Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



26.3.2012

Ihan kuin


Jotenkin nolottaa tuo eilinen vuodatus. Niin kuin sillä nyt olisi väliä. Ihan kuin olisi väärin kirjoittaa harmituksista (putkimies muuten kävi tänään, pönttö toimii taas, ihanaa!), ihan kuin olisi täysin kiellettyä olla vähän pikkumainen ja valittaa koetuista vääryyksistä. Ihan kuin ei saisi tunnustaa, että tällaista tänään, ja jos sen tekee, niin on pikkusieluinen ja yliherkkä. Ihan kuin ei saisi olla pikkusieluinen ja yliherkkä. 

Päätä särkee edelleen, mutta siitä huolimatta olen tehnyt tänään kauheasti töitä, eikä sekään tunnu riittävän. Kauhea työskentely ei oikein sovi minulle. Menee sisäiset rytmit sekaisin. Ja rytmit ovat oikeastaan aika tärkeitä. Kysy vaikka rumpalilta.

5 kommenttia:

  1. Mitä turhia nolostelemaan - tuo edellinen postaushan oli ihan täyttä asiaa. Kyllä yleisön edessä ollessa havaitsee tuollaiset asiat, ja joskus kun joku hönkii negatiivisuutta koko olemuksellaan, on pakko mennä suihkuun heti kun vain pääsee. Pääasia silti, ettei ota henkilökohtaisesti. Toivon, että päänsärkysi hellittää pian - muistahan hemmotella itseäsi!

    VastaaPoista
  2. Samoilla linjoilla kuin Marja Leena. Jos olisin ehtinyt niin olisin sanonut jotain ystävällistä jo eilen. Vaan kun haudoin omia Tärkeitä murheitani enkä sanonut juuri kellekään mitään.

    Tänään olen hävennyt kun olen mennyt lausumaan ihan sanoiksi etten ole haavoittumaton "yleisön", tässä tapauksessa yhteisön edessä. Ei ole yhtään vaikea tunnistaa ajatusta että on pikkumaista reagoida. Jostain tulee tällainen ihme teräsnaisihanne. En tajua.

    Minullekaan muuten ei sovi kauhea työskentely. Kyllä: rytmihäiriöitä ja päänsärkyä tulee minullekin. Ja liuta muita oireita. Että näin.

    VastaaPoista
  3. Kunnon valitusryöpystä tulee jotenkin krapulainen olo, vaikka se olisi kuinka aiheellista ja muina päivinä olisi aikuinen, tasapainoinen ja asiallinen. Jotenkin se vain blogimaailmassa on lohdullista, että muillakin on joskus huono päivä. Täydellisyys on tylsää, sinä et.

    VastaaPoista
  4. Eikös tähän elämään kuulu yhtälailla surut, murheet, harmit ja huolet kuin ilot, riemut ja muut ihanuudetkin :) Jatkuvaa valitusta on toki ikävä lukea, mutta ei minua kiinnosta kenenkään ruusuisen kauniiksi siloitellut elämänkuvaukset, joissa ei ole mitään särmää (saati todellisuuden makua mukana). Rehellisyys maan perii ja tärkeintä on olla oma itsensä, niih! Sitä yritän tässä itsellenikin sanoa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille teille kommenteistanne! Tosi mukavalta tuntui lukea ajatuksianne, tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut vähän nolona ja pää painuksissa ja saanut lämpimiä, hyväksyviä halauksia. Ja sitten sitä katsoo itsekin vähän lempeämmin itseään ja kaikkea ja tajuaa, että sitähän tämä on, ihmiselämää kaikilla mausteilla.

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥