Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



26.1.2011

Suosion kalastelemisesta


Olen pohtinut tätä bloggaamista, taas kerran. Ei näytä olevan mahdollista, että vaan tekisin jotain iloisesti vihellellen. Eei. Minun täytyy vähän väliä kyseenalaistaa se. Pohtia syitä ja seurauksia, motiiveista puhumattakaan. Aloin kirjoittaa tätä blogia alunperin siksi, että halusin näyttää pieniä hetkiä elämästäni, kuvia ja ajatuksia, lähinnä muistutukseksi itselleni jostakin sellaisesta, mitä en halunnut hukata. Mutta koska oli paljon sellaista itselleni tärkeää, mitä en halunnutkaan jakaa, tein perheelleni ihan oman ja yksityisen blogin. Siellä on kuvina ja tarinoina niin mielikuvitukselliset leivontakokeilut kuin hassut (ja vähemmän hassut), arjen sattumuksetkin. Kotiblogi. Ihana aarreaitta, päiväkirja ja perhealbumi. Ja mikäs tämä sitten on?

Ei ole leivontablogi, eikä täältä löydy käsitöitä saati askarteluja. Tämä ei kerro ihmissuhteista eikä perhe-elämän kiemuroista. Ei ole tyylikkäitä kuvia sisustuksesta eikä ohjeita terveellisempään ravitsemukseen. Täältä on turha etsiä trendikkäitä asukokonaisuuksia tai mitään muotiin, ulkonäköön tai kauneudenhoitoon liittyvää. Eikä täällä julisteta minkään aatteen tai elämäntavan ilosanomaa. Tai no, ehkä vähän, sellaista että hiljaa hyvä tulee ja vähemmän ei ole enemmän, vaan vähemmän, mikä on hyvä asia. Ja havahdus! Uskon ja luulen, että monen kohdalla se on juuri päinvastoin, mutta minulta vie spontaanin tekemisen ilon bloggaamiseen liittyvä sosiaalisuus, sen sosiaalinen paine. Siis se paine mikä (ainakin minulla) seuraa siitä, kun huomaa että blogilla on lukijoita. Täytyy pysyä linjassa (ja se oli?), joka kirjoituksessa täytyy olla kuva koukuttamassa kiinnostusta, täytyy yrittää saada mahdollisimman paljon lukijoita ja tämä vaatii aktiivisuutta muiden samanhenkisten blogeissa ja vastavuoroisuutta kommentteihin kommentoidessa jne.

Kysymys on suosiosta. Suosion kalastelemisesta ja suosion ylläpitämisestä. Ja minä olen sillä tavalla vinksahtanut, että jos alan tehdä jotain edes osittain siksi että siitä pidettäisiin, enkä siksi että se on kivaa, inspiroivaa ja henkilökohtaisesti merkittävää, niin se on sitten siinä. No can do. Ei pysty, ei jaksa. Tämä kaikkihan on tietenkin omassa päässäni, ja helpottaakseni bloggailuun liittyvää painetta siellä, karsin täältä blogistani jotain ja keskityn jatkossa kirjoittamaan siitä, mistä tunnen pakottavaa tarvetta avautua. Esimerkiksi vaahtokarkkimuffineista.

4.1.2011

Uudenvuodenlupaus


En ole pitkään aikaan tehnyt uuden vuoden lupauksia. Sen sijaan olen saattanut valita tietyn fokuksen tai päämäärän tulevalle vuodelle. Ehkä olisi parempi puhua uuden vuoden suunnitelmasta. Tänä vuonna suunnitelma on yksinkertainen. Ajattelin että hoidan työni ja olen kotoisa äiti lapsilleni. Pitäisikö sitä ihmisen vielä muuta?

*

New Year's Promise

It's been a long time since I've last made any New Year's promises. Instead I've chosen a focus or some aim to the next year, so perhaps it would be better to talk about New Year's plan. This year the plan is simple. I'm going to do my job and be a homely mother to my children. Is there really anything else that matters?