Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



23.10.2011

Liisa Ihmemaassa -syndrooma


Hirvittävän raskas viikko takana. Yksi yö tuli jopa vietettyä Lastenklinikalla, eikä lukemattomista tutkimuksista huolimatta mikään tullut sen selvemmäksi. Eikä ehkä koskaan tulekaan. Kyseessä lie Liisa Ihmemaassa -syndrooma, kun vuoroin ilta on aamu ja aamu ilta, vierellä irvistää kissa, jota ei olekaan, katto puristaa tytön littanaksi, ja hetkessä kaikki on aivan pientä, tai sitten outoa ja suuren suurta, värit vaihtuvat lennossa ja seinät kaatuvat päälle. Ja sitten taas kaikki on niin kuin niiden pitää. 


20.10.2011

Pieni talo, iso unelma


Oma pieni ekotalo on ollut haaveeni jo pitkään. Olen hahmotellut sen yksityiskohtia ja rakennepiirrustuksia lehtien kulmiin ja käytettyjen kirjekuorien selkämyksiin ainakin viisi vuotta, tai ehkä sittenkin kymmenen. 2004 rakensimme ex-kumppanini kanssa oman, ideoideni pohjalta toteutetun talon, mutta vaikka siinä paljon hyvää olikin, se oli kaukana ekosta. Enkä siinä kauaa sitten asunutkaan.

Tämä oma unelmataloni olisi kompakti ja hyvin riisuttu versio verrattuna nykyisiin omakotitaloihin. Jos asuisin yksin, pieni 20-30 neliöinen mökki riittäisi hyvin (inspiraatiota täältä: http://tinyhouseblog.com/), mutta nyt suunnitelmissa olisi noin 80-90 neliötä, yksi vessa, mahdollisimman vähän sähköisiä toimintoja (onko koneellinen ilmanvaihto ihan pakollinen nykyään, en tykkää yhtään), ei mitään muovisia rakenteita, lastulevyisiä kaappeja tms. Vesijohto saa kyllä olla ja sisävessa. Tärkeää olisi keskusmuuri keskellä taloa (puuliesi, puukiuas, leivinuuni ja takka), ja mahdollisuus lämmittää koko talo puilla tarpeen tullen.

Voi kuulostaa tosi idealistiselta ja utopistiselta, mutta en minä mitään sen kummoisempaa toivo, kuin talon jollaisessa mummokin olisi aikoinaan viihtynyt. Mistä löytyisi ja paljonkohan maksaisi?

19.10.2011

Ihastunut Alieniin

Uusi elämä maalla -ohjelma päättyi maanantaina. Haen tukiryhmää netistä. Ruutu.fi -palvelussa on vielä muutaman päivän ajan nähtävillä sarjan viimeiset jaksot, mutta niiden katselu tuntuu vähän samalta kuin eron jälkeen kiusaisi itseään lueskelemalla vanhoja rakkauskirjeitä suhteen alkuajoilta.

Blogiani seuranneet saattavat tietääkin ihastuksestani edellä mainitun ohjelman sankariin, ekoarkkitehti Charlie Luxtoniin. Aiheesta enemmän täällä: Totally Smitten.

Löysin muuten ihan sattumalta hauskan keskustelunpätkän eräältä englantilaiselta keskustelupalstalta, jossa joku epäili Charlie Luxtonin olevan avaruusolento. Suits me just fine.

klikkaa kuva isommaksi


Loving an alien

Build a New Life in the Country -series ended on Monday. I'm searching a support group. There are some old episodes still to see in the internet, but to watch them would be like tormenting oneself with reading old love letters from the ex-lover just after a break up. As some of you may know, I've got a thing for Charlie Luxton: Totally Smitten.

By the way, I found a funny conversation on one English forum. Red marks are mine. He being an alien doesn't bother me at all. I've always preferred odd to ordinary.


17.10.2011

Kohtuul-lista


Pientä elämää etsimässä -blogin Marikka puhui eilen Inhimillisessä tekijässä (katso ohjelma netistä: http://yle.fi/ohjelmat/1231526) viisaita ajatuksia kohtuullistamisesta ja ekologisesta elämäntavasta. Ohjelmassa käsitellyt asiat ovat lähellä myös omaa sydäntäni, ja aloinkin pohtia sitä, miten tämä "elitistinen downsifting" näkyy omassa arjessani.
  1. Työllistän itse itseni omassa pienyrityksessäni. Yritykseni tuottaa ainoastaan ei-materiaalisia palveluita, joten en tarvitse mitään tuotantokoneistoa tms., ja sen vuoksi  kaikenlainen kulutus on minimaalista. 
  2. Minulla on pienenpieni eco-auto, joka kulkee hitaan elämän sanomaa julistavalla etananopeudella. Luopuisin autosta mielelläni, ja käytän aina junaa tai bussia kun mahdollista, mutta ilman autoa emme täällä periferiassa asuessamme pääse edes kauppaan, saati lääkäriin. 
  3. Meillä ei ole juuri mitään sähköisiä kodinkoneita, tai jos onkin, niitä ei käytetä. 
  4. Pesin tosi pitkään kaikki pyykkimme taloyhtiön yhteisellä pesutuvalla, mutta muiden asukkaiden käyttämien hajustettujan pyykinpesujauheiden vuoksi oli pakko ottaa oma, ikivanha UPO ekopesukoneeni käyttöön. Pesen täydet koneelliset noin 2 kertaa kuukaudessa.
  5. Kaikki käyttämämme pesuaineet ja kosmetiikka ovat mahdollisimman luonnonmukaisia, suosikkejani esimerkiksi Ecover, Sonett, Dr. Hauscha ja Vihreäkosmetiikka.
  6. Vain yhdellä perheenjäsenistämme on yksi harrastus kerran viikossa. Muuten vietämme aikamme kotosalla arkisia (ilmaisia) juttuja puuhaillen, ulkoillen, lukien, musisoiden tms. Ja pelaamme paljon lautapelejä!
  7. Kun ei koskaan käy missään (kaupoissa, baareissa, harrastuksissa tms.), tulee käytettyä tosi vähän rahaa mihinkään. 
  8. Koska en koskaan käy missään, sillä ei ole merkitystä miltä näytän. Ei kulu rahaa kampaajalle, meikkeihin, kauneushoitoihin eikä vaatteisiin. Käytän kotona aina samoja kulahtaneita rytkyjä, ja tukka on jotenkuten päässä.
  9. Vaatteet meillä käytetään puhki, ja sitten korjataan (mummi korjaa...) jos mahdollista. Suosin laadukkaita luonnonmateriaaleja ja kierrätän kaikki tarpeettomat vaatteet ja tavarat. Tosin kierrättäminen on jotenkin osoittautunut käytännössä niin hitaaksi ja vaivalloiseksi, että suurin osa kaikesta ei-tarpeellisesta lojuu säilössä varastossa ja kellarissa. Tulisipa joku ja veisi pois.
No niin. Nyt on tullut leuhkittua riittävästi, ja vihreä sädekehä kiillotettu valaisemaan syksyn pimeneviä iltoja. Suurinosa yllä mainituista asioista ei ole mitään tietoisia valintoja, tai harkinnan tuloksena tehtyjä ratkaisuja.  Eli en taida olla oikeasti mikään "Downshiftari", koska ei ole koskaan ollut mitään shiftia, ei muutosta materiakeskeisestä, tehokkaasta oravanpyörästä seesteisempään. Olen aina ollut tällainen; köyhä henkisesti rikas, hajuaineyliherkkä, sosiaalisesti rajoittunut, hidas, saamaton ja käsittämättömän laiska. 

13.10.2011

Kahdeksan asiaa


Sain Meijerielämää -blogin Lumikolta kivan A Blog with Substance -tunnustuksen, ja ajattelin tarttua siihen samantien. Haasteena on kertoa 8 asiaa itsestään. Mitään teemaa näillä ei tarvinnut olla, mutta omani nyt kietoutuivat luontevasti kirjoittamisen ja blogien ympärille.
  1. Minulla on viha-rakkaussuhde kirjoittamiseen. Se on elinehto, tapa ajatella, olla olemassa, ja samalla se tekee minut hyvin liian tietoiseksi kaikista sisäisistä ristiriidoistani. Kun yksi puoli saa ilmaistua itseään (kirjoitetun tekstin muodossa), kaikki muut puoleni kommentoivat (päänsisäisenä porinana).
  2. Hullujen teekutsujen pohjana oli elämäni ensimmäinen blogi "Auran-vuodatus", jonka perustin joskus 2007, ja se kietoitui löyhästi Harry Potter -fanfictionin ympärille, jota silloin aktiivisesti harrastin.
  3. Vaihtelunhaluisuuteni ja jatkuva muutoksen tarpeeni näkyvät peilikirkkaasti blogeissani. Tämän vuoksi myös kriisiydyn herkästi blogieni kanssa, suljen, avaan, muutan, editoin jälkeenpäin, vaihdan ulkoasua ja tyyliä.
  4. Tämän blogin tekee minulle erityisen tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi se, että tämä on hyvin henkilökohtainen ja ilman mitään tiettyä teemaa oleva blogi. Teekutsuillani pyrin olemaan oma itseni niin paljon kuin uskallan, eli en pingota asiallisesti ammattiroolissa, vaan täällä olen myös lapsellinen ja hömppä ja ristiriitainen ja tyhmä ja huokailevakin. 
  5. Niinkin yksityisyyttään suojelevaksi ihmiseksi mitä olen, minulla on suuri tarve jakaa tunteitani ja ajatuksiani blogissani. Se todennäköisesti kompensoi puuttuvia ihmissuhteitani.
  6. Pelkään usein, että itseironiseksi tarkoitetut heitot jäävät lukijalta ymmärtämättä ja annan vain kuvan itseään täynnä olevasta, neuroottisesta sekopäästä. 
  7. Ellen ole yksin kotona, minulla on harmittavan huono keskittymiskyky, ja ärsyynnyn suunnattomasti siitä että minua häiritään kirjoittaessani. Eli jos televisio on päällä, lapset puhuvat keskenään, kissa raapii ovea tai joku hengittää.
  8. Blogien psykologiset ja sosiologiset ulottuvuudet kiinnostavat minua tosi paljon, ja seuraavassa elämässäni tekisin mielelläni tutkimuksen/väitöskirjan blogeihin liittyvästä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, sekä blogien vaikutuksesta minäkuvaan, skeemoihin, ja (itse)representaatioon.
Ai niin, tämä piti vielä jakaa eteenpäin. Joten sinä, joka tätä luet, etkä ole vielä tätä tunnustusta saanut - ole hyvä, haaste on heitetty.


10.10.2011

Koti-ikävää


Englanti ei ole jättänyt minua rauhaan. Viikonloppuna tiskatessa minuun iski voimakas tietoisuus siitä, että kaipaan sinne kuin kotiin, ja aloin itkeä. En pidä sellaisesta, että haluan piinaavasti jotain mitä ei ole. Se on vastoin periaatteitani, jotka rakentuvat zeniläiselle filosofialle siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt ja juuri tällaisena. Mutta entäpä sitten kun ei olekaan? Kun jokin kalvaa ja jäytää ja suorastaan huutaa muutosta? Ja sitten se kolahti. Mikäpä minua ihan oikeasti estäisi muuttamasta sinne, jos se kerran on minulle niin tärkeää?

Olen etsinyt meille omaa taloa - välillä maltillisemmin, välillä lähes pakkomielteisesti - melkein kuusi vuotta. Mutta taloa ei vain ole löytynyt. Eivätkä kriteerini ole edes mitenkään tiukat, kunhan se vain olisi riittävän edullinen, riittävän hyvässä kunnossa sekä meidän pienelle perheellemme sopivan kokoinen.

Ja voi, miten olenkaan kiertänyt esittelyissä ja näytöissä. Ja voi, miten olenkaan turhautunut, kun jokainen mahdollinen uusi koti onkin osoittautunut epäsopivaksi. Ystäväni tokaisi jokin aika sitten, miten ihanan vapaa olen, kun en omista taloa vaan asun vuokralla. Tämä on hetkittäin kummitellut mielessäni. Entäpä jos sillä onkin jokin tarkoitus, että ei ole löytynyt sitä omaa? Entäpä jos pakkaisikin kamat konttiin, ja vaihtaisi mannerta?

*

Homesick

England has been haunting me. A few days ago I realised better than ever that I'm so homesick that I could cry. And I did. So why not move there, if it's so essential to my complacency?

Guess what. I've been searching a house to buy for me and my kids for about six years now. Perhaps there's a reason behind the fact, that not any of those houses I've been looking has been suitable enough. Perhaps it's a good thing that, without having to sell any difficult property, I'm free to move where ever I like? And perhaps I should? 

3.10.2011

Englannissa - Stonehenge & Windsorin linna

Day Six

Koko bloggaaminen on nyt jäänyt jäihin, kun tämä viimeinen Englanti -postaus on tukkinut väylän. Tässä siis piste reissulleni näiden muutamien kuvien muodossa.


Yllä melkoisen yleisiä näkymiä Englannissa autoillessa. Puiden vihreiden lehvien muodostamien "puutunneleiden" sisään oli ihana sukeltaa, ja vaikka mielettömän kapeat tiet olivatkin ajoittain henkeä salpaavan jännittäviä, olivat ne myös todella kauniita.


Mikäs muu se tässä, kuin Stonehenge, tuo historioitsijoiden kiistelemä kivirykelmä. Itse kallistun muinainen kalenteri & kello -teoriaan. Kivipaasien ja kuoppiin aseteltujen mustien ja valkoisten pikkukivien avulla kun pystyy laskemaan auringon- ja kuunpimennykset ilmeisen tarkasti.


Ja lopuksi Windsorin linna kaikkine lisukkeineen. Long live the Queen! Päätän raporttini Englannin matkastani tähän. Kiitos seurasta.