Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



19.3.2013

Colchester













Tässä muutama kuva hyytävän kylmästä helmikuisesta Colchesterista, jossa kävelin itseni puuduksiin yhden päivän aikana. Colchesterissa join Earl Grey -teetä satoja vuosia vanhassa "Poppyn teehuoneessa" (Poppy's Teahouse), ostin yrttivärejä hiusten sävyttämiseen ja kimpaleen Lushin (sairaan kallista) kiinteää hiustenhoitoainetta. Sekoilin divarissa: en osannut päättää ostanko vai enkö osta - kirja maksoi £2,50 - ja kun palasin kolmannen kerran kaupan ovet olivat jo lukossa. Pääsin silti vielä sisään suorittamaan tämän suuren ostoksen, jota tuli siis harkittua enemmän kuin tarpeeksi. Kyseessä oleva kirja oli Robert J. Stenbergin mainio Love Is a Story: A New Theory of Relationships. Päivä Colchesterissa huipentui Pizza Expressin herkullisen vegepizzan äärelle. Paljon reilumpaa meininkiä kuin saman lafkan vastaavassa putiikissa Lontoossa. Täällä huomasivat korvata poistoivotut ainesosat sopivimmilla, ihan ilman erityistä mainintaa tai lisämaksua. Pikkukaupungilla on varaa, tai huomaavaisuutta. Tapaamme jälleen, näin luulen.

18.3.2013

Fisherman's Cottage ja museopatja


Asuimme Wivenhoessa kolme päivää B&B'ssä nimeltä Fisherman's Cottage. Paikka oli pieni ja nostalginen ja katto matalalla kuin nukkekodissa. Ulkona purevalta tuntunut helmikuinen koleus ei vaivannut sisällä, sillä tämä kahden huoneen majatalo oli oikein lämmin ja kodikas. Ainoat harmituksen aiheet olivat jääkaappikylmä kylpyhuone (jossa sitten päädyimmekin säilyttämään eväitämme) ja ikivanha jousipatja, joka valitti kovaan ääneen jokaisesta liikahduksesta ja vieterien painautuessa ihoon helli kehon melkein mustelmille, kun mitään pehmikkeitä ei patjan sisällä enää tuntunut olevan. Meillä oli kuitenkin oikein kodikasta, tunnelmallista ja mukavaa, ja kun isäntäväki päätti aivan yllättäen palauttaa meille £25 koska ei poikkeuksellisesti pystynyt valmistamaan meille aamupalaa valmiiksi (mikä sopi meille paremmin kuin hyvin), emme viitsineet sitten kuitenkaan valittaa patjasta tai muustakaan, kun kaikki oikeastaan oli ihan hyvin.

17.3.2013

Pieni kalastajakylä Essexissä




















































Wivenhoe on Essexin maakunnassa, Englannin itärannikolla (50 minuutin junamatkan päässä Lontoosta pohjoiseen/koilliseen) sijaitseva pieni, vanha ja idyllinen kalastajakylä. Vietimme siellä kolme vuorokautta, ja sehän oli juuri sopiva aika ehtiä tutustua kylään ja sen lähimaastoon ja käydä yhdellä pubissa nimeltä "The Rose and Crown". Lähellä kylää on maineikas Essexin yliopisto, johon vuosi sitten päätin hakea opiskelemaan opintokokonaisuuden "MA in Jungian and Post-Jungian Studies" mutta sitten tapahtui sitä ja tätä ja asia jäikin toteuttamatta. Mitäköhän jos vielä joskus kuitenkin? Wivenhoe tuntui tällaisesta pienen merenrantakaupungin tytöstä kovin kotoisalta ja laskuveden aikana mudassa jököttävät pikkupaatit näyttivät viehättäviltä ja kutsuvilta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi että tänne täytyy tulla uudestaan kesällä kun ruusut kukkivat!

13.3.2013

Sydämiä ja synttärihuumaa



Tänään on syntymäpäiväni. Viimeinen näillä kymmenillä. Sain herättyäni tarjottimella sänkyyn kupin kahvia,   appelsiinimehua, kulhon hyvää kaurapuuroa, kortin, lahjan ja ilmapalloja. Kaadoin kahvin sänkyyn. Sillä aikaa kun söin ja sotkin, alakerrassa paistuivat pienet, pyöreät pannukakut, jotka kannettiin eteeni vaahterasiirapin kera. Tajuttoman hyviä pannukakkuja! Rapeita pinnalta ja pehmeitä sisältä, paistettu kookosöljyssä ja maku kaikin puolin taivaallinen. Sitten sain lisää lahjoja ja lisää ilmapalloja. Punavalkopilkullisista lahjakääreistä paljastui Erich Frommin kirja (jota lentokoneessa vieressäni istunut nainen luki ja yritin himokkaasti kurkkia meneillään olevaa lukua "Psychotherapy and Self-Awareness") "The Art of Being", Lushin BIG shampoon, pussin raakasuklaalla päällystettyjä muperimarjoja (nam!) ja  paketti Puccan Love-teetä. 

Synttärihuumaa tasapainottamassa on vatsatautia poteva tyttäreni, ja myös oman leikkaukseni jälkiseuraamukset ovat vielä tuskastuttavia. En ole päivittänyt facebookia pitkään aikaan, kun ainoa mitä kuulumisista tulee mieleen on "sattuu, sattuu, sattuu ja sattuu", enkä periaatteesta halua valittaa feissarissa. Mutta sattuu ja sattuminen väsyttää. Nukuin juuri kolmen tunnin päikkärit herätäkseni ilmassa leijuviin sulotuoksuihin. Epäilen kakkua. En uskalla mennä alas etten pilaa yllätystä. Tuntuu että olen löytänyt miehen joka on ihan liian hyvä ollakseen totta. Mutta kai se on totta, kun tuolla se leipoo. En ole aiemmin kokenut vastaavaa, enkä tarkoita edes mitään synttärijuttuja - lahjoja ja leipomisia (ja ilmapalloja!) - vaan kokonaisvaltaisesti tätä kaikkea. I feel I'm loved.