Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



6.2.2013

Just Drive




Löysin valokuvia toissa kesän road tripiltä, matkalta mummon hautajaisiin. Äkisti tämä lumenpaljous, tämä pimeä vuodenaika ja tämä loputon peittojen alla muhiminen alkaa tuntua ahtaalta ja tukahduttavalta. Kyse on tietenkin omasta mielentilasta. Vaikka matkalaukku makaa vielä tyhjentämättömänä eteisessä ja vajaan kahden viikon päästä taas mennään, niin silti. Jos on sisäisesti jumissa, ei mikään määrä matkustamista muuta tilannetta. Vai muuttaako? Mietin voiko maiseman vaihtaminen avata uusia reittejä ja näköaloja sisäisellä maailmankartalla? Mietin vanhaa CMX:n laulua jossa sanotaan "Sinä et ole paikassa, vaan paikka on sinussa." Itse ainakin mieluusti hyppäisin tien päälle juuri nyt, vääntäisin stereot täysille ja kaasuttaisin kohti auringonlaskua. Nowhere to go, just drive.

Tämä kappale on soinut repeatilla viime päivät.

everybody's got a race they're running 
while they're going to, are you going to 
stop for a minute, stop rethinking - no

everybody's got a good thing coming
do they see it though, do they even notice
stop for a minute, stop rethinking - go


5.2.2013

Jalo köyhyys ja muutama miljonääri

Viikonloppu vierähti iloisissa merkeissä Göteborgissa. Miten viehättävä kaupunki! Vaikka jälleen kerran suurin osa ajasta tuli vietettyä hotellin neljän seinän sisällä sekä seminaarisalissa. Hienoa kuulla ja nähdä inspiroivia ja innostuneita ihmisiä. Vielä hienompaa huomata hämmentyvänsä ja ymmärtää, että omat asenteet saattavat kaivata kyseenalaistamista. Tapasin rikkaita ihmisiä, miljonäärejä, jotka olivat iloisia, säteileviä ja intohimoisia. Vaikuttivat aidosti onnellisilta. Eihän se raha tietenkään ketään onnellista, mutta sain ajattelemisen aihetta. Tekeekö taloudellinen ahdinko ihmisestä jotenkin jalomman ja paremman ihmisen? Tarkoittaako rikkaus sitä, että on egoistinen, maapalloa kuormittava materialisti? Olenko elänyt koko elämäni kitkuttaen puoliteholla, säästöliekillä ja käsijarru päällä? Kutsunko sitä downsiftaamiseksi? Onko se tietoinen valinta vai alitajuinen pelon sanelema toimintamalli?