Tällaiselle ihmiselle, jolle hengittäminen ja kirjan sivujen kääntäminen käy ihan mainiosti koko päivän ohjelmaksi, on ilo ja siunaus olla aktiivisten ja oikeasta fyysisestä tekemisestä innostuneiden ihmisten kanssa tekemisissä. Niin vain olisi tämäkin elämä mennyt ohi ilman että olisin koskaan käynyt keilaamassa, ellei minua olisi viime viikolla sinne ovelasti pakotettu. Vastustin kaikkea etukäteen äänettömästi, ja nautin sitten kuitenkin. Kilpailuvietti tempaisi mukaansa ja riemun kiljahdukset olivat aitoja kun palikkaa kaatui. Hieno tunne. Milloinkohan pääsisi uudestaan?
Kokeilin kerran. PAllo lähti taaksepäin. En edelleenkään ymmärrä.
VastaaPoistaHeh, kuulostaa merkilliseltä. Itselle oli kyllä yllätys kun tämä eka kerta sujui ilman mitään sen kummempia kummallisuuksia, jotain vastaavaa olin ehkä odottanut. :)
VastaaPoista