Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



10.7.2012

Häpeää ja henkistä strippausta


Kauhea miten helposti sitä ihminen tunteekaan häpeää. Julkaisin tuon eilisen brunssiarvioni Villipuutarhan Facebook-sivulla ja tänään se oli poistettu (//edit. eikä ollutkaan, muuta kuin vainoharhaisissa kuvitelmissani, ja nyt se vasta nolottaakin). Miten noin pieni asia voikin poikia niin monisyisen tunneraktion? Pääasiallisesti nolotti "kun menin mokaamaan" ja julkaisin jotain ei-toivottua väärässä paikassa, vaikka tarkoitus oli ilahduttaa. Tiedän että teen kärpäsestä härkäsen ja nolaan itseni jakamalla  tämän lapsellisen tunnereaktioni, mutta olkoon se aasinsiltana siihen mistä alunperinkin halusin kirjoittaa. 

Olen nimittäin pitkän aikaa miettinyt häpeää, sen perimmäisiä syitä ja syntytapaa. Kirjoitin siitä tuonne työblogiinikin otsikolla Mato ei kaadu. Lapsi oppii tuntemaan häpeää, kun hänen tunteitaan ei vastaanoteta, kun hän kokee olevansa vääränlainen, väärään aikaan väärässä paikassa - ei toivottu. Joillakin häpeä on niin kaikenkattava pohjatunne, joka estää edes yrittämästä. Kun ei yritä, ei voi mokata. Tiedostamaton häpeä voi siis dominoida elämää ja ohjata valintoja niin, että kaikki energia menee häpeän tunteen välttelyyn. Silloin ihminen ei tee mitään, ei toteuta itseään, ei sano mitään, ei anna itsestään mitään, ei laita itseään likoon, ei ota riskiä - eikä elä. 

Viimeisimmät vuodet elämästäni olen tasapainoillut häpeän ja läpinäkyvyyden pyrkimyksen rajapinnalla. Markus "Uku" Laitisen blogista löysin lauseen, joka osui ja upposi. Pelottikin. Kirjailija Pedro Juan Gutiérrez on sanonut kirjoittamisesta seuraavasti: “Harrasta henkistä strippausta. Kirjoita se minkä haluat peittää.” Se on minun mottoni kirjoittamiseen. Haluaisin olla yhtä rohkea. Paljastumisen, mokaamisen ja häpeän pelossa tehdä juuri sen. Kirjoittaa siitä mistä haluaa vaieta.

(Huomasitteko muuten että Teekutsujen osoite on muuttunut, ja että se on tätä nykyä http://www.hullutteekutsut.com/. Samalla kuitenkin linkkilista lempiblogeistani katosi, taas kerran. Koetan muistella mitä siinä oli ja palauttaa niitä pikimmiten. Eli jos blogisi on kadonnut suosikeistani, ei kannata tuntea häpeää, en ole poistanut sitä tarkoituksella.)


5 kommenttia:

  1. Heipä hei!

    Puutarhurit eivät todellakaan ole tarkoituksella poistaneet ilahduttavaa postaustasi! Pistä vain uudestaan, jos se ei jostakin syystä seinällä pysynyt <3

    VastaaPoista
  2. Hei vaan, ja nyt se vasta hävettääkin. :) Itse asiassa ajattelinkin että kaikki on varmaan ihan omaa kuvitelmaani, niin kuin yleensä aina tällaisissa tilanteissa. Mutta lämmin kiitos sekä lauantain ihanasta elämyksestä, kuin ymmärtäväisestä suhtautumisesta Hullujen teekutsujen hulluun emäntään. ♥

    VastaaPoista
  3. ... ja vielä: mukavaa saada ruusuja; yritämme parhaamme hemmotellaksemme teitä! Jos uupumus joskus meinaa ottaa vallan ja kaikki tuntuu turhalta, niin tällaiset viestit muistuttavat siitä miksi tätä hommaa tehdään!
    (Risujakin otamme vastaan. Aina ei voi onnistua, vaikka kuinka yrittää! <3 <3 <3)

    VastaaPoista
  4. Sanonpa vaan, että juuri prikulleen tätä peittämisen tarpeen ja avautumisen halun ristiaallokkoa olen käynyt minäkin monta vuotta. Nyt on rauhallisempaa, ehkä asia on löytämässä uomansa, mutta yhtä shittiä oli niin kauan kun koko ajan omat ajatukset heittivät äärestä laitaan. Jossain vaiheessa tajusin että asialle pitää vain antaa aikaa, että sellaiset ratkaisut joiden kanssa voi elää, ehtivät kypsyä.

    Mutta sanonpa vielä uudestaan senkin, että sinä kirjoitat todella hyvin. Väline ainakin on hallussa, sitten kun muut asiat selkiytyvät.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Liisa, en ikinä arvannut aikoinaan kun aloitin bloggaamisen jalon harrastuksen, että tämä oikeasti voisi viedä niin syvään introspektioon ja vastakkain monien kätkettyjen totuuksien (tai asioiden) kanssa.

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥