Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



16.12.2012

Ihanne ja todellisuus


Näen toisinaan unia ihmisistä joita en ole koskaan tavannut. Eilen tällainen blogituttava (ai kuka muka?) soitti ja kysyi neuvoa, pyysi että sanoisin jotain viisasta. Mieli oli tyhjä ja ajattelin etten tiedä mitään viisasta. Mutta sanoin silti. Heti herättyä kirjoitin ylös niin hyvin kuin pystyin, joten tässä suora lainaus:

Älä hukkaa todellisuutta ihanteen alle. Vaikka elämä on usein ärsyttävää, keskeneräistä ja vaativaa, niin sellaista sen kuuluukin olla. Kuvitelmamme siitä, että elämän pitäisi olla jotenkin toisenlaista ollakseen hyvää, pilaa ne kokemukset jotka ovat todellisuuttamme siinä hetkessä. Kun hyväksyy kaiken sellaisenaan kuin se on, kuvittelematta että sen pitäisi olla jotain muuta kuin mitä se on, vapauttaa paljon energiaa joka mahdollistaa myös muutoksen, mikäli siihen on tarvetta. Hyväksyvä asenne tuo esiin luovuuden, kauneuden ja ihmeet, jotka jäävät tuomitsevalta mieleltä näkemättä. Se, että asioiden pitäisi olla jotain muuta kuin mitä ne ovat, on mielen luoma tulkinta, mielikuva, joka pahimmillaan vie kaiken ilon siitä mikä oikeasti on. Sillä todellisuus, se miten asiat ovat, on aina parempi vaihtoehto, kuin mielikuva, illuusio siitä miten asioiden pitäisi olla. 

Tämmöisen luennon siis sain itseltäni ja pysähdyin taas kerran miettimään sitä minkä luulin jo olevan itsestäänselvyys. Se että tietää jotain ei tarkoita että elää sen mukaan, näemmä. Mutta hei, seuraavan kerran kun joku blogituttu ilmestyy uneeni, niin viitsisitkö kysyä loton tulevaa 7-oikein voittoriviä? 

12.12.2012

Lommo autossa ja kiltteyden anatomiaa


Kuka uskoo joulupukkiin ja onko tonttuja olemassa ovat varmasti ajankohtaisempia kysymyksiä kuin nämä, mitä omassa mielessäni olen viime aikoina pyöritellyt. Onko aidosti kilttejä ihmisiä olemassa? Jos niin missä ja kuinka monta? Miten kiltteys ilmenee arkielämässä? Tarkoitan sellaista, että joku tekee jotain hyvää vain siksi että haluaa, odottamatta mitään vastapalvelusta tai edes kiitosta. Että tekee hyvää sen hyvän tekemisen vuoksi, eikä siksi että pitää tai että saisi siitä jotain. 

Kiltteys sanana ja asiana on ainakin omassa mielessäni ollut melko negatiivisesti sävyttynyt. Sitä on liannut teennäisyyden, marttyyriyyden ja tahdottoman myötäilyn sävyt. Mutta sellainenhan ei ole kilttiä ollenkaan, vain itsekeskeistä ja petollista oman selustan turvaamista. Tämä mitä nyt peräänkuulutan, on jotain ihan muuta! Sellaista että käy jättämässä joulukuusen oven taakse, jossa asuu henkilö joka ei itse pysty kuusta kotiin kantamaan. Tai että tarjoutuu auttamaan yksinhuoltajavanhempaa lastenhoidossa, että tämä pääsisi hoitamaan asioita tai itseään. Tai ihan mitä tahansa ihan kenelle tahansa, minkä tarkoitus on auttaa, ilahduttaa tai vain nostaa hymy huulille. Mitä kilttiä itse olen tehnyt, millaista kiltteyttä vastaanottanut?!

Muutama vuosi sitten sisko tuli ja toi yllättäen kaksi kassillista ruokaa rahapulassa kitkutellessani. Pari vuotta sitten eräs ystävä jätti takkini taskuun vadelmasuklaapatukan. Tänä syksynä sain käsin askarrellun (glitteriä rapisevan) ison sydänkortin postilaatikkooni. Ihania juttuja jotka ilahduttivat, ja kuten huomaatte, eivät unohdu. Mutta läheisille on helppo olla kiltti ja tehdä hyvää. Milloin olen ilahduttanut sellaista ihmistä, jolla ei ole suurta henkilökohtaista asemaa elämässäni? Mieleen tulee ainoastaan yksi tapaus loppukesältä. Nainen oli pysäköinyt autonsa lastensairaalan parkkipaikalla omani viereen. Kyydissä ollut pikkupoika oli avannut oven railakkaalla otteella ja tehnyt autoni kylkeen melkoisen jäljen. Pojan äiti laittoi minulle tekstiviestin jossa kertoi tapahtuneesta ja antoi yhteystietonsa, jotta voisi korvata vahingot. Vastasin siihen että suurkiitos avoimesta ja rehellisestä toiminnasta, toivottavasti poika ei säikähtänyt pahasti ja asia on tällä selvä, mukavaa syksyä ja kaikkea hyvää. Ja arvatkaa mitä, aina kun näen sen lommon autossani, minulle tulee hyvä mieli.

kuva täältä

6.12.2012

Kaunis ja ihana kotimaa



Tein eilen myöhään illalla mahtavan kävelylenkin peltojen ja järvien laitamilla. Yötaivas oli indigonsinisen sametin syvä ja puolivälissä matkaa pienet hiutaleet alkoivat leijailla alas kuin tähtien sirottelema hopeapöly. Oli ihan pakko vain pysähtyä ja tuijotella korkeuksiin. Ilo kupli rinnassa ja pakkanen jäädytti kasvoille leveän kestohymyn. Ihan poikkeuksellista. Kaikki pitkät päivät kotona villasukissa tössötellessä olen nyrpistellyt nenääni kylmälle ja talvelle ja lumelle ja koko Suomelle. Juu ei, pois pitäisi päästä. Mutta sitten kun oikein menin ja koin. Voi taivas. Se oli vaan niin kaunista ja ihanaa. Syvä rakkaus tätä hämmästyttävän ihmeellistä kotimaata kohtaan sykki sydämessä, ja pakkasen puremat posket kihelmöivät punaisina vielä pitkään kotiin tultuakin.

4.12.2012

Vegaanin maustekakku ja tähtitortut


Hyvää joulupukkikuuta sanoi edesmennyt musiikinteorianopettajani aina tähän aikaan vuodesta. Ja aivan niin, ikkunasta ulos vilkaistessa ei voi erehtyä - lunta ja riemunkirjavaa valokaapelia - sehän on kohta joulu! Itse olen varsin hillitty joulunviettäjä, eivätkä räikeät värivalot tai runsaat koristelut kuulu jouluperinteisiini. Viime vuosina on tuntunut yhä enenevässä määrin siltä, että perinteetkään eivät enää kuulu jouluperinteisiini. Mutta ruuasta tykkään. Ja leipomisesta. Ja jottei yhtään päästäisi jumittumaan vanhoihin kuvioihin, menevät tänä jouluna kaikki reseptit uusiksi. Vegaanimieheni saapuu viettämään ensimmäistä jouluaan Suomessa, joten tämä tietää "voita ja kermaa, kyllä kiitos" -ruokafilosofialleni melkoista muutosta.

Viikonloppuna selätin kaksi tärkeintä. Joulumausteinen piimäkakku ja tähtitortut syntyivät täysin ilman eläinperäisiä ainesosia ja olivat suussasulavia. Ei voita, ei kermaa, eikä kananmunia, mutta mistään en olisi tätä uskonut, ellen olisi niitä itse tehnyt. Kokeile vaikka itse!

Maustekakku (vegan)

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 dl rusinoita
½ dl siirappia
1 dl sulatettua kasvimargariinia
3,5 dl maustamatonta soijajugurttia

Sekoita kuivat aineet ja lisää jugurtti, siirappi ja rasva niiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se kasvimargariinilla voideltuun vuokaan. Paista uunin alatasolla 175c 45-60 minuuttia. Kakusta tulee todella mehukas, kimmoisan kostea ja herkullinen. 

Tähtitortut tein valmiista torttutaikinasta (Myllyn Paras torttutaikinalevyt) ja valmiista luumumarmeladista. Torttukuvassa leivinpaperilla olevat ruskeat pipanat ovat jäänteitä suklaakekseistä. Jos itse Vegaani olisi ollut syömässä näitä, olisin tietenkin vaihtanut puhtaat paperit.

Leivonnan (ja kaiken muunkin) taustalla, tämä kuuluu toistolla.