Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



9.6.2011

Kateuden siemeniä


Aurinkoista kesää vaan. Meillä tuntuu kaikki menevän päin helvettiä. Vaikka toki, tarinan voi aina kertoa niin monella tavalla. Humoristisesti irvaillen, zeniläisittäin hetkahtamatta tai liioitellen, itsesäälissä piehtaroiden.

Tämä on nyt tällainen vaihe. Että kun tilaa postimyynnistä verhotankoja, niistä puuttuu osia, kun pysäköi auton sallitulle paikalle siten kuin on sen aina kuuden vuoden ajan siihen pysäköinyt, saa sakon koska auto on väärässä asennossa. Muissa autoissa ei ole sakkoja, vaikka ne ovat samassa asennossa. Ovat aina olleet niin. En löydä liikennemerkkiä enkä ilmoitusta kilometrien säteellä, joka kertoisi käytännön muuttuneen. Niistä isommista asioista en jaksa edes mainita. Leikin että niitä ei ole. Piristäydyn vanhan kansan elämänohjeella: jos siitä selviää rahalla, niin se on halpaa.

Sitä paitsi, olen eronnut nainen. Täytyy oikein pysähtyä hengittämään tuon leiman jälkeen. Se sopii niin huonosti lapsenkaltaiseen imagooni. Mutta olen kuitenkin, ja tänään jouduin käymään siellä, minkä jätin taakseni joitakin vuosia sitten. Omin käsin rakennettu, itse suunniteltu ja toteutettu. Minun kielot ja syreenit ja vadelmat ja raparperit, joiden pistokkaat eivät suostu juurtumaan tänne uuteen. Minun persikka- ja päärynäpuuni, minun... rikkoutuneet unelmani.

Kaikki oli nyt niin kaunista ja hienoa, paljon hienompaa kuin silloin koskaan. Nyt oli uima-allas ja trampoliini, puukeinu vanhan pihlajan kupeessa. Suomalainen kesäunelma. Koti maalla, lähellä kaupunkia.

Mietin kateutta ja katkeruutta, niiden syvempää olemusta. Kateus on sitä, että toisella on jotain mitä itse haluaisi ja katkeruus sitä, että tuntee menettäneensä sen ilman että on itse voinut vaikuttaa asioihin. Kumpikaan ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa, joten Anna Järvistä lainatakseni:
Älä katso taakse tyttöni mun, helposti vain surut näkee näin.  
Sitten me tehtiin pojan kanssa mummon reseptillä raparperihyvettä (kiitokset hyvistä raparpereistä exän uudelle puolisolle) ja istutettiin omalle ikkunalle pitkä rivi värikkäitä kukkia ja pari murattia. Ja naurettiin vähän sitä, että unohdettiin yksi lavallinen ostamiamme kukkia sinne kauppaan. Ja katettiin pihaterassille iltapalat. Kohta mennään sinne nautiskelemaan raparperihyvettä vaniljakastikkeen kanssa. Ja samalla voidaan ihalla sitä mitä meillä on. Ihana pieni piha, jossa ei tänä kesänä kasva edes nurmikko, mutta ikkunalla on kukkia.

3 kommenttia:

  1. Tiedän tuon tunteen, joka on, kun kaikki mahdollinen tuntuu menevän pieleen. Semmoisetkin, joiden ei voisi kuvitella menevän pieleen. Mulla oli sama tunne vain muutamia viikkoja sitten, mutta aika äkkiä se jotenkin helpotti ja asiat korjaantui jollakin tavalla.

    Ja tuo katkeruus, ymmärrän sen täysin. Olen tuollaiseen kaihoiluun taipuvainen itsekin. Hyvä, että muistatte ajatella sitä, mitä teillä on, pitää siitä huolta.

    VastaaPoista
  2. haluaisin raparperipiirakkaa huomaan ja lähettää sinulle lämpöisen ajatuksen,
    maria

    VastaaPoista
  3. Mirva: Pienet vastoinkäymiset saavat ihan uutta ulottuvuutta kun ne tulevat tällaisina sarjoina. Ei voi kun pyöritellä päätään, kun elämä tuntuu olevan suoraan Murphyn lakikirjasta. Onneksi näitä jaksoja ei niin kauhean usein kuitenkaan ole.

    Maria: Kiitos lämpöisestä ajatuksesta, perille tuli. Ja raparperihyve oli niin mielettömän hyvää, että toivoisin sitä sinullekin. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥