Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



9.11.2010

Luopuminen


Työssäni kohtaan jatkuvasti kolmenlaisia ihmisiä, joiden elämässä luopuminen on ajankohtaista. On ihmisiä jotka ovat joutuneet luopumaan paljosta, heitä jotka haluaisivat luopua mutta eivät pysty tai uskalla, ja niitä jotka pelkäävät paniikinomaisesti joutuvansa luopumaan jostakin. Tähän teemaan tuntuu liittyvän paljon tunteita, ja se on usein osa syvää, pitkäaikaista prosessia. Arvottomista asioista on helppo luopua. Harva itkee keräyspaperilaatikolla: "Sinne menivät nekin hyvät, vanhat Hesarit, joiden kanssa vietettiin sunnuntaiaamua niin leppoisissa tunnelmissa." Jotkut toki itkevät. Ja eivät luovu.

Myös ihmiskeho viestii luopumisen välttämättömyydestä. Jos ei luovu, menee tukkoon ja myrkyttyy. Luonnon kiertokulussa tarpeeton annetaan pois, jotta tarpeellinen voisi saada elintilaa ja kasvaa. Henkisesti ja fyysisesti. Itse olen jo vuosia yrittänyt luopua vanhoista vaatteista, kirjoista ja tavaroista. Lukemattomia säkkejä ja laatikoita onkin jo saatu luovutettua eteenpäin, ties minne, mutta paljon olisi vielä jäljellä. Haluan luopua, mutta se tuntuu olevan liian aikaa vievää ja liian vaikeaa. Mutta ei itse luopuminen, vaan tärkeiden asioiden valikoiminen ei tärkeiden asioiden joukosta.

Oman kokemukseni mukaan suurin este luopumisen tiellä on epätietoisuus siitä, mikä on oikeasti arvokasta. Ihmiset takertuvat asioihin, tavaroihin, ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, jotka oikeasti eivät ole enää ravitsevia ja eläviä. Niin kuin käärme takertuisi kaikin keinoin nahkaansa jota on luomassa, tai perhosen toukka kieltäytyisi luovuttamasta koteloaan: "Ei käy, en suostu, tämä on minun, ja olen siihen hyvin kiintynyt. Se on kaikki mitä tunnen, se on olemassaoloni edellytys." Kuitenkin moni kokee juuri näin tilanteessa, jossa luopuminen on ehdottomasti elämää ylläpitävä seikka, usein jopa välttämättömyys ja elinehto.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä kolahti, juuri tähän elämäntilanteeseen. Kiitos!:)

    VastaaPoista
  2. Samoja juttuja on täälläkin ajateltu. Kiitos tästä.

    VastaaPoista

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥