Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



29.4.2011

Keijuja kevätretkellä

Olen viettänyt elämässäni paljon aikaa sisätiloissa, lukien, kirjoittaen tai muuten vaan passiivisesti nyhjäten. En ole liikunnallinen, reipas, toimelias enkä retkeilyhenkinen. Tyttöni sydäntäsärkevä tunnustus alkuviikolla sai minut hätkähtämään ja vakavoitumaan. Me ei kuulemma koskaan tehdä mitään yhdessä. "Ikinä sulla ei ole aikaa, en mä viitsi edes ehdottaa. Sä vaan aina teet jotain tai keskityt johonkin muuhun." Mitä?! Miten niin ei ole aikaa? Eihän minulla ole edes töitä, saati mitään muutakaan tärkeää tekemistä elämässäni.

Kirjoitimme yhdessä tussilla isolle paperille listan asioista, joita teemme yhdessä kevään ja kesän aikana. Eivätkä ne kaikki ole mitään ihmeellisiä, suurta järjestelyä tai rahaa vaativia juttuja. Lautapelin pelaaminen, uimassa käyminen, puistopicnic, leikkipuistossa hölmöily, mutakakun leipominen (kakku -sanan alle oli ilmestynyt tukeva alleviivaus. "Kakku on sit kakku, eikä mitään niitä sun pahoja piirakoitas.") ja sen semmoista. "Kuuluvat varmaan normaalien perheiden normaaleihin puuhiin", luuseriäitien suojeluspiru tai joku muu pieni ja v-mäinen tyyppi kuiskaa olkapäältä.

Taisin onnistua yllättämään tyttäreni, jonka perusoletus on se, että ei meidän suunnitelmista kuitenkaan mikään toteudu. Tyttö tuli soittotreeneistä ja sanoin että nyt mennään. Kamat kassiin ja nokka kohti metsää, ilman mitään sen suurempia kuvioita. Ohoh, näin helppoako se on?

Luonto oli kaunis, niin kuin aina, ja meillä oli suorastaan hervottoman hauskaa. Hetkittäin kieriskelimme naurusta ruohikkoon asetellun peiton päällä. Tyttö pyöri ja hyppi ja vipelsi kuin läheisellä niityllä kirmaillut valkea varsa. Tämähän on kivaa, ei mikään velvollisuus!
Nuotiokin syttyi ensimmäisellä tulitikulla, ja minä söin metsämarjaisen Alpro soya -jugurtin ja tyttö paketillisen jauhelihakepakoita. Kyllä, niitä joidenkin muiden äitien tekemiä. Kamalan näköisiä pökäleitä ja ties mistä valmistettuja, mutta hyvin maistuivat. Metsässä meillä ei nipoteta. Siellä pidetään hauskaa ja ollaan vähän villejä. Kapinallisia.

2 kommenttia:

  1. Hyvä idea kirjoittaa lista niistä asioista, joita tehdä yhdessä. Vaikka oma esikoiseni (tytär, kuopukseni on pieni poika) on vasta viiden, tuumi hän kerran, että minä luen tai olen liikaa tietokoneella. Siksi olen koettanut olla valveillaoloillan poissa koneelta ja istun täällä nyt puoli yhden aikaan yöllä. Onneksi on lauantai.

    Ja selvästi on ollut keijukaisia liikkeellä. Minä muuten kerään hyviä keijukaisaiheisia kirjoja ja siksi jo sana keijukainen tuo samnaan aikaan lämpimän ja kepeän mielen.

    Pieni kapinallisuus on aina hyvästä. Hauskaa vappua!

    VastaaPoista
  2. Hei Katja! Keijukaiset ovat lähellä minunkin sydäntäni. Olisi kiva kuulla millaisia keiju-kirjoja sinulla on. Kuvakirjojako vai myös romaaneja?

    Oikein hauskaa vappua myös sinulle! Itse vietän sitä hyvin rauhallisissa merkeissä, ihan omassa seurassani vain. :)

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥