Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



30.1.2012

Luomukanafilosofiaa


Viikonloppuna käyty ruokapöytäkeskustelu tyttäreni kanssa nostatti esiin kiinnostavan epäkohdan lapseni elämässä. Ruokana söimme kanankoipia, kasvis-riisiä ja kyytipoikana mitä herkullisinta variksenmarjahyytelöä. Tyttö oli ottanut aika ison annoksen ja aikansa syötyään alkoi väännellä naamaansa tuskaisena.

minä: No mikäs nyt?
tyttö: Mun olo alkaa tuntua aika kanaiselta.
minä: Älä sitten syö enempää jos et jaksa. Olisi aika kauheaa, jos sä muuttuisitkin kanaksi.
tyttö: No niinpä. Paitsi että sitten mä munisin joka päivä yhden kananmunan. Mutta se ei olisi luomua, mä olen häkkikana.
minä: ???
tyttö: Mä tajusin just eilen, että mun elämähän on pelkkää koulua ennen kuin pääsen töihin. Eli pelkkää koulua vaan, ja välillä hetki lomaa. Eiks sen kuuluisi mennä just toisin päin, niin että olisi pääasiassa oikeeta elämää, ja siinä välissä hetkittäin koulua.
minä: Niin, no sustahan voi tulla isona joku poliitikko, joka pääsee vaikuttamaan asioihin ja muuttamaan tuon.
tyttö: Joo, ja sitten mä oisin taas luomukana.

29.1.2012

Pähkinäskonssit


Olin eilen unohtanut käydä kaupassa, ja kun piti sitten improvisoida jotain hyvää iltapalaa, kehitin nämä pähkinäskonssit. Pakko kehua, että aivan mielettömän hyviä tuli.

Sekoita kuivat aineet kulhossa:

3 dl vehnäjauhoja (laitoin puolet täysjyvää)
1 dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
2 dl pähkinöitä hienonnettuna (itse en mitannut näitä, eli saattoi olla enemmänkin, ja pähkinäsekoituksessa oli saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, pekaanipähkinöitä, cashewpähkinöitä ja manteleita)

Lisää sitten kulhoon:

3 dl kylmää vettä
½ dl öljyä

Sekoita huolellisesti. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle ja taputtele jauhotetuin käsin tasaiseksi levyksi. Paista 225°c 15 minuuttia uunin keskitasolla.

Itse nautin skonssini nokkosteen kanssa niin, että päälle lätkäisin roiman nokareen luomuvoita ja vierelle variksenmarjahyytelöä. Valkohomejuusto toimisi varmaan myös erinomaisesti. Tästä taisi nyt tulla tämän hetkinen suosikkiherkku. Kannattaa kokeilla kun on niin helppoa, nopeaa ja hyvää.


28.1.2012

Hyvää syntymättömyyspäivää!


Kuten jo blogini ulkoasusta voi päätellä, Lewis Carroll kuuluu suuriin innoittajiini. Ja koska eilen oli Lewis Carrollin 180-vuotissyntymäpäivä, voinen tänään toivottaa hänelle hyvää syntymättömyyspäivää, Hullun Hatuntekijän teekutsujen hengessä. Tiesittekö muuten, että tämän mielestäni nerokkaan kirjailijan oikea nimi oli Charles Lutwidge Dodgson? Vierailin viime kesänä Oxfordissa ja käväisin myös sen yliopiston pihalla, jossa hän toimi matematiikan lehtorina. Matematiikan lehtorina! Ja sen lisäksi että hän kirjoitti moniulotteisia, fantastisia, kantaaottavia, satiirisia, humoristisia, kyseenalaistavia ja mielestäni suorastaan loistavia kirjoja, hän oli myös pappi ja valokuvaaja. Enimmäkseen hän valokuvasi lapsia, ja tuossa alla  on yksi minua erityisesti viehättänyt kuva esimerkkinä.

Tunnen sielunsukulaisuutta Carrollia kohtaan monestakin syystä, mutta erityisesti sen vuoksi, että hän julkaisi kaikki kaunokirjalliset teoksensa (kuten esimerkiksi nonsense-runoteoksen The Hunting of the Snark ja kaksiosaisen fantasiaromaaninsa Sylvie and Bruno) taiteilijanimellään, mutta matemaattiset tutkielmansa ja muut akateemiseen uraansa liittyvät teokset omalla nimellään. Tämä suhteellisen yleinen ilmiö kiehtoo ja ihmetyttää minua. Miksi niin monet kokevat tarvitsevansa toisen nimen toteuttaakseen toista puolta persoonastaan? Onko se puhtaasti henkinen asia - luova puoli näyttäytyy lähes erillisenä persoonana, jolle kuuluu oma nimi -  vai pelkkää oman itsensä harkittua suojelemista rajoittunutta maailmaa, tuomitsemista ja arvostelua vastaan? Että jos kirjoittaa fantasiaa, ei voi olla vakavasti otettava pappi ja matemaatikko? Itse olen lukenut hänen tuotannostaan vain kaksi kirjaa, eli ne tunnetuimmat: Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaailmassa, mutta aion korjata tilanteen pikimmiten. Carroll piti myös koko ikänsä seikkaperäistä päiväkirjaa, joka on myös julkaistu niiltä osin kun se on ollut mahdollista. Lukulistalla sekin.  




27.1.2012

Karppi


Sydän hakee uutta rytmiä. Näin sen haluan selittää. Rytmihäiriöt pulputtavat rintalastan alla, niin kuin kala olisi aortassa. Vahva, kesytön ja piehtaroiva karppi. 

Mietin uutta tapaa kirjoittaa blogia. En jaksa enää väsätä polaroideja, en olla turistina todellisuudessa. 

Mieli käy kierroksilla ja etsii uusia uomia. Haluan tulla kaapista, olla aito ja kokonainen. Kasata minuuteni pirstaloidut palaset sieltä ja täältä. Koota kirjoihin ja kansiin, yhden nimen alle.

13.1.2012

Mad Eira






Mad Teaparty featuring Mad Eira. Vuosi 2012 on alkanut merkillisen voimakkaissa tunnelmissa. Puolinaisuudet eivät enää kelpaa, kompromissit eivät mene läpi, nyt mennään asioiden ytimiin, tarkastellaan rakenteita, romutetaan vaikka, mikäli havaitaan kestämättömiä asenteita.

Matka kauniille ja keväiselle Madeiralle oli ihana kokemus, yhtäaikaa virkistävä, innostava ja uuvuttava. Otin 1324 valokuvaa, ihastuin voissa uitettuun parsakaaliin ja papuihin, nukahdin puutarhan penkille, söin yhden elämäni parhaista mangoista, asuin huoneessa jossa tuuli ulvoi yötä päivää, sain hysteerisen itkukohtauksen hullun kuun aikaan, nauroin Madeiran "kuuluisaa lankuttajaa", huokailin sumuisten vuorten kauneutta, lumouduin yössä tuoksuvista eksoottisista kukista, pidin jättiläismäistä punaista papukaijaa olkapäälläni, hihittelin ohuessa vuoristoilmassa kaikelle eteen tulevalle ja mielipuolinen joutsen puri varpaitani. Ja paljon muuta.

Huomaa kuvissa todellinen "slow life" auto. Ja todennäköisesti jonkun filosofin kalastusalus, jonka nimenä paljon puhuva "This is INSANITY". Voi kuinka paljon mahtuukaan yhteen viikkoon. Aika venyy ja pullistuu. Kotiin tultua on vaikea asettua. Ostin kaksi nippua tulppaaneja, kuuntelen olohuonelauluja ja leikin kevättä. Jokin sisällä hankaa vastaan sitä mikä on. Tahtoisin asua mökissä, herätä kevään tuoksuun ja käyttää päiväni kädet mullassa, kasvatellen papuja ja parsakaalia.