Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



25.11.2011

In love in Facebook


Uusi suhde nostaa pintaan uusia asioita. Mietin rajoja ja normeja ja yleisiä käytäntöjä. Sosiaalinen media asettaa eteen aivan uusia kysymyksiä ja ennen määrittelemättömiä käyttäytymissääntöjä. Kun ei tunne toista vielä niin hyvin.

Kuinka pian parisuhteen voi julkistaa muuttamalla parisuhdestatuksensa FB:ssä? Tarkoittaako se nykymaailmassa samaa kuin kihlautuminen joskus muinoin? Omalle seinälle ja kaikkien niiden satojen muiden etusivulle läjähtää hervoton punainen sydän ja ilmoitus että parisuhde on nyt julkinen fakta. Ahdistaako? Mitä pitäisi ajatella niistä (miespuolisista) kavereista, jotka heivaavat sinut pois kaverilistaltaan parisuhdeilmoituksen jälkeen? Entä saako toisen seinälle kommentoida? Kuinka monesta asiasta voi tykätä saman päivän aikana? Voiko laittaa toisen seinälle linkin johonkin musiikkikappaleeseen? Ja jos, niin millaisen, ja mistä motiivista käsin sen tekee? Ja mitä sitten, kun toinen julkaisee seinällään typerän vitsin kuivan kauden päättymisestä, ja toinen ottaa siitä itseensä. "Ai sitäkö mä vain olenkin sinulle?!" Ja hetken ilmassa väijyy kysymys siitä, viekö Facebook meidät liian syvälle liian nopeasti? 

*

Being friends in Facebook with your new lover makes things complicated. What's appropriate and what's not? Beats me.

17.11.2011

Imagine!


Olin kuvitellut kaiken ihan väärin. Olin antanut mielikuvitusmiehelleni ihan vääränlaisia ominaisuuksia, ja jumiutunut niihin. Olinkin jo hetkittäin ounastellut, että pitkä suhteeni fantasiamiehen kanssa saattaisi olla este todellisen suhteen muodostamiselle. Mutta en välittänyt siitä, koska mielikuvitusmieheni oli turvallinen, ennalta-arvattava, oma luomani ja sellaisenaan täydellinen.

Joskus elämässä tapahtuu ihan pieniä arkisia sattumuksia, pieniä tilanteita, jotka jotenkin tuntuvatkin symboloivan jotain paljon suurempaa, jotain tosi oleellista. Viime perjantaina astuin aamulla junasta ulos Pasilassa. Minulle ei tule Hesaria. Rakastan Kate Bushia. Kuljin kiireisen välinpitämättömään massaan sulautuneena pahvinen kahvimuki kädessäni katse kohdistettuna tulevaisuuteen, joka ei koskaan toteudu (juuri sellaisenaan). Aseman ulkopuolella seisoi mies jakamassa lehtiä ohikulkevalle ihmislohikäärmeelle. Olin lukenut Metron junassa, ei kiitos. Ja sitten havahduin, että hyvänen aika sentään, mieshän jakoi uusinta Nyt-liitettä, jossa oli Kate Bushin haastattelu. Olin juuri pohdiskellut hetki aiemmin, mistä saisin tämän lehden. Ja nyt sitä oltiin työntämässä suoraan käteeni, mutta kieltäydyin, koska kuvittelin sen olevan jotain muuta.

Ja siinä samassa tajusin, että omat (virheelliset) mielikuvani todellisuudesta saavat minut torjumaan sen, mitä kaikkein eniten olen toivonut. Tämä oli tärkeää. Ja samalla ymmärsin, että olin kuvitellut kaiken ihan väärin. Olin ollut mielikuvitukseton ja tylsä antaessani ominaisuuksia miehelle, jonka toivoin kohtaavani. Koska kun kohtasin miehen jonka toivoin kohtaavani, hän ei ollut yhtään sellainen, millaiseksi olin hänet kuvitellut ennen kuin olimme kohdanneet. Koska hänen kuvittelemisensa etukäteen oli yhtä mahdotonta, kuin keksiä uusi, ennennäkemätön väri. Olen valaistunut. No, ainakin ihastunut.

*

I've met someone. And it's not any fantasy this time. He's real. When I first met him, he brought me a huge purple orchid and had a John Lennon t-shirt under his shirt blouse. And he writes poems too. Imagine!

11.11.2011

Näkijä

Tyttöni istui eilen sohvalla kissaa silittelemässä, samalla kuin minä pakersin töitä tietokoneellani muutaman metrin päässä. "Äiti, sun ympärilläs on sellainen keltainen jutska." Kuului kirkas ääni. "Ai mikä jutska, millainen?" kysyin tyhmänä. "No sellainen vaan." Alla tyttöni taiteilema rautalankaversio näkymästä.


Tarkkanäköinen tyttö. Olen tehnyt kaksi viikkoa päivittäin läsnäoloharjoitusta, jossa "sisäinen valo hohkaa ulos ja lopulta ympäröi koko kehon." Enkä tietenkään ollut maininnut siitä kenellekään. 

Olen tällä viikolla saanut kuulla muitakin tarkkanäköisiä huomioita samasta osoitteesta. Kaupan kassalla tuomio kuului, että näytän ihan vanhukselta, ja toissailtana hän tokaisi: "Äiti, sä oot outo."

She sees right through me...

7.11.2011

Images


Onko mielikuva heijastus todellisuudesta, vai pelkkä harha, kuvitelma? Katson mieleeni, ja näen todellisuuden kuvia omin värein, omin sanoin. Jos jokin vastaa todellisuutta, tarkoittaako se, että se on totta? Milloin kuvaan astuvat perspektiivit ja tulkinnat, toiveet, pelot, odotukset ja asenteet. Kun totuudesta tulee tarina, se saa raamit ja rajat. Jotain jää pois. Jotain jää aina pois.

*

Some thoughts about reality and the images in our mind, the reflections of reality. Too tired to translate properly.

6.11.2011

Yllätyksiä


Ovat viime viikot vetäneet vähän hiljaiseksi. Tytön tilaa löytyi selittämään jokin niinkin harmittoman tuntuinen ja pieni juttu, kuin mykoplasmainfektio. Taitaa olla paljon liikkeellä. Itse olen joutunut sitten ihan muista syistä johtuen testaamaan hermostoni kestävyyttä ja selviytymiskykyä. Jotain täysin yllättävää, vahingollista ja järkyttävää ilmeni läheisestä ihmisestä. Hetken tuntui että tästä en toivu, mutta toivuinpas vaan. Ja juuri sopivasti vastaanottamaan jotain täysin yllättävää, aivan ihanaa ja oih ja voih, enpäs kerrokaan vielä. 

Eli tällaista tasapainoista normielämää tänne vaan kuuluu, mitäs teille muille?

(livahtaa kurkkimaan muiden blogeja)

3.11.2011

Oleellinen


Syksyisen luonnon vastakohdat ovat kiehtovia kuin elämä itse. Väriloisto kietoutuu usvaan, kunnes haalenee ja hiipuu kuin vanha valokuva. Pidän tästä pehmeästä, lempeästä harmaudesta. Puut pudottavat lehtensä paljastaen karun kauneutensa. Jäljelle jää pelkkä muoto, rakenne, ääriviivat. Oleellinen.

*

Essential

Autumnal nature is intriguing in all it's contraries. Flaming colours fade and wane, wrapped inside the soft and gentle mist. I like these mellow gray hues. Trees farewell the leaves revealing the true, bleak beauty of their shape and figure. The essence.