Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



22.3.2012

Totta, kirja kuin sipuli


Monta vuotta sainkin jemmailtua hyllyssäni tätä lahjaksi saamaani kirjaa, kunnes lukuhaasteen innoittamana tartuin siihen, ja niin kuin hienoisen vastenmielisyyden vallassa kylmään veteen kahlatessa sain raahauduttua sinne asti, missä pinnanalainen virtaus oli jo saanut minut otteeseensa niin, että paluuta ei ollut.

Mutta tämä oli juuri sellainen kirja, jota en halunnut lukea. (Se mitä halusin, kuvataan täällä.) Minä halusin mansikkajuustokakkujäätelöä, amerikkalaisessa purkissa mieluiten, mutta tämähän oli tattariblinejä, laadukasta mätiä, smetanaa ja liian kallista viiniä pahvimukeihin, vaikka niistä se tyyliseikkojen vuoksi tarjoillaankin. Erinomainen kirja. Ärsyttävä. Painavia lauseita, viisaita oivalluksia (tai lainauksia), sellaisia jotka haluaisi alleviivata ja muistaa, mutta joiden tietää katoavan mielestä jo seuraavalla sivulla. En vaan kertakaikkiaan halunnut lukea mitään älykästä enkä hienoa, en näin hiottua ja tyylipuhdasta Marimekkoineen, lehmuksineen, Pariiseineen ja vekkuleine tohtorinaisineen.

Pidin kirjasta, tietenkin, kukapa ei pitäisi. Mutta en halunnut lukea tällaista sipulia. Ja yllätyin itsekin, kun tajusin, että pitkiä ja monitulkinnallisia lauseita, viekkaita kielikuvia ja hienostuneita kiertoilmauksia rakastavasta ihmisestä on tainnut kehkeytyä yksioikoinen juntti. Tähän oivallukseen minut johdatteli lause: "Viha, joka myöhemmin punoutuu minuun särkeväksi solmuksi ja saa minut kuvittelemaan erilaisia tapoja nöyryyttää miestä, saa alkunsa näissä riidanjälkeisissä rituaaleissa, jotka ensimmäisinä vuosina vielä päättyvät siihen kun iho ei erota rajaansa toisesta ihosta." Iho ei erota rajaansa toisesta ihosta. Mikä minun aivoissani (tai tunnemaailmassani?) on oikein oiennut niin, että olisin mieluummin lukenut tuon saman asian kirjoitettuna kolmella sanalla. Riidan jälkeen pantiin. Pitäisi ilmeisesti siirtyä lukemaan Anna-Liisa Härköstä.

kirja:
Riikka Pulkkinen - Totta

arvio:
Älykäs, hienostunut ja loistava.

mitä opin:
Jos kirjojen lukemisen pääasiallisena syynä on todellisen elämän pakeneminen, eivät todellisesta elämästä todelliselta kuulostavien ihmisten äänellä kerrotut tarinat sovellu kovin hyvin siihen tehtävään.


2 kommenttia:

  1. Ooh! Olen melkein sanaton ja olen yleensä aika monisanainen nainen. :) Pidin vertauksestasi: Pulkkisen kirja on ehdottoman laadukas ja hienostunut, mutta ehkä se kuitenkin on liiankin hienostunut? Minä kyllä pidin - mutta toisaalta voin juoda laatuviinini siitä pahvimukistakin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan, pidin minäkin, jokunen vuosi sitten olisin suorastaan rakastanut tuota kirjaa. Huomaan vaan itse muuttuneeni jotenkin yksinkertaisempaan suuntaan, ja se näkyy sitten näissä kirjamieltymyksissänikin, näköjään. En tiennyt kun en pitkään aikaan lukenut mitään kaunokirjallisuutta. Aika mielenkiintoista itseasiassa, että kirjakin on peili. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥