Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



20.7.2012

Tänä vuonna sanon ei



Olen aivan ihastunut näihin kuviin (jotka eivät arvatenkaan ole minun, vaan linkitetty toiselta sivulta) Kristen Stewardista, ja eritoten tähän vanhanajan gentleman-tyyliin. Animus taitaa olla heräilemässä ruususen unestaan, kun kesäkuussa lomareissulla painoin päähäni tyyliin sopivan liituraitahatun ja koin hetkellisen täyttymyksen tunteen. Ostin tuon lumoavan herrapäähineen silmää räpäyttämättä ja tajusin: en halua elämääni miestä. Olen itse elämäni mies. 

Animus on muuten jungilainen termi, joka tarkoittaa sisäistä mieskuvaa eli naisen alitajuista maskuliinista puolta. Lapsena se oli minulla hyvin korostunut, olin rämäpää ja poikajoukon johtaja. Lapsuusvuosinani minulla oli sivupersoona nimeltään Watson. Se Sherlockin lääkäri-sidekick. Oi noita aikoja, kun sai toteuttaa itseään ilman huolta huomisesta. Vaikka nytkin tilanne näyttää ihan hyvältä. En syöksynyt mihinkään päätöksiin, ja asiat ratkaisivat itse itsensä. Nyt on uljas olo. Kuin olisi välttänyt jonkin ison sudenkuopan.

Tämä on ollut kummallinen vuosi. Ensin sain opiskelupaikan, jota olin koko elämäni toivonut. Mutten ottanutkaan sitä vastaan. Sitten ilmestyi unelmieni parisuhde, joka tarkemmin ajateltuna ei sopinutkaan elämääni. Sitten loistavalta kuulostanut työpaikka, jossa höysteenä ilmaisia ulkomaanmatkoja, mutta työehdot olivat kammottavat. Ja sitten se talo. Se, mitä olen kuusi vuotta etsinyt suurella paatoksella, ilmestyi kuin tyhjästä. Ihastuin aivan päätä pahkaa, ja kaikki vaikutti niiiin hyvältä. Vaan ei. Ja jokainen ei on tänä vuonna ollut iso KYLLÄ. Ehdottoman oikea ratkaisu.


5 kommenttia:

  1. Vau! Kuulostaapa omituiselta - ja hienolta. Tuollaista se elämä joskus on: se mitä luulemme toivovamme, ei oikeasti olekaan juuri sitä, vaan jotain muuta. Juuri kun luovutamme, jotain löytyy. Joskus se on oikea, joskus ei. Hienointa on kun voi silti kuulla itseään ja kysellä, onko tämä asia juuri se oikea vastaus.

    Tuntuu joskus oikeammalta seurata vain pieniä vihjeitä, joita tielle tulee kuin suuria ahaa-elämyksiä.

    VastaaPoista
  2. Apua! Miten osaatkaan suhtautua tyynesti ohi meneviin tilaisuuksiin! Olet todella sinut maailman kanssa. Rispektii :)

    VastaaPoista
  3. Marja Leena: Juuri tuosta oli kyse, ja että asiat jotka kuulostavat hyviltä ja antavat mielikuvia loistojutusta eivät välttämättä kuitenkaan ole sitä, vaan kaikkea muuta, pelkkää harhaa.

    Onnenpäivänen: No ehkä juuri siksi, että kyse ei todellakaan ollut ohimenevistä tilaisuuksista, vaan tyhjää täynnä olevista jutuista, jotka toimivat vain mielikuvituksessa. Eli ei niinkään että olisi tyyneyttä hyväksyä jotain menetettyä, vaan helpotusta siitä että osaan (ilmeisesti) vihdoinkin kuunnella itseäni ja tehdä omalta kannaltani hyviä valintoja. :)

    VastaaPoista
  4. hienon omituisia sattumuksia :D tällainenhan se elämä on- yllättävä ja kummallinen. Hienoja juttuja kuitenkin kaikki! minä vielä odottelen monia näistä tulevaksi.
    kiinalaisen horoskoopin mukaan tais alkaakkin jytinävuodet..

    VastaaPoista
  5. Ooo, jytinävuodet kuulostaa tosi lupaavalta. :) Mutta parasta elämässä ehkä just onkin se että kaikkea (mitään) ei tiedä ennalta, ja aina saa yllättyä. Itsestä sitten kiinni yllättyykö iloisesti vai ei. :D

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥