Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



20.5.2012

Sänkykaverina vaahtera


Ikkuna rajaa vaahteran kauniiksi tauluksi. Kuusi päivää makasin sängyssä ja katselin sitä. Kun on toukokuu, kuudessa päivässä vaahteralle tapahtuu paljon asioita. Katselin vaahteran pieniä vihertäviä nuppuja ja niiden puhkeamista hävyttömän ilakoivaksi keltaiseksi runsaudeksi. Katselin vihreän muuttumista keltaiseksi vasten valkoista taivasta, vasten indigoa yötaivasta, vasten aamun kalpeaa kajastusta ja viimeisenä päivänä vasten laventelinsinistä taivasta. Sellaista, minkä värinen mekko Jane Austenin sankarittarella olisi tällaisena päivänä.

Sillä aikaa alakerrassa käytiin koulussa, ratsastustunneilla, imuroitiin, laitettiin ruokaa, katsottiin televisiota ja syötiin herkkuja sellaisella antaumuksella, millä vain terveellistä ravitsemusta vaativan äidin lapset syövät, kun mummi on kylässä ja mummilla on mukana täytettyjä omenapullia, suklaakeksejä, kaneliässiä, croissantteja, suklaalevyjä, Fazerin paperipäällysteisiä karamelleja ja sen sellaista. Yläkerrassa kohotin itseäni toisinaan istumaan ja join viherpirtelöä tai proteiinijuomaa, vettä tai nokkosteetä. Söin myös aloe veraa, nokkostabletteja, phytoplanktonia, probiootteja, kalsiumia ja joitakin lääkärin määräämiä lääkkeitä. Yläkertaan leijui uunijuuresten ja kermassa haudutettujen porsaankyljysten tuoksu. Vatsani murinalta tuskin kuulin miten mummin koira ärhenteli kissoille, ajoi niitä takaa ja sai toisiaan inhonneet kissaeläimet liittoutumaan yhteen. Minäkin olin kiukkuinen, silloin kun jaksoin, mutta join salaa vaahteran vihreää ja keltaista kauneutta.


5 kommenttia:

  1. Oijoi ja huhhuh. Mutta terveisiä täältäkin sängynpohjalta, sinne minäkin taas taannuin. Minulla sänkykaverina on kuusen alaoksia. Nokkostee kuitenkin on yhteistä (80% nokkosta, 20% piparminttua). Toivottavasti joku noista omenapullan syöjistä hakee sinullekin oikeita nokkosia.

    VastaaPoista
  2. Luin huonosti - siis pääsit jo pois sängystä! Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
  3. Jo vain. Tuossa meidän minimaalisen pienellä ja karulla pihalla kasvaa just sopivasti hyvä nokkospuska ja ainakin sen aion lähipäivinä siitä nykäistä talteen. En ole ennen kerännyt itse nokkosta (vaikka aina on pitänyt), joten vähän hakusessa mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Oi uusavuttomuus. :)

    VastaaPoista
  4. Hullua miten kädettömäksi sitä välillä tosiaan tuntee itsensä, itsekukin. Mutta nokkosten kerääminen on nokkosten keräämistä: ei siinä sen kummempaa kuin että poimii pois. Meillä syödään paljon nokkosta ja vuohenputken lehtiä (toinen ehtymätön luonnonvara) munakkaan täytteinä. Huuhdellaan ensin, ja sitten pikaryöppään nokkoset kaatamalla kuumaa vettä päälle. En siis keitä ollenkaan, mutta tämän käsittelyn jälkeen ei suussa polttele. Vähänks on hyvää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tosi paljon ohjeistuksesta. Asian toteuttaminen käytännössä muuttui heti paljon todennäköisemmäksi. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥