Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



12.12.2012

Lommo autossa ja kiltteyden anatomiaa


Kuka uskoo joulupukkiin ja onko tonttuja olemassa ovat varmasti ajankohtaisempia kysymyksiä kuin nämä, mitä omassa mielessäni olen viime aikoina pyöritellyt. Onko aidosti kilttejä ihmisiä olemassa? Jos niin missä ja kuinka monta? Miten kiltteys ilmenee arkielämässä? Tarkoitan sellaista, että joku tekee jotain hyvää vain siksi että haluaa, odottamatta mitään vastapalvelusta tai edes kiitosta. Että tekee hyvää sen hyvän tekemisen vuoksi, eikä siksi että pitää tai että saisi siitä jotain. 

Kiltteys sanana ja asiana on ainakin omassa mielessäni ollut melko negatiivisesti sävyttynyt. Sitä on liannut teennäisyyden, marttyyriyyden ja tahdottoman myötäilyn sävyt. Mutta sellainenhan ei ole kilttiä ollenkaan, vain itsekeskeistä ja petollista oman selustan turvaamista. Tämä mitä nyt peräänkuulutan, on jotain ihan muuta! Sellaista että käy jättämässä joulukuusen oven taakse, jossa asuu henkilö joka ei itse pysty kuusta kotiin kantamaan. Tai että tarjoutuu auttamaan yksinhuoltajavanhempaa lastenhoidossa, että tämä pääsisi hoitamaan asioita tai itseään. Tai ihan mitä tahansa ihan kenelle tahansa, minkä tarkoitus on auttaa, ilahduttaa tai vain nostaa hymy huulille. Mitä kilttiä itse olen tehnyt, millaista kiltteyttä vastaanottanut?!

Muutama vuosi sitten sisko tuli ja toi yllättäen kaksi kassillista ruokaa rahapulassa kitkutellessani. Pari vuotta sitten eräs ystävä jätti takkini taskuun vadelmasuklaapatukan. Tänä syksynä sain käsin askarrellun (glitteriä rapisevan) ison sydänkortin postilaatikkooni. Ihania juttuja jotka ilahduttivat, ja kuten huomaatte, eivät unohdu. Mutta läheisille on helppo olla kiltti ja tehdä hyvää. Milloin olen ilahduttanut sellaista ihmistä, jolla ei ole suurta henkilökohtaista asemaa elämässäni? Mieleen tulee ainoastaan yksi tapaus loppukesältä. Nainen oli pysäköinyt autonsa lastensairaalan parkkipaikalla omani viereen. Kyydissä ollut pikkupoika oli avannut oven railakkaalla otteella ja tehnyt autoni kylkeen melkoisen jäljen. Pojan äiti laittoi minulle tekstiviestin jossa kertoi tapahtuneesta ja antoi yhteystietonsa, jotta voisi korvata vahingot. Vastasin siihen että suurkiitos avoimesta ja rehellisestä toiminnasta, toivottavasti poika ei säikähtänyt pahasti ja asia on tällä selvä, mukavaa syksyä ja kaikkea hyvää. Ja arvatkaa mitä, aina kun näen sen lommon autossani, minulle tulee hyvä mieli.

kuva täältä

15 kommenttia:

  1. Kiitos tästä :) Pienet lommot elämässä vain rikastuttavat ja avartavat ymmärrystämme maailmasta. Ja sinunkin tekstiviestisi pojan äidille oli ihan sitä korkeinta valoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Wihtori! Hassu juttu tässä oli, että sain samalla viikolla toiselle puolelle varmaan samanlaisessa tilanteessa syntyneen naarmun, mutta siitä ei kukaan huudellut, eikä sitä katsellessa hymyilytä. Hyvästä seuraa hyvää (tässä tapauksessa tarkoitan sitä pikkupojan äidin toimintaa). :)

    VastaaPoista
  3. Hei! Mä olen tätä paljon kans pohtinut. Kiltteys (jota arvostan) on sellaista, että tehdään tekoja (tai jätetään tekemättä) jotka tuovat hyvää muille mutta eivät myöskään ole itseltä pois.

    Monestihan muiden auttaminen saattaa aiheuttaa itselle ongelmia: joutuu ainakin poistumaan omalta mukavuusalueelta tai luopumaan jostain omasta. Minusta kiltteyttä EI ole sellaiset teot, joihin odotetaan vastapalvelusta tai vähintäänkin kruunua. Ja sellaista "kiltteyttä" näkee paljon. Kiltti teko ei ole myöskään sitä, että tekee toisen puolesta asioita tuottaakseen tälle helpotusta, mutta pidättää samalla kiukkua ja raivoa, koska joutuu tekemään sitä omilla äärirajoilla tai ehkä vastoin tahtoa.

    Muistan ikuisesti sen, kun yhdessä elämäni vaikeimmista tilanteista sain työkaverilta neljä maksettua käyntiä akupunktioon. Olin itse vinkannut aikaisemmin hänelle tuota hoitajaa, koska olin saanut sieltä apua ja tämä työkaveri oli myös käynyt siellä saamassa apua. Tuo lahja tuli aivan yllättäen ja ilman minkäänlaista vastapalvelusten tms. odotusta. Hän sanoi vain, että on itse saanut elämäänsä niin paljon hyvää pyytämättä ja odottamatta, että hän haluaa laittaa hyvän kiertämään.

    Pari viikkoa sitten sain eräältä puolituttavalta lahjoituksena kasan polttopuuta ihan ilman pyytämättä (olin fb:ssa tuskitellut sähkölaskuja ja sitä, että eksä poltti kaikki puut kesällä omaksi ilokseen ennen pois muuttamistaan). Ja muutamaa päivää myöhemmin ystävä toi minulle sadan kilometrin päästä polttopuuta peräkärryllisen. En kirjoittanut fb:hen siksi, kunhan vain purkauduin.

    Lisää hyviä ja kilttejä tekoa ihan lähiviikoilta: kyselin aikoja vanhalta terapeutiltani, koska YT neuvottelutilanteessa meillä on mahdollista käyttää muutama kerta psykologin käyntejä työterveyden piikkiin. Terapeuttini ei pystynyt antamaan aikoja maksusitoumuksella. Muutamaa päivää myöhemmin hän tarjosi minulle täysin ilmaista aikaa. Sama terapeutti on kohdallani poikennut kaikista "säännöistä", tavannut minua ulkomaalaisessa sairaalassa, kotona, sairaaloissa toisella paikkakunnalla (jotta terapiasuhde ei katkea tuossa vaikeassa tilanteessa lapsen vakavan sairauden takia -- Kelahan odottaa säännöllisiä käyntejä terapiassa, eikä siellä oteta huomioon poikkeustilanteita, jollainen itsellekin tuli eteen puolivälissä silloista terapiajaksoani) ja kaikenlisäksi auttanut minua saamaan jatkoa terapialle erinäisistä paikoista siinä tilanteessa kun omat voimavarat olivat sidotut lapsen sairauden aiheuttamaan rumbaan. Ei hänen olisi tarvinnut, eikä hän tuosta sinänsä itse mitään hyötynyt. Minusta se oli kilttiä.

    Sitäkin kiltteyttä tässä on tullut nähtyä, että on tarjottu apua mutta sitten huudeltukin pitkin maita ja mantuja kiittämättömyydestäni tai itsekkyydestäni tai juoruttu eteenpäin siinä "auttamisen" lomassa saatua tietoa.

    VastaaPoista
  4. Hei Junika! Huh miten monenlaisia tunteita tuo kirjoituksesi herätti. Vahvoja ja ravisuttavia kokemuksia sinulla. Olen aiemmin tilittänyt täällä juuri tuosta "tekokiltteydestä", koska se on yksi niitä asioita, joka nostaa ärtymyskäyräni pilviin. Vastalauseeksi on joskus tullut sitten heitettyä lapsi pesuveden mukana, eli tullut tuomittua koko kiltteyden käsite. Mutta kuitenkin, voiko olla mitään kauniimpaa, kuin aito hyväntahtoisuus ja pyyteetön halu ilahduttaa ja tehdä hyvää. Siihen tahtoisin uskoa ja sitä omassa elämässänikin vaalia.

    VastaaPoista
  5. Miten hieno joulunalun postaus, kiitos! On ihanaa, että kilttejä ihmisiä on vielä olemassa, vaikka Joulupukin olemassaoloa olenkin alkanut pikkuhiljaa epäillä... En tiedä, olenko yhtään kiltti kun en muista tehneeni kenellekään mitään erityisen kilttiä pitkään aikaan. Toivottavasti olen vain unohtanut ne ;)

    VastaaPoista
  6. Itselleenkin voi olla kiltti, ja sehän on tärkeää myös. Ja joskus kiltteys on ihan huomaamatonta arkipäivän kohteliaisuutta, kauniita sanoja ja kunnioittavaa asennetta. Minusta se on jopa tärkeämpää, kuin jokin erityinen hyvä teko harvakseltaan.

    VastaaPoista
  7. Minusta se on kiltteyttä itseä kohtaan, että ei lähde auttamaan toista vastentahtoisesti ollakseen muiden silmissä kiltti. Koska se vastentahtoisuus on huonoa energiaa ja se vahingoittaa autettavaa ja auttavaa.

    Toisaalta, hyvä ihminen kokee halua vilpittömästi auttaa, jos näkee että toisella on asiat akuutisti paljon huonommin kuin itsellä. Silloin ei tule tunnetta, että tekee vastoin omaa hyvinvointiaan.

    Ja se tekokiltteys. Nousee mieleen eräs entiseen lähipiiriin kuuluva vanhempi naishenkilö, joka jo ammattinsa puolesta on ns. "auttaja". Lasteni tultua osaksi hänen sukuaan hän tuli julistamaan minulle, miten hän kertoo nykyisin ylpeästi kaikille ja kaikkialla, että hänellä on nykyisin näin ja näin monta jälkipolvien lapsia (sisällyttäen tähän siis minun lapseni, jotka eivät ole sukua, mutta joilla myöskään ei ole olemassa sukua).

    Samalla hän hehkutti, miten aikoo alkaa varamummopalveluun, kun jää eläkkeelle. Noh, minun lapseni sairauksineen ja sen mukana tuomilla erityistarpeilla ja koettelemusten jalostamalla luonteella ei lopulta ollutkaan hänelle mieleen ja koska hän joutui jossain vaiheessa auttamaan meitä "ainoana lähipiirin ihmisenä", hän vaivihkaa pyyhki listalta minun lapseni nimet ja kuvat seinältä ja selkäkin oli aina valtavan kipeä, kun minulla tuli sairaalaan lähtö -- onneksi löytyi sitten seurakunnasta ja kunnan perhetyöstä hyvää tahtoa järjestää kotiin muille lapsille hoito. Minusta tuo oli alun perinkin sellaista ärsyttävää tekokiltteyttä, jolla hän haki vain kirkasta kruunia itselleen, jalo ihminen.

    VastaaPoista
  8. Lommot kuuluvat elämään. Sinä suhtauduit lommoon kyllä mahdottoman kiltisti.

    Yritin oikein miettiä, että mitäkös kilttiä olisin tehnyt tuntemattomalle ihmiselle...ei tullut mitään mieleen. Herättävä postaus siis, kiitos.

    VastaaPoista
  9. Junika: Juuri tämä tekokiltteys, marttyyriys ja oman kruunun kiillottaminen ovat niitä syitä, jotka alunperin johtivat siihen että menetin uskoni koko juttuun. Mutta ihana pyörtää aiemmat puheensa ja tajuta, että väärä raha ei tee aitoa kultaa arvottomaksi. :)

    Kirjailijatar: Hetken vaapuin kyllä siinä rajalla että harmittiko se lommo vai eikö. Jos se olisi jäänyt vaivaamaan, ei tuollainen ratkaisu olisi ollut mielestäni oikea. Mutta nyt se oli ja kaikki voittivat. :D

    VastaaPoista
  10. Sydämeni valtaa lämpö aina, kun ajattelen muutaman kuukauden takaista tapahtumaa. Olin koiran kanssa lenkillä ja huomasin maassa nuken. Nukke näytti siltä, että se ei ole siinä kauaa ollut, joten en tehnyt sille mitään. Ajattelin, että nuken omistaja huomaa sen varmasti kohta puuttuvan ja tulee hakemaan sen. Jatkoin eteenpäin ja mutkan takana näinkin äidin ja käsiään avuttomana levittelevän pikkutytön. Kysyin onko jotain kadonnut ja neuvoin koordinaatit nuken luokse.

    Ei mikään iso teko todellakaan, mutta niin helppoa olisi ollut kävellä vain ohi välittämättä. Pikkutytön ilme, täynnä iloa ja helpotusta, oli ihan parasta <3

    Olen kyllä sortunut myös kiltteyteen vasten tahtoani. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Onneksi nykyään osaan sanoa ei, vaikka välirikkojakin siitä on seurannut.

    VastaaPoista
  11. Vinkuiita: Voi kuinka ihana juttu että nukke löysi näin tiensä kotiin! Tuota kanssa mietin, että onko se kiltteyttä silloin, jos siitä tulee itselle paha olo muodossa tai toisessa? Koska mielestäni se _aito_ kiltteys on jotain sellaista, mitä HALUAA tehdä ihan omasta vapaasta tahdostaan eikä siitä pelosta mitä seuraa jos ei teekään. (Ja siitähän nimenomaan voi seurata näitä välirikkoja, kuten sanoit.)

    VastaaPoista
  12. Niin, ei se ole aitoa kiltteyttä vaan marttyyrimaisuutta ja pelkoa. Mutta ei kenenkään pitäisi myöskään olla niin tuhma, että kiristämällä ja suuttumalla saa toisen tekemään asioita, joita toinen ei oikeasti tahtoisi tehdä.

    Btw, tykkään sun blogin uudesta ulkoasusta.

    VastaaPoista
  13. Näin on! Hyvin sanottu, mutta kun niitä tuhmia kuitenkin on, niin täytyy itse pitää huoli ettei ole kiristettävissä, tai edes tekemisissä sellaisten kiristäjien kanssa. Nää on näitä "helppo sanoa" tyyppisiä juttuja vaan useimmiten...

    Kiitos paljon, kiva kuulla että blogin uusi ulkoasu miellyttää. Tätä tulikin hinkattua aamuviiteen viime viikolla. :D

    VastaaPoista
  14. Mäkin olen pohtinut kiltteyttä kovasti viime aikoina ja kirjoittanut siitä (p.s., käy toki tsekkaamassa blogini http://positiivisuusprojekti.blogspot.com, saattaisit tykätäkin!), ja olen äärimmäisen kettuuntunut siitä negatiivisesta leimasta, mikä kiltteyteen nykyään helposti liitetään :/ Oikeastihan kiltteys ja toisten huomioonottaminen ovat ihailtavimpia luonteenpiirteitä, mitä voi olla.

    Tosi kiinnostavan oloinen blogi sulla kyllä muutenkin, taidanpa eksyä tänne toistekin! :) Ihanaa joulua sulle!

    VastaaPoista
  15. Kiitos Nanna! Toivottavasti "eksyt" toistekin, ja käynpä minäkin tutustumassa positiivisuusprojektiisi. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥