Talven haaleita sävyjä

Talven haaleita sävyjä. Niihin on helppo hukkua. Kadottaa ääriviivansa ja unohtaa kuka oli, missä oli, mitä piti? Joku osa minusta nukkuu, ihan umpiunessa, melkein tajuttomana. Ja se, ihan pieni osa, jonka pitää muka olla hereillä, ei oikein jaksaisi, ei oikein tajua, että pitää laittaa ruokaa ja syödä ja viedä roskat ja liikutella käsiä ja jalkoja, että saisi nuo edellä mainitut hoidettua. Mutta vuosien aikana, sisäisten ja ulkoisten talvien myötä, olen huomannut, että ei haittaa. Mikäs tässä.

*

Pale hues of winter

It's easy to lose oneself into the winter's pale hues. Lose your contours and forget who you were, what you were and what was supposed to be. There's a part of me sleeping, deep sleep, almost unconscious. And that tiny part that's still aware, is not really able to manage, doesn't have enough strength, doesn't really understand that it's important to cook and eat and take the garbage out and move some limbs to get those things done. But perhaps it doesn't really matter that much.