Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



29.8.2012

Hidas kuolema


Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän, joka tuhoaa oikean rakkautensa, 
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja, joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä,
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

(Martha Medeiros)


27.8.2012

Sanattoman laulun sanoma


Olin tänään matkalla yhteen tapaamiseen, kun päässäni alkoi soida voimakkaasti eräs musiikkikappale. Tunnistin että se on joku Beatlesin biisi, mutta sanoista ei kerta kaikkiaan tullut mieleen mitään muuta kuin että siinä sanotaan jotain "someone". Tuli vahva tunne, että tässä on nyt jokin message, jota sisimpäni tietoiselle mielelleni näin kimurantilla tavalla viestittelee. Näin on tapahtunut niin monta kertaa ennenkin, että osaan jo ottaa vakavasti nämä "korvamadot". Siinä on nimittäin ihan erilainen tunne, kuin sellaisessa että vain jokin ärsyttävä kipale soi päässä. Tämä tulee kuin tornado ja aivan tyhjästä. Tiedän että sävelmä on tuttu, en ole kuullut sitä ehkä vuosikausiin, ja en millään, millään muista sanoja. Kun lopulta, ehkä monenkin päivän päästä löydän laululle sanat (googlesta), se on kuin suoraan siitä tilanteestani kirjoitettu, jossa se korvaani luikahti. Vaikken sitä ehkä silloin siinä olisi tiennyt enkä tajunnut. 

No, tämän päivän hittinä pyöri tämä.

26.8.2012

Tyttö ja sininen kissa


Tyttö on kipeä. Ihana syy leikkiä kodinhengetärtä tai maata vaan sohvalla tytön seurana kirjaa lukemassa, peitellä taljoilla ja villapeitteillä, suukottaa otsaa ja paijata vähän tavallista enemmän. Eukalyptus tuoksulampussa, kuumaa vadelmamehua (ei ollut mustaherukkaa) mukissa, kynttilöitä siellä täällä, hyvää ja hartaasti valmistettua ruokaa sekä jälkkärinä päärynä-mascarponetorttu. Vaan taitaa olla paranemaan päin, kun sitä ainoaa mitä ei saa kärttää - karkkia!

24.8.2012

Meduusojen lumoissa


Luin aamulla lehdestä, miten joku meduusa kavereineen oli vallannut Hietaniemen uimarannan. Otsikkoa oli tehostettu sanalla yäk. Ja koska ei ole ollut mitään parempaakaan tekemistä tänään, kävin miettimään tätä klassista "lika on ainetta väärässä paikassa". Koska meduusathan ovat aivan ihania eivätkä yhtään yäk. Ainakin Sea Lifen värikkäästi valaistuissa sylinteriakvaarioissa ne ovat lumoavia ja vangitsevan kauniita liikkuessaan meditatiivisesti veden uumenissa. Kävimme katsomassa niitä kesällä tyttäreni kanssa, ja työntekijöiden mukaan ne ovat koko Sea Lifen suosituin kohde. Uimarannalla meduusat ovat sitten limaisia, niljakkaita ja ihan yäk. 

Eräässä kireässä elämänvaiheessa meduusa oli voimaeläimeni. Vaikken ajatellut sitä niin, enkä tietoisesti kutsunut sitä sillä tavalla, mutta kuitenkin se oli sellainen jonka olemusta muistuttelin itselleni ja yritin pyrkiä samaan. Runooni kirjoitin: "olisinpa kuin meduusa, ei yhtään kiristävää lihasta". Eikä niillä varmaan särje päätäkään koskaan. 

On ollut jännän taianomainen tunnelma viime päivinä. Sellainen, että verho näkyvän ja näkymättömän maailman välillä on jotenkin ohuempi kuin tavallisesti. Sellainen että asiat joita ei ole edes tajunnut ajattelevansa ja ehkä toivovansa, toteutuvatkin yllättävillä tavoilla. Ja juuri sellainen, että jotain on tapahtumassa ihan pian, mutta en vain vielä tiedä mitä.

22.8.2012

Katastrofikeittiön kaaoskakkua


Inspiroiduin viime yönä muokkaamaan teekutsut uuteen uskoon. Olin jo nukkumassa, mutta inspiraatio oli sinnikäs ja väkevä. Noustava oli. Se on muuten Neitsytkuu alkamassa tänään. Lempivuodenaikani. Suosikkikuukauteni. Kaikkea pitää vähän hinkata ja uudistaa ja parannella. Olen tehnyt vähän sisustusjuttuja, pieniä uudistuksia, joitakin uusia aloituksia, viilausta siellä ja täällä. 

Rakastan syksyä. Tämä on varmaan useimmiten toistamani lause tässä blogissa. Ensimmäiset kirjalliset tositteet tästä vuodenaikamieltymyksestäni juontavat kultaiselle 80-luvulle, jolloin kirjoitin oodeja syksylle. Syksyn luonne on jotenkin lempeä ja kohtuullinen. Kesän kirkkaista väreistä ja kuumuudesta aletaan liukua kohti murrettuja sävyjä, eikä enää eletä kuin pellossa, vaan vähän saa tulla kuria ja nuhdetta elämään arjen myötä. Tykkään siitä että on kaikkea uutta alkamassa - työ, joogatunnit, opiskelu - ja elämässä on edes jonkin näköistä rytmiä ja rutiinia, kaikenlaista pientä hommaa.

Kuun alussa vietimme pojan synttäreitä, kuvat katastrofikeittiön taidonnäytteestä: Vadelma-mangomoussekakku, jonka tekoprosessissa meni pieleen kaikki mahdollinen, mukaan lukien kivan väristen täytteiden leviäminen lattialle, vaatteilleni ja hiuksiini. Maku oli kuitenkin kohdillaan, joten tätä kaaoskakkua tehdään varmaan toisenkin kerran. 

21.8.2012

Muistinmenetys


Ärsyttää hetkittäin että elämä on niin pientä ja hidasta ja tapahtumaköyhää (juuri niin kuin olen halunnut), joten ei voi bloggailla mistään kivoista paikoista ja tapahtumista letkeän trendikkääseen "katsokaas miten kivaa mulla oli täällä" -tyyliin. Kävin perjantaina kävelyllä peltojen laidoilla. Kävin lauantaina ja sunnuntainakin kävelyllä samaisten peltojen laidoilla. Pihlajanmarjat alkavat olla kypsiä. Maanantaina olin sairaalassa tähystyksessä ja sain semmoiset tropit suoneen että unohdin monen tunnin tapahtumat. Kiva että äiti tuli taluttamaan kotiin. Joku asiakaskin oli soittanut. Olin kuulemma ollut puhelias ja iloinen.

16.8.2012

Sisäisesti

Johan on intiaanikesä, trooppinen syleily helli mieltä ja kehoa, kun kävelin pitkin peltojen laitoja elokuun kultaisessa valossa. Ja miten ristiriidassa kaikki ulkoinen voikaan kaiken sisäisen kanssa olla. Sillä sisäisesti paistaa täysikuu indigolla taivalla, tummana ja mysteerejä tulvillaan. Sisäisesti olen sudenkolossa, pimeässä ja syvässä onkalossa ihmetellen ihmisen muotoa. Sisäisesti palelen luostarikirkon lehterillä, metristen kiviseinien suojassa, katselen kynttilän liekkiä kunnes silmät alkavat vuotaa. Elämän syvyys ja kauneus ja tyhjyys ja herkkyys koskettavat syvemmältä kuin pitkään aikaan. Miksi suomenkielessä yksinäisyydelle on vain yksi sana. Solitude is not loneliness. 


10.8.2012

Elvistelyä


Aina käy näin, että kun on vauhti päällä ja monta oikeasti tapahtunutta asiaa (sen ainaisen pohdiskelun ja introspektion sijaan) mistä voisi kirjoittaa, ei ehdikään. Olen viimeisten viikkojen aikana ollut sosiaalisempi kuin varmaan moneen vuoteen (yhteensä). Olen tavannut ystäviä niin ettei kahden käden sormet meinaa riittää. Ja se on ollut ihanaa ja virkistävää ja mukavaa. Ohoh! Ja samalla draivilla olen saanut toteutettua monen monta sellaista asiaa, joita olen vuosia suunnitellut. Ei mitään isoja juttuja, tai no ehkä niitäkin, mutta lähinnä semmoista pientä kuin käyntikortit, ikkunateippaukset työhuoneelle, nettimyymälä, palvelun rekisteröinti ja Lontoon matkan varaaminen. 

Kyllä! Kyllä! KYLLÄ! Maanantaina uhmasin perääntyvää Merkuriusta ja tilasin lennot, hotellin ja paikan erääseen tosi kiinnostavaan, työhöni liittyvään seminaariin. Eihän tätä olekaan vasta kuin 20 vuotta suunniteltu, toivottu ja haaveiltu. Sain idean päähäni sunnuntaiyönä unta hakiessa, ja maanantaina kaikki oli hoidettu. Ei nyt kyllä voi muuta kuin elvistellä. Bibabbaluula!