Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



12.4.2011

Keväisiä ilmiöitä

kuva täältä / photo from here

Olin pitkällä kävelyllä. Pitäisiköhän huolestua, alkaa nimittäin tulla tavaksi. Tästä se alkaa. Lisääntyy salakavalasti viikko viikolta, ja kohta huomaan ettei ole mennyt yhtäkään päivää ilman. Sitten on ne seuraukset.... Alan voida paremmin, päänsärky lakkaa ja kuin huomaamatta, olen kadottanut muutaman kilon. Lopulta siinä sitten käy niin, että nukun hyvin ja syön terveellisesti ja... No joo. Riittää kauhuskenaarioiden kehittely. Varmaan tämä on kuitenkin vain tällainen satunnainen putki. Menee ohi ihan kohta, niin kuin tämä kevät.

Kävellessäni ilta-aurinko maalasi maiseman uskomattoman lämpimillä sävyillä. Taivas, puut, pellot, lätäköt - kaikissa sama kullan hehku. Aivan kuin ne olisivat olleet valaistuja sisältä päin. Harmitti ettei ollut kameraa mukana. Ajattelin mennä kuvaamaan myöhemmin samaan paikkaan, samaan aikaan, mutta huomenna kaikki on toisin. Värit ovat muuttuneet, ilma on toinen ja tunnelma erilainen. Huomenna tulee keskiviikon kuvia, ja tiistain kuvat ovat pelkkiä mielikuvia. Ja nyt, tämän kirjoituksen myötä myös kielikuvia.

kuva täältä / photo from here

Kaikkialla leijaili savun tuoksu. Tuli kauhea koti-ikävä Afrikkaan. Se vaivaa aina ajoittain. Kun suljin silmäni, lumiset pellot ja hupenevien jäiden alla mutaiset ojat katosivat, ja saatoin melkein tuntea olevani pölyisellä hiekkatiellä matkalla Stone Towniin.

Ja sitten mietin, että miksi aina kaipaan sinne missä en ole? Miksi aina kaipaan? Vuosikaudet olen kärvistellyt sen kanssa, että en voi vielä muuttaa Englantiin, enkä täällä Suomessakaan sellaiseen kylään missä viihtyisin. Tämä on ihan pysähtymisen arvoinen ajatus.

Ja kun pysähdyin, niin ojasta singahti iso kissa. Hyvä että jaksoi kantaa syntymätöntä pentuettaan mukanaan. Vatsa laahasi maata, mutta yllättävän sukkelasti se liikkui siitä huolimatta.

Peltojen jälkeen vastaan käveli pyöriään taluttaen kaksi teinityttöä ja poika. Vähän ennen minun ohittamistani toinen tytöistä aloitti hurjan teatraalisen esityksen. "Multa menee hermot! Multa siis niin menee hermot!", tyttö kirkui ja heitti rehvakkaasti puoliksi syömänsä leivän pellon pientareelle. Ja samalla vilkuili sivusilmällä tämän vaikutusta poikaan.

Se on tämä kevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥