Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



24.3.2012

Rutikuivaa magiikkaa aavikolla


Kysymys ei ole siitä ettenkö arvostaisi tätä Coelhon kuvaamaa maailmaa, etteikö se olisi minulle tuttu. Kyllä enkeleitä, noitia, taikuutta, enteitä, itkeviä patsaita ja ihmetekoja voi olla olemassa. Ainakin uskon keijukaisiin, kummituksiin, lohikäärmeisiin, yksisarvisiin ja Loch Nessin hirviöön. Mutta se ei ole tärkeää. Sekään, olivatko kirjan tapahtumat todellisia niin kuin Coelho alkutekstissään vakuuttaa, ei ole oleellista, se ei kiinnosta minua. Kirja oli kuolettavan tylsä. Kuiva kuin kahlaaminen aavikon hiekassa tyhjien vesipullojen kanssa, tuskastuttava kuin armottomasti niskaan paistava erämaan aurinko ja pitkästyttävä kuin loputon taivallus polttavassa paahteessa ilman edes kangastusta keitaasta. You get my point? Kenties pari aavikkoaiheista vertauskuvaa vielä? Tai ehkäpä nämä riittävät kuvaamaan tunnelmiani tämän kirjan parissa. Ongelmani oli se, että en löytänyt kirjasta tarinaa. Ei ollut alkua eikä loppua, ei nousua ei laskua, ei koko juonen kaarta. Yhteen lauseeseen tiivistettynä, koko kirja oli huono alku, joka ei koskaan muuttunut kertomukseksi. 

kirja:
Paulo Coelho - Valkyriat

arvio:
Tylsä.

kohokohta:
"Tekisitkö palveluksen?" hän sanoi ja katsoi syvälle miehensä silmiin. "Älä jätä minua kesken matkaa."

mitä opin
Käveleminen alastomana aavikolla keskipäivän aikaan on lempeä tapa lähteä maailmasta. "Valtaosalla autiomaassa kuolleista on vesipullo vieressä. Elimistön kuivuminen on niin nopeaa, että ihmisestä tuntuu samalta kuin jos hän olisi juonut täyden viskipullon tai ottanut yliannoksen rauhoittavaa lääkettä."


4 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen mehevä arvio! Nyt on sitten pakko etsiä kirja käsiinsä ja tutkia asiaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. :) Luehan tekele ja kerro sitten mitä pidit. Todennäköisesti kyse oli vaan siitä, että mä en tajunnut. Kirja on varmaan oikeasti todella hyvä. :)

    VastaaPoista
  3. Minä en enää ikinä lue yhden yhtäkään Coelhoa. Anteeksi, jos joku loukkaantuu, mutta ovat mielestäni ihan yliarvostettua liibalaabaa. Olen lukenut kaksi. Ensimmäinen oli mielestäni hatara kaikin puolin (Alkemisti?) ja toinen piti lukea ikään kuin vakuudeksi ensimmäiselle vaikutelmalle. Se oli vielä kehnompi viritelmä (Yksitoista minuuttia), joka oli jotenkin 'epätarina'. Koko ajan odotti tapahtuvaksi jotain Jännittävää, mutta sitten tajusi, että sanat olivat ihan tyhjää höpinää vailla tarkoitusta. Tai sitten olen itse tyhjä/tyhmä, enkä tajunnut...
    Oli miten oli, Coelho on mielestäni yliarvostettu.

    En siis ihmettele arviotasi :)

    VastaaPoista
  4. Tosiaan, itsekin olen alkanut kallistua siihen, että Coelho on enemmän pseudohenkisten aforismien jukeboxi kuin tarinankertoja. Hänellä on kyllä kirjoja, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen (Veronika päättää kuolla kolahti aikonaan kovasti, hetki oli oikea), mutta enää en oikein ymmärrä mistään mitään. Hyvin kuvasit tuon fiiliksen, että koko ajan odottaa että jotain tapahtuisi. Itse siis odotin sitä, että se tarina olisi oikeasti alkanut. :) Ja kukapa näistä voisi loukkaantua, paitsi Coelho itse. Ja hän ei tietääkseni osaa suomea. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥