Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



9.3.2012

Haluan olla saari


Tämä on taas niitä päiviä. Näitä päiviä, jolloin haluaisin paeta kaikkea, sulkea puhelimen ja unohtaa ikiajoiksi kuitit, laskut, paperit, hakemukset, eräpäivät, verot, tilit, rekisterit, lomakkeet, tiliotteet, sekä niihin liittyvät selvitykset. Tämä ei ole minun maailmani. Upoksissa numeroihin, happea haukkoen, meinaan hukkua. Haluan olla saari. Pieni, nimetön, valtameren pohjan päällä tukevasti lepäävä autio saari, jota kukaan ei ole vielä löytänyt. Unohduksissa, ajattomuudessa ja sopusoinnussa kaiken olevan kanssa.

Hiljainen ääni mieleni takana kysyy, mitä oikein odotin, kun halusin tulla tähän maailmaan ja tähän aikaan. No juuri tätä. Irvistellen puin nyrkkiä sivistykselle, byrokratialle sekä talousasioille. Seuraavassa elämässäni valitsen paremmin, ja olen saari.

4 kommenttia:

  1. Yksi sana: Minäkin. :)

    Mutta kun asiaa oikein ajattelee noin niikuin saaren itsensä kannalta, ei se loppupeleissä ole niin kovin eristyksissä maailmasta kuitenkaan. Kelluva saari on asia erikseen, mutta sellaisia lienee vain saduissa (?). Saari on kiinni merenpohjassa, kuten kirjoititkin. Saari on löydettävissä, valloitettavissa, se on riskialtis olomuoto. Koskaan et voi tietää milloin ensimmäinen rahanahne homo sapiens näkee päänlakesi horisontissa ja päättää ottaa sinut omistukseensa. Sitten sinä laajenet, päällesi rakennetaan hotelleja ja uima-altaita, ihmisiä virtaa sinua kohti laivoilla ja uiden, meri- ja ilmateitä pitkin. Kun saari kerran löydetään, ei paluuta autiuteen ole. Sellainen on ihmisen luonto :(

    Mutta niin, minäkin voisin mieluusti olla saari sen hetken kun saisin kellua sumussa maailmalta piilossa :)

    Ihana postaus, kuvat ja kaikki. Sait mieleni mielikuvitteeliseksi. Mukavaa maaliskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos molemmille teille, kiva kuulla etten ole ainoa todellisuuspaosta uneksiva.

    Maria: Nämä maalailemasi realiteetit koputtelivat kyllä minunkin takaraivossani, mutta päätin sitkeästi olla kuuntelematta niitä, ja uneksia olevani saari, jota kukaan ei koskaan löydä. Unelmissa se on onneksi mahdollista. :)

    VastaaPoista
  3. Unelmissa kaikki on mahdollista, aivan kaikki. Surettaa ja kismittää vaan huomata, että nyt kun on kasvanut aikuiseksi, sitä joutuu taistelemaan unelmiensa puolesta ja kynnet tanassa puolustamaan utopistisia haaveitaan. Ikään kuin aikuisen pitäisi olla äärimmäisen akateeminen ja virallinen ja järkevä ja kaikenlainen "hömpötys" on silkkaa lapsellista haihattelua. :/ Minussa asuu kyllä aina pikkuinen Peter Pan. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥