Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



26.4.2012

Huumorjuttui


Tulee naurettua kauhean harvoin. Tällä viikolla nauroin kolme kertaa. Tämä ensimmäiseksi naurattanut juttu ei oikeastaan ole yhtään hauska, vaan tällaisen empaatikon sydäntä särkevä, traaginenkin kohtaus, mutta alunperin näin tämän kirjoitettuna jossakin kuvassa joka kiersi Facebookissa, ja mitä sitä kieltämään, nauroin hulluna. Ja eipä tuo kakkonenkaan mikään huumorin kuolematon kukkanen ole, mutta jokin vain joskus iskee nauruhermoon. Muistan vieläkin erään elokuvan teinivuosiltani, jonka erästä kohtaa katsoessa luulin kuolevani nauruun. Eikä siinäkään sen kummempaa tapahtunut, kuin että kylpyamme putosi lattian läpi. Ahhahah.

Siis tämän yllä viittaamani viikon ensimmäisen naurun kirvoitti eräs kohta True Blood -sarjasta, jossa Jason hädän hetkellä rukoilee varmuuden vuoksi kaikkea mahdollista korkeampaa voimaa. "God, Jesus, Mary Magdalene, Allah, Buddha, Scientologists, Aliens, that Lion from Narnia, what ever is out there I need your help now."

Kakkosnauru irtosi, kun sivusilmällä seurasin lasten lempiohjelmaa Simpsoneita. Homer siinä näytteli pääosaa vaimonsa kertomassa historiallisessa tarinassa, ja luonneroolina oli ahmattina tunnettu Englannin kuningas Henrik VIII. Homer/Henrik tanssahteli herkkuja pursuavan juhlapöydän äärellä lauleskellen ahmimisen lomassa laulua, jonka sanat menivät jossakin kohdassa näin "...ja jälkiruuaksi syön toisen illallisen..." Tarvitseeko tuota selitellä, nauratti mikä nauratti. Ja naurattaa vähän vieläkin.

Kolmas ja kokonaisvaltaisin naurukokemus syntyi lemmikkimme kustannuksella. Sinisellä kissallamme on nimittäin merkillisen inhimillinen tapa istua. Se myös katselee mielellään televisiota. Olin ottanut siitä pari valokuvaa näissä puuhissa, ja kun ihailimme lasten kanssa otoksia tietokoneen ruudulta, syntyi hervoton naurukohtaus. Ymmärrätte varmaan miksi.

7 kommenttia:

  1. Kissasi istumismetodissa on jotain perin inhimillistä :D. Näin vastaavalla tavalla istuvan kissan ulkomaan reissullani. Kissa röhnötti kenkäkaupan portailla viilentämässä oloaan. Ihmiset väistelivät kulkuväylällä istuvaa kissa, joka ei suostunut väistymään paikaltaan. Kuva kissasta blogissani.

    VastaaPoista
  2. Juu, ymmärrän miksi. Ei noita ihan joka päivä näe, minun jo poismenneet kissani eivät tuota taitoa hallinneet. Muutenkin on oikeastaan mielenkiintoista kuulla, mille muut nauravat - voisihan sitä itsekin tarkkailla sen verran itseään, että muistelisi noita naurun kirvoittavia hetkiä.

    VastaaPoista
  3. Nauroin myös ääneen noita kuvia katsellessani, voi mikä hassu kissa. Se oikeasti luulee varmaan olevansa ihminen. Ja pitää sinua lemmikkinään.

    VastaaPoista
  4. Mua nauratti kans kaikki kolme! Toi kissa on just sellaisessa "putsasin ensin pyllyni ja nyt jäin tähän nököttämään"-asennossa..

    VastaaPoista
  5. Aivan vinkeä kissa! Minäkin löydän omastani kaikenlaista ikuista hupia, mutta ihan näin mainiosti muille välittyvää tapaa sillä ei ole :D

    VastaaPoista
  6. Ihana ja hassu kissa! Niin kaunis.
    Pojat tykKäsivät kans.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista. :D Joskus tuntuu ettei saisi nauraa kissoille, kun ne ovat niin ylpeitä ja omanarvontuntoisia otuksia. Mutta samanaikaisesti sitten niin huvittavia pöljiä. Pitää nauraa vähän salassa, ettei kissa huomaa. :D

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥