Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



13.5.2011

Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón

Sain viime viikolla luettua kirjan, jolla oli kaunis nimi. Tuulen varjo. Äidin kirjahyllystä sen nappasin jo vuosi sitten, ja olin heti takakannen luettuani varma, että tästä kirjasta pitäisin todella paljon.

Sitten se jäi lojumaan sinne ja tänne. Aina välillä yritin aloittaa, sainkin luettua sivun tai pari, mutta jokin hiersi vastaan. Kirjailija Carlos Ruiz Zafónin kerrontatyyli oli kimuranttia, lauseet pitkiä, ja tiedä sitten johtuiko se kirjailijasta, suomentajasta vai minusta, mutta joidenkin lauseiden kohdalla piti oikein tavata että mitä hemmettiä tämä tarkoittaa. Sanajärjestys oli paikoitellen niin päätön, että lauseen merkitys tuntui muuttuvan omituisesti.

Totta puhuen, kirjoitustyyli oli varsin tuttua. Olen itse aivan samanlainen kielikuvien tanssittaja tahtoessani. Se voi olla hurmaavaa taitavan kirjoittajan käsissä, ja tosi rasittavaa ja vaikeaselkoista vähemmän taitavan kynäniekan jäljiltä. Enkä ota nyt kantaa siihen kumpaan joukkoon kuvittelen itse kuuluvani.

Zafón on toki loistokas sanankäyttäjä, mutta paikoitellen ärsyynnyin, kun hän käytti samaa lauserakennetta, maneeriaan, kerta toisensa jälkeen. Tässä yksi esimerkki (täytyy keksiä se itse, koska palautin kirjan jo äidilleni. Kiitos vaan yli vuoden pituisesta lainasta!) "Frederico laahusti katua pitkin kuin mies, jolla ei ollut paikkaa minne mennä, ja koko elämä aikaa ehtiä sinne." (Ja kyllä, koko kirjassa ei ole ketään nimeltä Frederico.)

Kamalaa nipottamista. Mutta samalla periaatteella mennään kuin aikoinaan toimiessani pianonsoitonopettajani. Vain oikeasti lahjakkaille kannattaa valittaa virheistä. Tai no, koska Zafón tuskin lukee näitä jaarittelujani, vertaus on hieman ontuva, mutta niin olen minäkin, joten eteenpäin.

En muista että olisin Huhtikuun noita -kirjan jälkeen lukenut romaania, josta olisin koko ajan halunnut alleviivata jotain. Zafónilla on hämmästyttävä kyky joko kerätä yksiin kansiin kaikki Valituissa paloissa joskus julkaistut elämänviisaudet, tai sitten hän on nerokas mies, joka osaa kiteyttää elämän pieniä ilmiöitä tavalla, joka saa ne kuulostamaan ajattomilta mietelauseilta, joihin haluaisi palata uudestaan ja uudestaan. Mielestäni nämä kauniit kielikuvat ja hymyilyttävät oivallukset olivat kirjan parasta antia.

Juoneltaan tarina oli hyvin elokuvallinen. Näin sen etenemisen seikkaperäisinä kuvina mielessäni, hahmot olivat eläviä ja syviä. Pidin siis kirjasta oikein paljon, mutta jälkimakuna ajatusnystyröihin jäi tunne siitä, että se oli hiomaton timantti. Ja sitä paitsi arvasin kirjan mystisen kasvottoman miehen henkilöllisyyden alkumetreillä. Onko se sitten miinus vai bonus, en tiedä.

3 kommenttia:

  1. Olen itsekin kyseisen kirjan lukenut, ja pidin kovasti, kuten myös Zafónin toisestakin teoksesta. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta, vaikkakin ikuisena "onnelliset loput pilaavat kirjat" -inisijänä petyin loppuun todella suuresti. Antakaa anteeksi pannukakkuvertaus, mutta se ehkä sopii tähän parhaiten. Tuntui nimitäin kuin olisi koko ajan lukenut kirjaa, joka vain paisui ja paisui suuremmaksi ja herkullisemmaksi, kunnes lopulta lässähti kuin pannukakku. Kirja oli muuten todella mukava, saavutin siinä taas vaihteeksi näitä hysteerisen lukijan huippuja, mutta se loppu ... On inhottavaa, kun loput pilaavat kirjan joskus täydellisesti.

    VastaaPoista
  3. Magdaleena: Hyvä kun muistutit, täytyykin tutustua tuohon toiseen kirjaan myös! Jos se on saman tyyppistä kerrontaa, pidän varmasti.

    Adara: Ymmärrän täysin tunteesi siitä, miten loppu voi pilata loistavan kirjan aivan täysin, vaikka itse kyllä olen sellainen lällyromantikko, että hyvän tarinan ja juonenkuljetuksenkin kustannuksella pidän jossain sydämeni sopukassa huonoistakin onnellisista lopuista.

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥