Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



13.4.2012

Eksyin kysyessäni miksi


Verenvuototaipumukseni on taas aktivoitunut. Taas sama juttu. Taas samat reaktiot. Mistä tää nyt johtuu? Mitä mä oon syönyt/tehnyt/ajatellut/tuntenut/tukahduttanut? Mikä tän jutun idea nyt on? Mitä mun pitäisi tajuta? Mikä on lahja ja opetus tässä vitsauksessa? 

Tai ei. Ei enää samat reaktiot. Viime keväänä jokin muuttui. Viime vuosi oli sairauteni osalta yksi pahimmista. Mutta en enää mennyt sinne rampauttavan epätoivon alhoon. Oli tosin aikoja, jolloin en pystynyt liikkumaan enkä suoriutumaan arkielämän askareista, mutta en mennyt emotionaalisiin uppeluksiin, niin kuin joskus aiempina vuosina. Sairastuin kun olin 14-vuotias. Se oli hyvin dramaattista ja meinasin kuolla. Raskainta oli elää siinä epätietoisuudessa, kun kesti vuosia ennen kuin mitään selvisi mistä mikään johtuu tai mitä siitä voi seurata. Identiteetti rakentui pitkälle sairauden varaan. Vei aikaa purkaa rakenteet ja rakentua uudestaan minuksi. Minuksi, jolle voi tapahtua kaikenlaista, mutta joka ei ole se mitä tapahtuu. Viime keväänä kirjoitin näistä asioista ensimmäistä kertaa täällä blogissani. Se herätti pelkoa ja häpeää, mutten piitannut siitä. Ja nyt kirjoitan taas. Vieläkin seikkaperäisemmin ja ilman vampyyrivertauksia.

Viime vuonna jotain muuttui tämän asian suhteen. Huomaan sen tässä paremmin kuin koskaan. Olen koko elämäni ajan halunnut nähdä syvemmin, ymmärtää miksi, tietää syyt ja ennakoida seuraukset. Nyt sanon selityksiä ja analyysejä kaipaavalle mielelle, että ei ole mitään syytä. Minä en ole tehnyt mitään aiheuttaakseni tämän (en edellisessä elämässä enkä eilen), tänään pysähtynyt Mars askendentillani ei ole aiheuttanut tätä sen enempää kuin kolmastoistapäivä perjantaikaan. Tai jos jokin syy onkin, sillä ei ole niin väliä. Vuosien saatossa eksyin miksi kysymykseen niin että unohdin kohdata todellisuuden. Asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat. Tänään vuodan verta. The eye goes blind when it only wants to see why. (Rumi)


4 kommenttia:

  1. "tai jos joku syy onkin, niin sillä ei ole niin väliä".

    Amen.
    Tämän varassa minäkin selviydyn.
    Jotkut asiat vain ovat niinkuin ovat. Ne, joille voi jotain tehdä -- niiden suhteen kannattaa miettiä mitä tehdä ja ne asiat, joille ei voi tehdä mitään ovat osana elämänpolkua, koska ovat.

    Haluaisin toivottaa Iloa ja Valoa, ota se vastaan jos tuntuu sopivalta.

    VastaaPoista
  2. Jännä juttu. Jossain vaiheessa miksi-kysymys ei tosiaan enää tunnu niin tärkeältä. Mutta en usko että miksi-kyselyitten vuosia voi oikein ohittaakaan; vähän sama juttu kuin etten muutenkaan usko valaistumiseen olevan oikoteitä.

    Minulle kävi samaan tapaan ihan parin viime vuoden aikana. Tuntui että mennyttä on ehtinyt käsitellä tarpeeksi ja tietyt toistuvat unetkin kävivät tosi harvinaisiksi. Katse alkoi kääntyä yhä enemmän eteenpäin ja siihen miten tämä hetki voisi parhaiten palvella sellaista tulevaisuutta mitä toivoo.

    Ei se silti niin helppoa ole. Minä en vuoda verta, mutt vielä pari päivää sitten olin tosi turvonnut. Ja pystyn varmaankin hallitsemaan sitä juuri saman verran kuin sinä verenvuotoa. Sellaista se nyt vain on.

    Ja vielä, on tosi outoa että voikin hävetä niin paljon sellaista mille ei paljonkaan voi. Sitä ikäänkuin näkee edessään jonkun kaikkitietäjän joka sanoo että kyllä voit kun tarpeeksi yrität... huh.

    VastaaPoista
  3. Lensin juuri kaupungilta tullessani naamalleni katukäytävälle niin että roiskui. Huomasin, että on perjantai ja 13. päivä - se kelpaa selitykseksi siihen. Mutta kelpaako se selitykseksi myös siihen, että tililleni oli tullut tänään kauan odotettu rahasuoritus... Eli selityksiä voi etsiä ja löytääkin, mutta asiat ovat silti niin kuin ovat. Sairaudet, onnettomuudet ja iloisetkin asiat. Voimia ja rohkeutta!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Junika, lämpimät toivotukset tuntuvat aina sopivilta. Ja muutenkin, hyvin sanottu kaikki tuossa.

    Liisa: Juu, kyselykaudet ovat varmasti olennainen osa ihmiselon polkua. Ehkäpä päädyn sinne vielä uudestaan, kuka tietää, kyselemättömyyshän ei tarkoita sitä että kuvittelisin jo tietäväni kaiken, ettei enää "tarvitsisi" kysellä miksi. :D

    Marja Leena: Hui kauhistus! Toivottavasti selvisit kaatumisesta pelkällä säikähdyksellä. Niinhän se on, että mikään määrä selityksiä ei muuta sitä miten asiat ovat. Ja tiedetäänkö me edes yleensä "miten asiat ovat" vai näemmekö vain oman tulkintamme asioista: "tämä on hyvää, tämä on huonoa". Oli miten oli, toivon aurinkoa ja iloa tähän päivääsi. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥