Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



29.5.2012

Kesälista

Teen paljon listoja. Olen harrastanut niitä ihan lapsesta lähtien. Viime aikoina olen tehnyt kauppalistoja, toivelistoja, kutsulistoja, ruokalistoja, työlistoja, idealistoja ja nyt viimeisimmäksi ihan tällaisen "mitä tehdä sairaslomalla" -listan. Erilaisilla listoilla on ihan omat luonteensa. Toiset tuovat tyydytystä siitä, että saa vetää yli hoidetun asian. Kokonaan ylivedetty lista on ihan yliveto. Ei meinaa raaskia heittää sitä roskiin. Sitten on listoja joita ei vedetä yli. Siinä voi olla herkullisia haaveita, unelmia siitä mitä ois jos vois. Sitä voi aina välillä silmäillä ja hymyillä lämpimästi.

Eilen kirjoitettu lista oli poikkeuksellisen lyhyt. Se on otsikoitu nimellä SUMMERPLAN 2012. Ja siinä lukee neljä asiaa. Niitä ei vedetä yli.


25.5.2012

Blogiuskottomuutta


Ai kauhee... Nyt on ihan sellainen olo niin kuin pitäisi kertoa kumppanilleen että sori, mulla on muuten toinen. En tosin oikeastaan tiedä miten tämä nyt vaikuttaa mihinkään, että ehkä me voidaan elää kaikki kolme ihan sulassa sovussa, mutta kuitenkin on nyt kerrottava, että tää työssä syntynyt uusi suhde on kuitenkin se tärkeämpi - kun se saattaa jopa vaikuttaa työnkuvaan ja palkkaukseen.

Olen siis kamalan taloudellisen paineen ajamana ollut pakotettu kehittämään kaikkea mahdollista mikä voisi virkistää työtilannetta, ja päädyin nyt ihan ensimmäiseksi aloittamaan uuden blogin toisaalle. Ihan siis henkisessä mielessä ajattelin, että jos iloisen arkielämäbloggailun sijaan keskittäisin energiaani työbloggailuun, niin se voisi pitää minut paremmassa vireessä jne. Ja vaikka olenkin taitava hajottamaan itseäni ja sähläämään viittäkymmentä eri asiaa mistä mikään ei tuota penniäkään meidän perheen talouteen, niin saattaa olla että olisi hyvä edes yrittää jättää vähemmälle näitä muita, ei työhön liittyviä harrastuksia. Kirjakin pitäisi kirjoittaa. Olen aktiivisesti raivannut sille tilaa koko kevään, ja lopulta sain asiat siihen malliin, että harteilla ei paina enää mikään roikkuva aikaa ja voimia vievä kirjallinen työ - ja sitten tähän tyhjään tilaan alankin pitää uutta blogia (päivittäin), ennen kuin kirjan luonnoksessa on muste ehtinyt kuivua. Tekisi mieli vähän taputtaa (lujemmallakin otteella) poskelle itseä ja sanoa että sä olet kuule ihan toivoton tapaus. 

Parhaassa tapauksessa kuitenkin kirjoitan täällä edelleen sellaisesta mistä en uskalla julkisesti omalla nimellä kirjoittaa, eli raparperikiisselistä, kissoista ja kakkuresepteistä. Ehhehe.


22.5.2012

Mansikkaunelma


Koska en tällä hetkellä syö mitään viljatuotteita, enkä oikeastaan ollenkaan "kiinteää ruokaa", oli aamunälässä mielikuvitus koetuksella kun kaapeista löytyi vain leipää, muroja, puuroja, mysliä ja sen semmoista. Banaanitkin olivat menneet loppumaan, ja koska ne ovat olleet viherpirtelöitteni perusraaka-ainetta, en viitsinyt alkaa pyörittää pinaattia tehosekoittimessa ilman niitä. Ja kuten aina näin tiukan paikan tullen, hätä ruokki luovuutta ja sain loihdittua parhaan, terveellisimmän ja herkullisimman mansikkamoussen mitä ikinä olen maistanut!

Mansikkaunelma

kourallinen yön yli liotettuja manteleita (mitä enemmän, sen kermaisempaa - huuhtele mantelit ennen käyttöönottoa ja kaada liotusvesi pois)
noin desi vettä
2 rkl kookosöljyä
1 rkl luomuhunajaa tai acave-siirappia
1 luomuomena
1 luomupäärynä
5 isoa mansikkaa
1 rkl macajauhetta

Hurauta nämä kaikki ainekset tehosekoittimen täydellä teholla niin että tuloksena on aivan samettisen tasainen mousse. Jos haluat pirtelöä, lisää vettä. Hunajan voi jättää pois jos ei piittaa makeudesta ja macajauhetta ei tarvitse laittaa maun vuoksi jos sitä ei kotoa löydy, itse tarvitsen superfoodia saadakseni voimani takaisin mahdollisimman pian. Tämä mansikkaunelma toimii tilanteen ja tarjoilutavan mukaan jugurttina, marjarahkana, jälkiruokamoussena, pirtelönä tai jäätelönä, jos kaadat tavaran jäätelökoneeseen tai tuuppaat pakastimeen ja sekoittelet sitä välillä ennen kuin se jäätyy tiiliskiveksi. Ihaninta olisi jos herkun voisi vielä koristella syötävillä orvokeilla tai sitruunamelissan tai mintunlehdillä. Voi että, tulin tästä niin iloiseksi, ja nälkäkin lähti!

20.5.2012

Sänkykaverina vaahtera


Ikkuna rajaa vaahteran kauniiksi tauluksi. Kuusi päivää makasin sängyssä ja katselin sitä. Kun on toukokuu, kuudessa päivässä vaahteralle tapahtuu paljon asioita. Katselin vaahteran pieniä vihertäviä nuppuja ja niiden puhkeamista hävyttömän ilakoivaksi keltaiseksi runsaudeksi. Katselin vihreän muuttumista keltaiseksi vasten valkoista taivasta, vasten indigoa yötaivasta, vasten aamun kalpeaa kajastusta ja viimeisenä päivänä vasten laventelinsinistä taivasta. Sellaista, minkä värinen mekko Jane Austenin sankarittarella olisi tällaisena päivänä.

Sillä aikaa alakerrassa käytiin koulussa, ratsastustunneilla, imuroitiin, laitettiin ruokaa, katsottiin televisiota ja syötiin herkkuja sellaisella antaumuksella, millä vain terveellistä ravitsemusta vaativan äidin lapset syövät, kun mummi on kylässä ja mummilla on mukana täytettyjä omenapullia, suklaakeksejä, kaneliässiä, croissantteja, suklaalevyjä, Fazerin paperipäällysteisiä karamelleja ja sen sellaista. Yläkerrassa kohotin itseäni toisinaan istumaan ja join viherpirtelöä tai proteiinijuomaa, vettä tai nokkosteetä. Söin myös aloe veraa, nokkostabletteja, phytoplanktonia, probiootteja, kalsiumia ja joitakin lääkärin määräämiä lääkkeitä. Yläkertaan leijui uunijuuresten ja kermassa haudutettujen porsaankyljysten tuoksu. Vatsani murinalta tuskin kuulin miten mummin koira ärhenteli kissoille, ajoi niitä takaa ja sai toisiaan inhonneet kissaeläimet liittoutumaan yhteen. Minäkin olin kiukkuinen, silloin kun jaksoin, mutta join salaa vaahteran vihreää ja keltaista kauneutta.


12.5.2012

Vanha kissa


Vanha kissa on ollut toipilaana. Luulin jo että sen aika oli koittanut, kun oli verta pissassa ja kaikin puolin vaivalloinen oleminen, kävelykin oli jäykkää köpöttelyä. Mutta antibioottikuuri on saanut kissan nuortumaan. Taas jaksaa astella ylvään ylevästi äänettömästi lipuen ja pikkukissaa ajoittain käpälällä ohjaten ja ojentaen.

Omalla kohdalla suunta on ollut toinen. Pahinta tässä kirotussa sairastamisessa on sen täydellinen ennakoimattomuus. Se vie pohjan kaikelta. Voi olla että tokenen huomenna. Voi olla että en jaksa pysyä pystyssä ensi viikolla. Suunnittele siinä sitten kasvimaata, äitienpäivälounasta tai edes kaupassakäyntiä. Vähän syyllisyyskin jäytää. Vaihdoin nimittäin itse kesärenkaat autoon. Rehkin kuin rekkamies ruostuneiden pulttien kanssa, itse kannoin, itse väänsin, kampesin ja väkersin. Jotain sisällä repesi. Mutta haluan elää tätä elämää. Haluan vaihtaa renkaat ja siirtää kirjahyllyä jos huvittaa. Mahdottoman vaikea ottaa huomioon jotain josta ei voi tietää mitä siitä seuraa vai seuraako mitään. Ei se silloin satu.

En tiedä mistään mitään. Mikä on seuraus, mikä syy. Miksi pitäisi yrittää tietää jotain mitä ei voi tietää. Se on ihan liikaa vaadittu. Olen alkanut taas eristäytyä ihmisistä. Vajoan hiljaa, vetäydyn. Vanha ystävä soitti äsken pitkästä aikaa. Olisi tullut illalla käymään. Kyseli kuulumisia ja tarjosi tukea. Valehtelin etten ole kotona. Puhelimessa nauroin, hymyilin ja vitsailin etsien koko ajan pakotietä. Kepeys oli vaahtoa meren pinnalla. Tunsin itseni kömpelöksi. Vanha kissa, vetäytyy yksin kaapin taakse nuolemaan haavojaan.


11.5.2012

Harmaat sävyt


Sumua! Sadetta! Sumuista sadetta! Harmaan kaikki sävyt avautuivat ikkunasta aamulla. Heräsin huoltomiehen puheluun. Olivat kuulemma oven takana ja minä pyysin hetken aikaa jotta ehtisin pukea päälleni. Sanoivat ettei haittaisi heitä ollenkaan vaikken ehtisikään. No huhhuh. Sumua, sadetta ja puhelimessa flirttailevia huoltomiehiä. Tämä päivähän alkoi paremmin kuin hyvin. Unohdan hetkeksi verenvuodon, kissan antibioottikuurin, jatkuvan palelemisen, kiristävät farkut, töiden vähyyden ja tyhmän painajaisunen tyhmästä exästä. Mutta sitä jään miettimään, että miksi näen jatkuvasti unia talosta synkän, mustana kuohuavan meren rannalla. Niin lähellä vettä, että myrskyisenä iltana talo on vaarassa hukkua. Mielen täyttävät tummat siniset ja harmaat sävyt. Mörkö.


9.5.2012

Mildred Pierce ja Dilbèrin Lakmé

Kuva täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
 
Olen seurannut tiistaisin TV1:n lähettämää HBO-sarjaa Mildred Pierce. Se kertoo yksinhuoltajaksi jäävän Mildredin elämästä 30-luvun Kaliforniassa. Pääroolinsa uskottavasti ja koskettavasti hoitaa upea Kate Winslet. Sarja perustuu James M. Cainin 1941 kirjoittamaan kirjaan "Mildred Pierce" ja siitä on tehty vuonna 1945 Oscarin voittanut elokuva, jonka pääosassa oli Joan Crawford. Tämä tv-sarja sen sijaan on palkittu Emmyllä. Uskotteko jo että on hyvä?

Se miksi nyt otin tämän puheeksi johtuu siitä, että eilen illalla tulleen jakson (4/5) lopussa oli niin käsittämättömän kaunis tulkinta Lakmésta että enpä taas muista pitkään aikaan vaikuttuneeni musiikista noin veret seisauttavalla intensiteetillä. Jakso on nähtävissä Yle Areenassa http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1546455 vielä viikon, ja laulu on aivan jakson loppuminuuteilla. Oli ihan pakko tulla vielä tänään kuuntelemaan tuota ja kaivaa selville laulajan nimi ja nolostua taas siitä että olisi pitänyt olla sen verran sivistynyt että tunnistaa Dilbèrin. Kyseinen laulu löytyy myös Youtubessa, mutta ei se tuntunut yhtään niin vaikuttavalta kuin tuossa sarjan yhteydessä. Leo Delibés - Bell Song from Lakmé.
 


3.5.2012

Viikon kuulumiset

Sinivuokot ilmestyivät pihalle tänä vuonna vähän huhtikuun puolenvälin jälkeen. Ensimmäiset ulkopyykit kuivatin maanantaina. Kun muut viettivät vappua, meillä oli suursiivous. Tosi kiva päivä olikin! Illalla syötiin jäätelöä ja katsottiin BBC:n Robin Hood -sarjaa DVD:ltä. Ja juuri saamieni tietojen mukaan sarjassa näyttelevä Lucy Griffiths (loistava Marian a.k.a Nightwatchman) ilmestyy ruutuun True Blood -sarjan Eric Northmanin vampyyrisisarena. Cool.

Huomaan usein että nolottaa vaahdota televisiosarjoista tai tunnustaa että näkee Harry Potter -unia, kun pitäisi edes teeskennellä aikuista, sellaista joka lukee sivistyneitä asioita ja kirjoittaa yleismaailmallisesti tärkeistä ja yhteiskuntaa koskettavista teemoista. Vaan kun en jaksa. Jatkan kuulumisilla. Poika leipoi sämpylöitä, lapset siivosivat urakalla, vaihdoin järjestystä makuuhuoneessani, kuuntelin Sherlock Holmes -äänikirjaa pitkällä kävelyllä, kiroilin rikkinäistä hiirtä tietokoneessa tekemättä asialle mitään, luin pari kirjaa, haaveilin samanlaisista kukkaverhoista kuin äitini ompeli tilauksesta 80 -luvun lopulla, söin yhtenä iltana kuusi korvapuustia, tein muutaman lähes ympäripyöreän työpäivän ja myönsin itselleni että inhoan puhelimen soimista.