Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



10.5.2011

Vampyyritarina


Kun en tiedä miten, niin olen hiljaa. En löydä sanoja, enkä kuviakaan. Yritän hahmotella mielessä liian isoa asiaa, ja siltä katoaa merkitys. Liian lähellä sillä ei ole enää muotoa.

Ja sitten lapsi kysyy sen minkä itse olin jo unohtanut. "Milloin sä sit paranet tosta?" Niin, no, tuota. En koskaan.

Ja tavallaan ei niinkään, eikä noinkaan, mutta toisaalta. Olin jo unohtanut, millaista on olla sairaalan kiertopalkinto, tulla siirrellyksi osastolta toiselle, mennä yöllä taksilla ensiapuun, tavata taas yksi uusi ihminen, joka ei itse asiassa ole ehtinyt lukea papereitani, jonka alaa tämä vaivani ei itse asiassa ihan ole, ja mistä hän ei itse asiassa ole koskaan kuullutkaan, mutta kandivaiheessa olevan tulevan lääkärin itsevarmuudella hän tietää, että minä en tiedä. Ja se, että olen elänyt tämän kaiken kanssa niin pitkään, ei tee minua asiantuntijaksi. Ei, vaikka olen kokenut tämän kaiken lukemattomia kertoja aikaisemminkin. Kaikilla mausteilla.

Kun makaan päivystyshuoneen metallisella sängyllä, viihdytän itseäni keksimällä otsikoita tilanteelleni. "Veren kirous", "Verimysteeri", "Verenjanoa Espoossa" ja muuta yhtä typerää. Dissosioin itseni ulos tästä hetkestä ja suljen silmäni. Mieleni pimeässä salissa nousee (verenpunainen) esirippu, ja kertojan ääni aloittaa:

Olette kaikki varmaan kuulleet tarinoita vampyyreistä, noista verenjanoisista, kalpeista, päivänvaloa kaihtavista olennoista. Pidätte niitä lasten satuina, naurettavina uskomuksina, joilla mystiikannälkäiset hourupäät ovat viihdyttäneet itseään kautta vuosisatojen. Mutta te olette väärässä. Antakaapa kun kerron teille tarinan todellisesta vampyyristä, ja toisin kuin yleensä, tämä tarina on tosi.

2 kommenttia:

  1. Koukuttava alku - lukisin mielellään loputkin.

    VastaaPoista
  2. Haa - kiitos kannustuksesta, eka lukija jo! Tästä on siis hyvä jatkaa. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥