Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



31.10.2010

Sävyjä kielellä

Ystäväni sai eilen houkuteltua kotihiiren kaupunkiin, ja pääsin sivistämään itseäni trendikkäästi japanilaiseen ravintolaan. Japanilaisen kulttuurin kauneus ja herkän vivahtekkaat sävyt ovat aina kiehtoneet minua.

Sielunmaisemani voisikin vallan hyvin olla utuinen, japanilainen puutarha tai järvimaisema. Samat sävyt löytyvät tosin myös Suomesta, ehkä vain hiukan karkeammassa muodossa, mikä ei tietenkään ole huono asia.


Sushi oli elämys. Olin kuin ilotulitustaivasta ihmettelevä lapsi hihkuessani ja hypähdellessäni innoissani uusista, valloittavista makuelämyksistä. Samasta suupalasta tuntui pirskahtelevan ja aukeavan mitä yllättävimpiä puolia, joiden yhdistyminen vielä kruunasi nautinnon. Todellinen makujen sinfonia siis. En ollut tiennyt, että ruoka voi olla noin taiteellinen kokemus.

Vierailu japanilaisessa ravintolassa oli siis kuin uskoontulo. Tekisi mieli suitsuttaa raa'an kalan, merilevän, tofun ja riisin ylevää liittoa kaikille. Tämä kirjoitus kuitenkin täyttää sen tarpeen, joten se siitä.

Japanin herkät sävyt jäävät kuitenkin elämääni entistäkin läheisimpinä. Tuo ikivanha kulttuurihan pohjautuu juuri niihin asioihin, mitkä itselleni koen tärkeiksi: kiiretön paneutuminen teen juomiseen, yksinkertainen ja ekologinen elämäntapa, tyynen hiljainen läsnäolo ja kauneuden näkeminen myös siinä, mikä on vaatimatonta, keskeneräistä tai epätäydellistä. Wabi-sabi ideologia siis toteutuneena sekä sisäisesti (zen-buddhalainen elämänasenne) että ulkoisesti (minimalistinen estetiikka esim. asumisessa).

15.10.2010

Lux Aurumque


Lux Aurumque (Light and Gold) - Eric Whitacre

Christmas is a state of mind. It's a space inside my heart, between the love and the longing.

The first snow came today. It painted the autumnal scenery with pearly white hue. And I quite like it. So officially my own, personal Christmas is here. And with it came the most beautiful music. Should I say it otherwise: I'm in Awe!


4.10.2010

Puistossa


Minulla on uusi harrastus. Kerran viikossa istun tunnin puistossa. Enkä tee mitään. En meditoi, en puhu puhelimessa, en lue, en kirjoita kalenteriini enkä suunnittele tulevia töitä. En edes luonnostele blogikirjoituksia. Olen huomannut itsessäni vimmaisen tarpeen hyödyntää aikaa. Kun on oikein tehokas ajankäytössään, voi montaa asiaa tehdä yhtä aikaa, ja ennen kuin tehtävä on ohi, on jo puoliksi seuraavassa. "Aika on arvokasta, se menee nopeasti, sitä on vähän..." Olen päättänyt luopua tästä. Ja istuskella puistossa tekemättä mitään.

*

At the Park

I have a new hobby. I sit at the park doing nothing. I do not meditate, talk on the phone, read anything, scribble to my calendar or plan anything. Not even possible future blog posts. I have noticed in myself a frenzied need to utilise time. When you're really effective with your time, you do many things at the same time. And before the first thing is finished you have already started the next. "Time is money, it's passing quickly and there is so little of it..." I've decided to cut this out. And sit in the park doing nothing.