Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



21.4.2011

Neroudesta ja epäonnistuneista neuleista


Niin kuin olen aiemmin jo kertonutkin, tuotokseni eivät aina onnistu ihan niin kuin olin alunperin kuvitellut. Mutta ei hätää. Jos ei ole taitava, niin aina voi olla luova. (Muunnos setäni nuoruudessaan viljelemästä argumentista, jolla hän puolustautui vanhempien patistellessa tekemään enemmän töitä opintojen eteen. Lausahdus kuului: "Jos on nerokas, ei tarvitse olla ahkera." Tai jotain sinne päin. Einstein olisi asiasta eri mieltä.)

Neulomiseni lähtee aina siitä, että ihastun lankaan. Yleensä siihen miltä se tuntuu tai sen väreihin. Tämä pehmoinen vaaleanpunainen lanka hurmasi minut joitakin vuosia sitten, kun opiskelin uupumisen rajoilla ja kaipasin  lempeämpää otetta elämään. Elämä mätti niskaan ongelmia ja ikävyyksiä, joita usein myös haasteiksi kutsutaan, ja pehmoisen vaaleanpunaisen langan hypistely toi hieman tarvittavaa lohtua ja rentoutusta. 

Halusin neuloa langasta liivin voidakseni kietoa itseni tällä lohduttavalla pehmeydellä. Ei minulla mitään ohjetta ollut, kaksi lankakerää vain ja puikot. Sitten neuloin yhden kerän jotakuinkin ylävartaloni kokoiseksi ja toisen samanmoisen. Sitten sivuilta ja olkapäiltä kappaleet kiinni toisiinsa, ja voilá, ihanan pehmeä ja naisellinen neuleliivi oli valmis. Näytin siinä ihan suolavedessä turvotetulle vaaleanpunaiselle marsipaaniporsaalle. Ei siis lohtua sieltä suunnasta.

Liivi jäi lojumaan kaappieni kätköihin. Vuodet kuluivat, sain ongelmat selvitettyä ja opiskelut opiskeltua, kunnes eräänä päivänä mietin mitä antaisin suloiselle kummitytölleni syntymäpäivälahjaksi. Ostin Ikeasta tyynyn, valkoisen kerän Novitan Softis-lankaa ja virkkasin sievästi neuleen reunaan valkoisen reunuksen. Muistin jopa tunkea tyynyt sisään, ennen kuin reunus sulkeutui. Ja tyynystä tuli aivan ihana!

Tämä oli tällainen Ruma ankanpoikanen goes Käsityökerholehti -tyyppinen tarina. Oli muuten todella ruma liivi, mutta varsin kaunis tyyny. Nyt ei voi kuin ihmetellä, että miten alunperin erehdyinkään luulemaan sitä liiviksi? Tyynyhän se oli koko ajan!

(Ja tyttö rakasti sitä tyynyä. Nukkui kuulemma sen kanssa yönsäkin.)

The End

5 kommenttia:

  1. Oioi, kukaan ei varmasti halua olla marsipaaniporsas. Mutta tuo tyyny on kyllä kaunis. Olisipa ihanaa, jos osaisi tehdä käsillään jotain, mutta ei. Tai ehkä sitä osaisi, jos haluaisi, mutta kun ajatuskin ahdistaa. Ihailen muiden töitä.

    VastaaPoista
  2. Oi , eksyinpä ihanaan blogiisi. Jään vakkarilukijaksesi innolla :) Wilkuttaa wihtori****

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar: Käsityöhommissa auttaa kovasti se, että ei päätä etukäteen mitä pitäisi tulla. Tekee vaan semmoista mikä on kivaa ja nimeää tuotoksen vasta sitten valmiina. Esimerkiksi "lapanen" = "Tämä on tällainen abstrakti lankakollaasi, joka symboloi kireää länsimaista suorituskeskeisyyttä". :D No, vakavasti puhuen, onhan se niin että ei käsityöt kaikille sovi eivätkä kaikki niistä nauti. Onneksi on niin paljon kaikkea muutakin, jolla voi luovuuttaan ilmentää.

    Wihtori: Olipa mukava kommentti ja todella mukava saada sinut vieraakseni tänne "teekutsuille". Eli tervetuloa vaan!

    VastaaPoista
  4. Oi! Tosi ihana toi tyyny ^^ Itsekin tykkään neuloa kaiken laista, mutta aikaisemmin oon vaan ekaksi keksinyt mitä neuloisi ja sitten vasta etsinyt langat. Voisi kyllä joskus kaupassa jos törmää johonkin lankaan niin vain ostaa ja alkaa kutomaan siitä jotakin :)

    VastaaPoista
  5. Kannattaa tosiaan kokeilla sillä lailla, että Ihana lanka inspiroi, ja loppu onkin taidetta. :D

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥