Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



18.4.2012

Rouva Agathe ja pari dalmatialaista


Luin juuri loppuun kirjan Rouva Agathen rakkaus. On jotenkin kosketettu olo, vähän heilahtanut. Tämä oli kirja joka ei jättänyt rauhaan päivällä ja puski uniin yöllä väkevällä voimalla. Jätti jälkeensä omituisen olon. Koko lukumatkan ajan vastaan tuli ajatuksia, lauseita ja poikkeuksellisen syvällisiä viisauksia, joita olisin halunnut tässä lainata tai ainakin saada itselle muistiin, mutten koskaan malttanut laskea kirjaa käsistäni laittaakseni edes sivunumeroita ylös. Kertonee jotain.

Tällaisesta minä pidän. Enemmän kuin pidän. Ensiksikin tarina oli loistava. Säkenöivällä tavalla älykäs ja poikkeuksellisen merkillinen. Kertomuksessa oli tasoja, tulkintasoluja kiehtovaa symboliikkaa ja todellakin mitä korkeatasoisinta viisautta, mutta kaikki oli kääritty vaatimattoman tuntuiseen ja yksinkertaisen selittelemättömään muotoon, että ne on sallittua ohittaa, mikäli ei ole erityisen virittynyt juuri niille taajuuksille.  Kirja oli mielestäni teeskentelemätön, eleetön ja ilmava, mutta siinä oli samanlaista taianomaisuutta kuin kirjoissa Pöytään ja vuoteeseen (Laura Esquivel) sekä Pieni suklaapuoti (Joanne Harris), joista myös kovasti pidän.

Kun on noita paljon parjattuja Coelhoja tuoreena pohjalla, tämä hohti sitäkin kirkkaampana, koska kontrasti oli niin suuri. Tässä oli mystiikkaa ja taikaa, mutta ilman sen suurempia selityksiä yrittää tehdä niistä jotain mitä ne eivät ole. Tässä oli kiehtova tarina, oli rakkautta ja raadollisuutta, mutta ei halpaa harhakuvia ruokkivaa romantiikkaa. Tässä oli hykerryttäviä kielikuvia, mutta sujuvan luontevassa muodossa, ilman tekotaiteellisuuden yllä väijyvää varjoa. Tässä oli asioiden ytimiin leikkaavaa syvällisyyttä ja filosofiaa (en sano zeniläisyyttä vaikka mieli tekisi), mutta ei niin kiillotetussa ja kuluneen mitään sanomattomassa muodossa, että kuka tahansa aforismejä keräilevä henkisen kasvun harjoittaja kirjoittaisi niitä ylös kalenteriinsa Paulo Coelhon ja Rhonda Byrnen parhaimpien vierelle. 

kirja:
Andrew Nicoll - Rouva Agathen rakkaus

arvio:
Hätkähdyttävä.

kohokohta:
Kokonaisuus. Tämähän oli pelkkää kohokohtaa koko teos. Ja lisäksi ne kaikki kohdat jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös muistiin, mutten raaskinut.

mitä opin
Tässä kirjassa oli kaikki ainekset, mitä haluaisin omassa romaanissanikin olevan. Rima heilahti taas vähän korkeammalle, damn.

mihin samaistuin:
"Mummini sanoi aina minulle, ettei ikkunasta pitäisi katsella ulos aamuisin", Agathe sanoi. 
"Koska iltapäivällä saattaa tarvita jotakin tekemistä. Aivan, kiitoksia rouva Stopak, olen aina pitänyt tuosta kaskusta."

Alla video joka ilmestyi facebookiini tänään. Kutsun sitä synkronisiteetiksi. Kirjan lukeneet ymmärtävät miksi se on tässä. Musiikkina rakkaan muusikkoystäväni loistava biisi Flyer loistavalta levyltä Metatonic (Vast Days).



4 kommenttia:

  1. Oi, tämä on kyllä ihana kirja. Luin kirjan toissakesänä ja se on mielessäni ihmeellisen kirkkaana. Hyvällä tavalla sadunomainen.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja on minulla hyllyssä. Ajattelin, että kesällä on tämän aika. Kohta alkaa olla jo aika paljon luettavaa kesälle, kun niin useat kirjat olen ajatellut lukea juuri silloin tai vasta silloin :)

    VastaaPoista
  3. Damn tosiaan, rima taivaassa minullakin!
    Joskus tosiaan saa luettavakseen sellaista ettei tiedä miten päin olla kun on niin hienosti laitettu sanat järjestykseen.

    VastaaPoista
  4. Katja: Luin sinun arvioisi kirjasta kun olin lukenut itse kirjan, ja tykkäsin tosi paljon. Olen itse asiassa tehnyt pientä kirjalistaa blogisi perusteella, tämänkin bongasin sieltä. :)

    Milla: Voisin kuvitella, että tämä sopisi tunnelmaltaan aivan mainiosti juuri kesään. Vaikkei tämä minusta mikään "kepeä kesäromaani" kuitenkaan ole.

    Violet: Mulla tulee usein tuo tunne kun luen sinun blogiasi. Hitsi kun on hienoja lauseita ja oivalluksia aina silloin tällöin. :)

    Kirjailijalla on muuten ilmeisesti huomaavainen tapa olla yhteydessä lukijoihinsa, sillä julkaistuani tämän kirjoituksen, hän otti minuun yhteyttä Facebookissa, ja olemme siellä sitten kirjoitelleet niitä näitä. :D

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥