Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



14.2.2012

V-Day


Kaikella rakkaudella kaikille lukijoilleni hyvää ystävänpäivää. Tällaisella vampyyriaiheisella tällä kertaa toivottelen. Viime vuonna leivoin pastellisävyisiä vaahtokarkkimuffineita, ja niissä sitä oli ystävänpäivämakeilua riittämiin moneksi vuodeksi eteenpäin. 

Parasta tässä päivässä on ollut todella kaunis lumisade, se etten enää aamulla ollut sairas (yö oli vatsataudissa infernaalinen), pikavisiitti asuntometsälle ystävän kanssa (ei ollut sopiva talo, metsästys jatkuu), ja se, että sain juuri yhden lähes kuukauden roikottamani työn valmiiksi ja pois päiväjärjestystä pilaamasta, joten laitan koneen kiinni, menen katsomaan millaisia leluja tyttöni juuri toi kaupasta pikkukissalle, ja sitten me leivotaan jotain. Sydänsydänsydän.

Kuva HBO.


12.2.2012

Merlin vs. Tolle




Olen melkein sanaton, enkä oikeastaan pysty tekemään mitään. Eikö se todistakin, että tämän uuden kissan a.k.a zen-mestarin opetukset tehoavat jo! Eilen meille nimittäin muutti tämä jumalainen olento. Nimenanto on aiheuttanut hienoista tunnelman tiivistymistä perheen keskuudessa. Itse haluaisin tämän mystisen sinikissan nimeksi Merlin (katsokaa nyt noita uskomattomia vihreitä silmiä!), mutta tyttäreni on päättäväisesti sitä mieltä, että keskuuteemme on muuttanut Tolle. Poika on velhokissan kannalla, mutta ei vastustele Tolleakaan. Lemppari zen-mestarini Brad Warner muuten bloggasi juuri aiheesta CAT ZEN. Ja otti ystävällisesti osaa myös nimiasiaan ehdottamalla meille Venäjänsiniselle sopivia nimiä kuten Rasputin, Gorbatshov ja Nikita. Että sellaista. Valintaa tehdään kuitenkin edelleen Merlinin ja Tollen välillä.

10.2.2012

Vihreitä tomaatteja ja verkostomarkkinointia


Olen ollut verkostomarkkinoinnin uhrina jo kahteen otteeseen tänä vuonna. Aika hurjaa, kun on vasta helmikuun alku. Sitä paitsi suhteeni aiheeseen on ristiriitainen. Toisaalta olen luontaisen vastustustava ja epäluuloinen tyyliin: ei voi olla hyviä tuotteita, eikä ainakaan ole hinta-laatu-suhde kohdallaan, ja taivas, ne esittelijät ovat niin rasittavia - mutta toisaalta... who knows, en haluaisi olla ennakkoluuloinen. Nostalgiaakin tähän liittyy. Muistan alle parikymppisenä ostaneeni elämäni ensimmäisellä palkalla Tupperware -tuotteita ja Bamix-sauvasekoittimen lisävermeineen. Käytössähän ne ovat vieläkin. Se oli kuin aikuistumisriitti, naiseksi vihkiytyiminen 50-luvun tyyliin (90-luvun puolella kuitenkin). Mutta käyttötavara on käyttötävaraa, klassikkoa vielä, entäs kosmetiikka?

Sattumoisin katsoin pari kuukautta sitten - ties kuinka monennen kerran - erään lempielokuvistani, Paistetut vihreät tomaatit. Elokuvassa näemme keski-ikäisen, elämäänsä (mieheensä) kyllästyneen Evelyn Couchin (Mary Bates) ottavan ohjakset omiin käsiinsä erään ihanan mummelin myötävaikutuksella. Elokuvan loppupuolella Evelynille urkenee ihana pinkki unelma, ura Mary Kay -kosmetiikkasarjan verkostomyyjänä. Ja kuinka ollakaan, juuri elokuvan katsottuani sain itse kutsun Mary Kay -esittelytilaisuuteen. Emäntänä ei kuitenkaan ollut Mary Bates vaan sisareni, joten menin silkasta velvollisuudentunteesta. Heti kättelyssä esittelijä kysyi kauneudenhoitotottumuksiani. Totuus oli tämä: saippuaa ja etanavoidetta. Toisinaan. Ja kuten asiaan kuuluu, huomasin että ihan kivoja tuotteitahan ne olivat (tosin Mary Kayn ekologisuus & eettisyys on täysi arvoitus), mutta hiukan kalliinpuoleisia. Minua kiinnostanut Miracle set, eli sarjan "nuorru-laihdu-kaunistu-rakastu-rikastu" -paketti, johon kuului 4 tuotetta, maksoi ymmärtääkseni 198€, joten tilasin sen E-Bayn kautta Chicagosta, ja hinnaksi tuli postikuluineen ja yllätyslahjoineen 42€. 

Mutta sitten tämä Aloe Vera. Sain tänään kassillisen kuvissa olevia tuotteita kokeiltavaksi. Ja aion erittäin vilpittömästi, kriittisesti ja huolella näitä testatakin. Pakko mainita etten minä, eikä kukaan läheiseni kauppaa näitä, joten mitään myyntipuheita suuntaan eikä toiseen ole tulossa. Olen itse viime vuosien aikana käyttänyt lisäravinteina ja terveystuotteina lähinnä Mivitotalia, CocoVin superfoodeja sekä jotain maitohappobakteereja ja nokkospuristeita. Aloe Vera on tuttu nuoruusvuosilta, jolloin käytin pelkästään sitä (vaan kenen lie valmistamaa, ei ainakaan Foreverin) ihon hoidossa. En ole ollenkaan tuote- enkä merkkiuskollinen, vaan vaihdan sumeilematta tuotetta kun parempi ilmaantuu näkösälle. Kosmetiikkatuotteissa tärkeää minulle on tuoksuttomuus/mieto tuoksu, se miten tuote oikeasti toimii ja mitä se pitää sisällään. Ekologisuus raaka-aineissa, pakkauksissa ja tuotteiden valmistusprosesseissa on myös tärkeää, mutta saatan joskus langeta ja unohtaa turhamaisuuttani ja itsekkyyttäni kaikki hyvät arvot, jos tuotteessa on "se jokin", joka kolahtaa.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin olisi tosi kiva kuulla mitä näistä tuotteista tiedätte tai olette mieltä. Ei jälleenmyyjille. Kiitos.


4.2.2012

Ei mikään kakkuhuijaus!


Olen myyty. Osallistuin tänään Helsingin Pihasalissa järjestetyille Fake Cake pop up -kahvilan kakkukesteille ja lumouduin täysin. Jos en olisi sitä etukäteen opiskellut, en olisi ikinä uskonut, että maistamani kakut olivat gluteenittomia, vegaanisia ja täysin kypsentämättömiä. Kyllähän te tiedätte - sano herkku, ja mieleen tulee jotain missä on paljon kaloreita ja vähän ravintoarvoa - jotain missä on voita, kermaa ja sokeria. Ja sanasta raakaravinto... no, putkiaivoni tuottavat mielikuvan raasteesta. You get the picture? 

Tilaisuutta mainostettiin Fake the Cake - Raaka kakkuhuijaus. Mutta päinvastoin. Koin vahvasti, että nyt ollaan todellisen, taivaallisen makuisen ja hyvää tekevän kakun ytimessä. Tämä on sitä aitoa ja oikeaa kakkua, huijauskakkua on se, mistä tulee välittömästi  jo parista lusikallisesta ällöttävä olo ja iso maha. 

No, sen enempiä ylisanoja käyttämättä, syötyäni kakkupalaseni tunsin olevani ekstaasissa. Sosiaalisesti estyneestä ja ujosta ihmisestä kuoriutui innostunut, punaposkinen ja kontaktissa sekä itseensä että muihin oleva, vuolaasti kommunikoiva iloinen olento. Tunsin olevani yhtä aikaa sekä hyvin tasapainoinen ja rauhallinen, mutta inspiroitunut ja onnellinen. Karvalakin alla liiskaantuneet hiuksetkin muuttuivat pehmeästi laskeutuviksi ja elinvoimaa hohtaviksi suortuviksi. Uskokaa pois. Heräsi kiihkeä kysymys: mitä hittoa niissä kakuissa oikein oli?!

Mutta pian sekin selviää. Reseptit kuulemma ilmestyvät nettiin jossain vaiheessa. Voitte arvata, että keväisillä syntymäpäivilläni tarjotaan tänä vuonna jotain tosi raakaa. 

Lisätietoja tapahtuman Facebook-sivulta.