Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



21.4.2012

Sielultaan Puuskupuh

Viime päiviä on sävyttänyt kiihkeä itsetutkiskelu, periksiantamaton introspektio ja syvälliset pohdinnat minuuteni olemuksesta. Innostuimme lasten kanssa J. K. Rowlingin kehittämästä Harry Potter -nettisivustosta Pottermoresta, jossa pääsee virtuaalisesti kokemaan kaikki kirjoissa kuvatut vaiheet. Nimimerkikseni sain StarNight29189 ja lajitteluhattu tuuppasi minut Puuskupuhiin. Ja tästä siis on kysymys. Identiteettikriisi!

Olen aina ajatellut että kuuluisin Korpinkynteen. Älyllisyys, analyyttisyys, rakkaus kirjoja, lukemista ja opiskelua kohtaan ovat olleet ominta itseäni niistä ajoista asti, kun naapurin kelloseppä inhosi kaikkitietävyyttäni ja keksi alkaa nimittää minua "prohvessooriksi". Olin 6-vuotias. Mutta enää en arvosta älyllisyyttä, en jaksa lukea mitään kovin intellektuellia tai terävää keskittymistä vaativaa, eikä tiedonjanoni niinkään kohdistu faktoja tai "tietoa" kohtaa. Minusta on tullut tyhmä. Siispä Korpinkynsi.


Rohkelikkoja puoltaa se, että olin lapsena kovin rämäpäinen, johtaja-ainesta. Kadotin spontaaniuteni ja suorasukaisuuteni vuosikymmeniksi, mutta hiljalleen se on taas alkanut nousta esiin sen liioitellun kiltteyden, mukautumisen ja kohteliaisuuden tieltä. Sanon mitä ajattelen, teen mitä haluan, menen väliin ja puolusta sitä minkä katson oikeaksi. Sanovat että olen tehnyt rohkeita ratkaisuja elämässäni. Jaapajaa. Omasta mielestäni en uskalla juuri mitään. En edes uskalla mennä yksin ulkomaille, lasketella, rullaluistella tai nauttia vesiliukumäestä Serenassa. Aina sattuu jotain, ja muutenkin olen ihan arka kotihiiri ja ujopiimä samassa paketissa. Sitäpaitsi Rohkelikot ovat mielestäni vähän turhan dramaattisia, liioittelevia ja mahtipontisia. Siispä Rohkelikko.


Vihreän tuvan ylimieliset ja aristokraattiset nirppanokat tuntuvat nykypäivänä vetoavan moniin potteristeihin. Kunnianhimoinen ja paikoitellen hieman sulkeutunut tyttäreni päätyi Pottermoressa sinne suureksi kauhukseen (toivoi Rohkelikkoa, johon kyllä sopisikin oikein mainiosti), mutta poikani (ilmetty Puuskupuh) manipuloi tuloksen niin, että pääsi tähän toivomaansa vedenalaiseen porukkaan. Itsessäni tunnistan luihuismaisia ominaisuuksia (joista en tietenkään kerro tässä), mutta en missään nimessä arvosta heidän keskuudessaan vallalla olevaa nurkkakuntaisuutta, puhdasverisyysaatetta tai sitä varallisuuden, statuksen ja arvovallan ihannointia. Salamyhkäisyys, yksityisyyden tarve ja hienovaraisuus kyllä käyvät, mutta hierarkkinen ylenkatse ja rotuopillinen idiotismi, joiden varjolla muita syrjitään ja sorretaan, ei kerta kaikkiaan käy laatuun. Joten Luihuinen.


Kaikista tuvista en ole koskaan, koskaan ajatellut kuuluvani Puuskupuhiin. Kaikista väreistä inhoan eniten keltaista. Ja keltaisen ja mustan yhdistelmä? Oikeasti? Mitään ampiaiskaulahuivejahan en ala neulomaan. Mutta sinne tämä nerokas virtuaalinen lajitteluhattu minut laittoi. Kiltteihin, kuuliaisiin, ahkeriin, pitkäjänteisiin ja itsestään numeroa tekemättömiin mäyriin. Ok, olen paikoitellen maanläheinen (vaan en käytännöllinen!), syrjäänvetäytyvä, rauhaa rakastava ja melko vähäeleinen olemisessani. Lapset väittävät minun olevan tunnollinen ja ahkera (voi kiitos pienet kirkasotsaiset nuppuni, itse tiedän että kyseessä on silkka mukavuudenhalu ja laiskuus, kun väännän kirjoitustyötä yösydännä, sillä lykkään kaiken viimetippaan). Vastustelen edelleen tätä kyseenalaista kunniaa, vaikka toisaalta, kyllähän sydäntäni lähellä ovat lähimmäisenrakkaus, hyväntahtoisuus, lempeys ja puutarhanhoito. Tietyllä tapaa tämä on egottomin kaikista tuvista. Nämä ovan leppoisia downshiftaajia. Puuskupuheilla ei ole tarvetta kilpailla, huudella osaamisestaan tai päteä. Tykkään. Ja viimeisen naulan puuskupuhiuteeni iski oivallus, että kaikista tuvista viettäisin mieluiten aikaani näiden hillittyjen, lempeiden ja luonnollisten tyyppien kanssa. Ok. Olen sitten Puuskupuh. Jos Buddha olisi käynyt Tylypahkan, hänkin olisi Puuskupuh.


Kaikki tämän julkaisun kuvat ovat sivustolta http://www.pottermore.com/


3 kommenttia:

  1. Pottermoren antamaa tupaa ei voi pitää täysin todellisena - tunkihan kyseinen sivusto minut Rohkelikkoon vaikka oikeasti tunnen kuuluvani Puuskupuhiin. Nyt Pottermoren avauduttua tein kiusallani toisen tilin ja vasta kolmannella yrittämällä pääsin johonkin muuhun kuin punakultaiseen tupaan - Korpinkynteen. Pottermore ei siis anna sitä todellista tupaa vaan jonkin tuvan, onhan ne kysymyksetkin aika randomeita. :'D

    Kaikkein parhaiten tietää itse, mihin tupaan kuuluu. Oma tupa on se mihin tuntee itsensä kuuluvan ja minkä tuntee itselleen kotoisimmaksi. :) Minulla se on Puuskupuh, vaikka Rohkelikkoon minut on tungettu, Korpinkynteen saavutettu ja Luihuiseen houkuteltu (kavereiden toimesta). :'D

    VastaaPoista
  2. Ja sitä paitsi, mä tunnen kuuluvani Puuskupuhiin yksinkertaisesti sen takia että se on tupa joka ottaa KAIKKI vastaan. Jopa ne joita muut tuvat eivät halua. Ja koska näen itsessäni kuitenkin sen verran kaikkia tupia, niin näen Puuskupuhin mulle sopivimmaksi.

    Enkä edes ole kovin ahkera tapaus. Vain jos oikeasti ryhdyn tekemään myös teen, muuten yritän aina mennä helpoimmalla tavalla. o:)

    VastaaPoista
  3. Joo, tuo oli hyvä pointti, että Puuskupuhit ottavat kaikki vastaan. Lähinnä kai tässä on kysymys siitä, että en ollut oikeasti tajunnut tuon tuvan syvintä ulottuvuutta, enkä sitä siksi osannut arvostaa. Enkä varmaan ole ainoa. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥