna-sipulisuikalepussin, sitten kalat sekaan ja kermaa päälle. Avot, lasten päivällinen pelastettu, itsellä kurniva vatsa.

Kätevä emäntä ei lannistu. Pakastimesta sattui hyvällä onnella löytymään toinenkin perunasipulipussi, joten pakastesuikaletta kehiin ja sinne sekaan hyviä kreikkalaisia Kalamataoliiveja, aurinkokuivattuatomaattia ja pieneksi pilkottu yrttitofu. Päälle yrttisuolaa ja purkki soijakermaa. Hieman skeptisissä tunnelmissa tekele uuniin (225°c) ja 45 minuutin päästä pihalle katettu gourmet iloittelu saattoi alkaa. Oman maan salaattia ja sitruuna-oliiviöljyä lisäksi, ja granaattiomenamehua kyytipojaksi. Vegaaninen kasviskiusaus välimerellisin vivahtein tuli nyt jäädäkseen meidän perheen ruokalistalle. 




5.7.2013

La Vie Jolie

Ihana päivä eilen. Sain asiakkaalta ison ja kauniin kukkakimpun. Ja kehuja, ihan vasten kasvoja ja sitten tekstarilla perään. Maksoikin vielä. Sitten postin kautta kotiin ja mintunvihreästä, viimeisen päälle hienosta paketista kuoriutui uudet luonnonkosmetiikkatuotteeni. Ei riemulla rajaa. Kiito Jolie, je t'aime. Ja illalla vielä kävelyretki niittyjen kupeessa oli kuin taivaasta. Ilma oli pehmeää ja herkullista, kukkaistuoksut ympärillä ja illan rauha laskeutuneena sydämeen. Aivan kuin sametissa olisi uinut.

Aamulla keittiönpöydällä lojuivat kukkakimpun järsityt jämät. Myös hedelmävati oli tyhjentynyt ja päivän postit kärsineet talttahampaan karmivan kosketuksen. Meillä on nimittäin uusi lemmikki, ja se on niin iso persoona, että edellyttää aivan oman kirjoituksensa. Mutta elämä. Eilen oli ihanaa ja tänään on sitten itketty pettymyksen kyyneliä vanhojen vitsausten parissa. C'est La Vie. Onneksi on ruiskaunokkivettä ja narsissiseerumia keventämässä tunnelmaa ja kosteuttamassa ihoa.