Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



28.9.2012

Sanat on käytetty toisaalla


Ei ole ollut pitkään aikaan jäljellä mitään sanottavaa. Koska kaikki sanat on käytetty toisaalla, niitä on naputeltu ja vuodatettu, hiottu ja haparoitu. Kirjoittaessa luo itsensä uudelleen, antaa elämälle ääriviivoja, jotka eivät muuten olisi tulleet näkyviksi. Vai?

Kai, ehkä ja mahdollisesti, en tiedä. Mistään mitään tiedä.

Merkillistä, että kun tähän elämänpeliin lisää uusia, aiemmin tuntemattomia ihmissieluja, niin kaikki muuttuu heti kauhean jännittäväksi. Elämä on ilmeisen usein niin rajattua, niin tutuista palikoista rakennettua, että sitä ei tajuakaan, ennen kuin tulee ihan uusia kuvioita, uusia juonia, joista ei itse voikaan tietää mitään ennalta.

Vaikka eihän mistään voi, se sisäänpäinlämpiävä rajattu elämä antaa vain sellaisen vaikutelman, sillä asiat menevät tuttuja ratojaan. Tiedät varmaan mitä tarkoitan. Ja sitten kun avaakin ovia ihan uusille energioille ja ihmisille, niin säännöt muuttuvat ja kaikki on uutta ja yllätyksellistä. Saa peilata itseään uusista peileistä, ja ihmetellä kun kaikki näyttää niin erilaiselta kuin ennen.

5.9.2012

Jooga



Jooga alkoi maanantaina. Ilahduin kun parin vuoden tauko ei tuntunutkaan niin isosti kuin luulin, vaan liikkeet soljuivat hengityksen myötä, lihas venyi ja mielikin, sillä keskittyessäni asanoihin nousi sisimmästä menneisyyden muistikuvia. Ensin muutaman vuoden takaa, sitten taaksepäin ja taaksepäin ja taaksepäin aina lapsuuden varhaisiin hetkiin saakka. Tunteita, aistimuksia, sävyjä - kuin olisi hetki toisensa jälkeen ollut valkokankaana moniaistillisille elokuvanpätkille.

Harjoituksen jälkeen lihakset nykivät ja vapisivat vielä monta tuntia. Ja yö. Enpä muista moista painajaiskavalkadia nähneeni. Kaikki unet kierolla tavalla vääristyneitä kauhukuvia etäisesti menneisyydessä tapahtuneista asioista. Aamulla oli niin synkkä olo, etten tiennyt haluanko nukkua vai herätä. Ja heräämisen valittuani, niin kuin aamuinen usva, haihtuivat unet ja pelot ja muistot ja tunnelmat. Kiva päivä kerta kaikkiaan, muutaman kilon kevyempänä.