Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



27.8.2011

Englanti vuonna 1984


Hello, Hello! Tässä juuri ennen matkaa fiilistelen Englannin kuvillani vuodelta 1984. Koulut olivat jo alkaneet, mutta pääsin silti kokeilemaan siipiäni laivamatkalle Englantiin. Mukana olivat kaikki kymmenet smurffi-figuurini, heidän kärpässienitalonsa, sekä nämä puna-mustat, englantilaisia postilaatikkoja imitoivat vaatteeni. Matka-aluksena oli jättiläismäinen peräporttialus Orion. Viihdytin itseäni tällä kaksi viikkoa kestäneellä laiva-ajelulla pyydystämällä pieniä, laivan kannella pörränneitä kukkakärpäsiä, sekä tuijottamalla tuntikausia keulan halkomaa merta. En muista olleeni pitkästynyt, mutta eräänä myrskyisenä päivänä olin todella merisairas ja lentelin pitkin seiniä. Ja nyt jälkeenpäin olen vasta tajunnut, miten hieno juttu olikaan nähdä aavalla ulapalla leikkiviä delfiinejä!

Vihdoin, saavuttuamme kaikkien vaiheiden jälkeen Englantiin, ostin jäätelökioskista jäätelötötterön vaikuttavan englanninkielentaitoni avustuksella (= "Ice-Cream, please."), se oli hieno tunne. Myös Fish and Chipsien syöminen sanomalehtikääreestä hautausmaan muurilla istuen oli ikimuistoista. Kävin yhteensä kahdessa pienessä satamakaupungissa ja viivyin Iso-Britannian maaperällä peräti muutaman tunnin. Liekö tästä, vai jostakin erityisen onnellisesta edellisestä elämästä jäänyt tämä lähtemätön kaipuu tuonne kuivan huumorin ja kylmän munuaispiirakan kehtoon. Ja vihdoinkin, haaveiltuani siitä vuosia, pääsen takaisin tuonne unelmieni saarivaltioon. Jos löydän sieltä talon, niin saatan jäädä sinne ikiajoiksi!

26.8.2011

Kaukorakkaus - Totally smitten

Perjantai-ilta ei ole enää entisensä Huippukoti haussa (I Own Britain's Best Home) -ohjelman päätyttyä viikko sitten. Suoraan sanottuna: miten tästä selvitään?! Kysymys ei itseasiassa edes ole siitä ohjelmasta, vaikka siinä kaikki hyvät ainekset onkin; rakastan Englantia, (vanhoja) taloja, kartanoita, linnoja ja sisustamista. Vaan taisin rakastua siihen eko-arkkitehti Charlieen. 

Lapsille tämä tietysti on helpotus. Ei enää sitä paheksuvaa tuhahtelua ja silmien pyörittelyä totaalisen hurmaantuneen äidin huokaillessa television äärellä (kuola valuen) aina perjantai-iltaisin kello kahdeksasta yhdeksään. Viimeinen niitti taisi tulla tuon viimeisen jakson aikana, kun typerä hymy kasvoillani sanoin lapsille, että olen ajatellut mennä tuon Luxtonin Charlien kanssa naimisiin (vaikka se on jo, joo, joo, älkää nyt pilatko tätä hyvää suunnitelmaa). Edes poikani painokkaalla teiniaksentilla tullut "Äiti, pliiiis, lopeta toi", ei hälventänyt vaaleanpunaista usvaa minun ja televisioruudun väliltä.

Yleensä neulon televisiota katsellessa, mutta en koskaan tämän ohjelman aikana. Tarvitsin sataprosenttisen tarkkaavaisuuden Charlie Luxtonin jokaisen sanan, ilmeen ja eleen seuraamiseen. Mutta nyt se on ohi. Ja jotenkin tämä perjantai tuntuu nyt ihan tyhjältä ja ankealta. 

Joten, Charlie Luxton, sinä talo-, rakennus- ja sisustusohjelmien kruunaamaton kuningas ja (ei niin) salaisten päiväunieni kohde, jos satut lukemaan tätä, niin voitaisiinko treffata ensi viikolla jossakin Lontoo - Dartmoor välimaastossa, koska sattumalta liikuskelen juuri silloin siellä päin. Tai jos joku Charlien good ol' buddy lukee tämän, niin välitäthän ystävällisesti viestin. Olis kiva.

*

I'm in love with Charlie Luxton. If available, meet me somewhere between London and Dartmoor, since I'm going to be there next week. Love you! See you! Bye!



25.8.2011

Islanninhevosia


Pari vuotta sitten tauolle jäänyt hevosharrastus on virinnyt uudelleen tytön ratsastusinnostuksen myötä. Islanninhevoset ovat kauniita ja viisaita. Huomaan kuvanneeni tänä kesänä enimmäkseen kirkkoja ja hevosia. Liekö näillä jokin yhteys? Tässä kuitenkin näitä edellä mainittuja. Tänään taas mennään, hopoti-hei.

*

Icelandic horses

My daughter started her riding lessons this summer, and she sure is enthusiastic about it. I love Icelandic horses like she does. In fact, I rode them myself a few years ago. But lately I've mostly concentrated on taking pictures of them.


24.8.2011

Retkelle menneisyyteen (Anorak-makuupussissa)

Pitikin sattua, että lueskelin eräästä ihanasta blogista erään ihanan pariskunnan ihanaa kertomusta ihanasta telttaretkestä. Kunnon menneen maailman tyyliin heidän retkeilyvarusteisiinsa ei kuulunut mitään muovista, keinokuituista tai kertakäyttöistä. Ah ja voih, miten kaunista ja ekologista ja epäkäytännöllistä, mutta vanhanaikaisuudessaan esteettistä sielua hellivää sekä taatusti miellyttävää.

Kiva löytää asioita, joita huomaa haluavansa. Ja minä haluan retkelle menneisyyteen. Niitylle jossa on fasaaneja ja aamu-usvassa kipristeleviä metsäkukkia. Ja sitten haluaisin tällaisen makuupussin. Pehmoisaa puuvillaa, peurakuvioinen minulle, ja punaisia jäniksiä sille jollekin, kuvitteelliselle ihanalle retkiystävälle.



23.8.2011

Kirjaton kesä ja kadonneet blogisuosikit


En lukenut tänä kesänä yhtään kirjaa. Ainakaan loppuun saakka, muutamaa tavailin hetken aikaa, mutta mikään ei napannut mukaansa. Oma dekkarinikaan ei ole edennyt alkuskenaariota pidemmälle. Koen olevani tahdoton, löysä ja aikaansaamaton vätys. Ja vaihdan puheenaihetta.

Siirsin eilen blogini sivupalkin oikealta vasemmalle, ja samalla kaikki blogisuosikkini katosivat. Nyt olen yrittänyt lisäillä niitä sinne takaisin. Toivottavasti mikään, minkä pitäisi olla siellä, ei jäänyt pois. Pidän muuten ihan kauheasti kaikista noista blogeista, joita suosikkilistallani on. Vaikka en kovin aktiivisesti jaksa kommentoida (se on teknisestikin haasteellista, kun yleensä olen kirjautuneena Bloggeriin eri tunnuksilla, ja tunnusten vaihtaminen takkuaa välillä kohtuuttoman paljon, niin että siinä kommentointi-intokin laantuu), niin käyn niissä melkein joka päivä ja luen jokaisen uuden päivityksen. Joissakin vierailen useammin, tunnelmoin, hymistelen ja nautin ilmapiiristä. Ihan salaa.

I lost my heart


I lost my heart to the Old Town.
If you find it
on the feet of the keyharp player.
Please let it stay there.

There it mirthly lays.
And there it belongs.



22.8.2011

Pojan kesän merkkipaalut


Tänä kesänä poikani alkoi (vihdoinkin) lukea muitakin kirjoja kuin Harry Pottereita. Tunsin suurta lämpöä sydämessäni todistaessani hänen raahaavan tiiliskiven paksuisia kirjoja minne ikinä kuljimmekin, sekä nähdessäni hänen lukevan kesäyön hämyssä pikkutunneille asti, koska kirja oli niin mielenkiintoinen, ettei sitä raaskinut jättää kesken.

Kesän huomattaviin tapahtumiin voidaan myös lukea se, että poika pääsi ripille - ja minä joka tunnetusti vihaan, inhoan ja pelkään kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia, kuten sukujuhlia, järjestin hienot rippijuhlat ja jopa viihdyin siellä aivan mainiosti. Merkkipaalu kai sekin, että poika ryhtyi kasvissyöjäksi. Olen hämmästellyt hänen päätöksensä lujuutta ylpeyttä tuntien. Tänään vähän säälittikin, kun nälkäinen poika iski mikroon lempiruokansa Kitchen Joy Tikka Masalan, ja mikron piipattua pojalla sytytti. Hieman happaman näköisenä hän heittäytyi sohvalle ja sanoi unohtaneensa ettei syö kanaa. No, minulle maistui. Poika söi ison annoksen keittämääni ruis-karpalopuuroa.

Blogilevottomuus


Neljä kuukauttahan tässä jo vierähtikin rauhallisesti teekutsujen parissa. Ja sitten iski se vanha tuttu levottomuus. Ehkä on hyvä toteuttaa sitä blogien kautta, ettei tarvitse omaa elämää myllätä kahdesti vuodessa.

Valvoin siis eilen koko yön, aamu seitsemään asti, tässä koneella blogien parissa. Muokkasin, karsin, uudistin ja puhdistin, liimasin ja leikkasin. Eräs ystäväni sanoi kesän alussa, kun vinkkasin että tervetuloa tänne lueskelemaan, että toiset vaihtavat koko ajan asuntoa, työtä tai kumppania, mutta minä kuulemma hyppään koko ajan blogista toiseen, ettei perässä pysy. No höh. Omasta mielestäni kaiken takana on kuitenkin suurenmoinen logiikka.

Olen nyt sitten avannut uudestaan keväällä sulkemani blogin, enkä enää tiedä kirjoitanko sinne vai tänne vai molempiin ja jos niin mitä ja miksi. Suljin sen aikoinaan siksi, että koin etten pystynyt kirjoittamaan sinne (omalla nimelläni) mitä halusin sillä tavalla kuin halusin, ja nyt tavallaan vesitän koko jutun kirjoittamalla siitä täällä. Ingenious, Watson, truly ingenious.

Pitäisi varmaan nukkua vähän enemmän...

21.8.2011

Rippijuhla


Pojan ripille pääsy kokosi suvun kirkkoon. Ihastelin arkkitehtuuria ja akustiikkaa, historiaa ja hengen havinaa. Silmät kosteina liikutuksesta. Hyvät juhlat olivat, laulettiin ja soitettiin, syötiin pöytä tyhjäksi ja naurettiin. Poika loisti miehekkäästi puvussa, nautti huomiosta, herkuista ja tunnelmasta. Lahjahopeatkin olivat mieluisia.

*

Confrmation

My son had his confirmation. It collected the whole family together to the beautiful, medieval church. Such a moving ceremony, and the after party was great too. There was singing, playing, laughter, good treats and strawberry cake. Son enjoyed the attention, even the silverware he got as a present were pleasing.


18.8.2011

Jäänsärkijä


Nappasin Tuulen naapurina -blogista haasteen ihan omin luvin, kun tuntui että tarvitsin jotain murtamaan tämän jään, mikä oli päässyt kasvamaan kaikesta helteestä huolimatta, kun en ole pitkään aikaan mitään tänne kirjoitellut.

Suosikkiväri: vihreän ja sinisen syvät sävyt
Suosikkieläin: kissa, kauris, kultapanda, kummituseläin, merihevonen, meduusa
Suosikkinumero: 13
Suosikki alkoholiton juoma: yrttitee
Facebook vai Twitter? facebook
Intohimosi: musiikki, tarinat, symbolit ja ihmispsyyke
Saada vai antaa lahja? antaa
Suosikkikuvio: spiraali
Suosikkiviikonpäivä: sunnuntai
Suosikkikukka: pioni, vanamo, liljat

15.8.2011

Kiva kesä

Oli kiva kesä. Tapasin ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja, retkeilin ja matkustelin, koin sykähdyttäviä elämyksiä ja näin kauniita asioita. Laitoin ruokaa, kävin ekokampaajalla, istutin kukkia, uin kolme kertaa järvessä, luin vessapaperista rakkausrunoja, sain silmälasit, nukuin pitkään, kävin elokuvissa, itkin, leivoin korvapuusteja, pelasin sulkapalloa, sain sakon, kävelin, valokuvasin, riitelin, vaikutuin, myöhästyin laivasta, kirjoitin runon, rukoilin, hioin hiomakoneella ja metsästin kuuta.

Ja niin leppoisalla tahdilla, että tuntuu ettei tapahtunut yhtään mitään.

Tässäkö se nyt oli?