Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



19.9.2010

Artemis ja teltta

Internet on täynnä toinen toistaan hienompia, tyylikkäämpiä, kauniimpia ja pysähdyttävämpiä blogeja ja sivustoja. Yksinkertaisuuteen ja "vähemmän on enemmän" -elämäntyyliin pyrkivänä koetan välttää runsauden tulvaa ja blogiähkyä, joka kaiken mielenkiintoisen seuraamisesta helposti aiheutuu.

Välillä kuitenkin törmään johonkin niin ihanaan, että sitä ei vain voi ohittaa. Usein se on jotain sellaista, jonka heti kokee omakseen, jotain sellaista, jota on etsinyt koko elämänsä, mutta ei ole tiennyt sitä ennen kuin lopulta löytää sen.

Artemis Russell on englantilainen korusuunnittelija, vintagen ja kaiken vanhan tavaran rakastaja, ja hänellä on viehättävä koruliike Rust. Hänen sivuillaan näin jotain, mihin ihastuin päätäpahkaa.

Teltta!


Pakkosaadapakkosaadapakkosaada!

*

Artemis's Tent

Internet is full of the most lovely, beautiful, stylish and breathtaking blogs and sites. Since I consider myself as a downsifting and "less is more" kind of a person, I try to avoid being overwhelmed by the abundance of the supply.


Still, every now and then I face something so fantastic, that I just can't disregard. Often it is something you immediately feel very familiar with, something you feel you've searched all your life, but didn't know it before you found it.



Artemis Russell is an English jewellery designer and a lover of vintage. She has a jewellery shop called Rust both in London and in Tokyo. And in her blog I found something I really liked (among other lovely things): A tent!


Musthavemusthavemusthave!

(Pictures in this post are from her blog tales of a jUncaholic, if you click them you get to the original post in her blog.)

8.9.2010

Liian vähän aikaa

Liian monta elämää yhden elämän sisällä. Liian vähän aikaa. Olen poukkoileva otus, seuraan virtauksia kuin purotaimen. Ne vievät minua milloin mihinkin suuntaan, ja minun on vain seurattava.

Sielujen puutarhasta tulee paljon kyselyitä. Se on toisaalta aivan ihanaa. Uskomatonta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen ihmiset ovat vielä kiinnostuneita siitä. Samalla se raastaa sydäntäni. Tämän vuoksi jonain iltana vain kirjoitan sen kasaan. Yhdessä luvussa. Koko tarinan päätöksen.

Tällä hetkellä en saa kuljetettua muistikirjaani luonnosteltua tarinaa eteenne. Ja olen siitä niin kovin pahoillani.

kuva täältä

5.9.2010

Konkkamuori ja sairastamisen taito

Runollinen sairastelusta nauttiminen ei mennytkään ihan niin kuin olin haaveillut. Kaikesta huolimatta olen joutunut olemaan töissä (lue: oma valinta) ja puuhailemaan yhtä sun toista särkylääkkeiden turruttavalla avustuksella. Silloin tauti pitkittyy ja alkaa muuttua epämiellyttäväksi. Ja sitähän me emme tahdo.


Flunssan innoittamana kaivoin kirjahyllyn kätköistä iki-ihanan lapsena lahjaksi saamani kirjan ja jälleen kerran haltioiduin Konkkamuorin elämänasenteesta ja viisaudesta.

Konkkamuori on virolaisen Aino Pervikin seitsemänkymmentäluvulla kirjoittama lastenkirja, jonka on kuvittanut Edgar Valter ja suomentanut Kirsi Kunnas. Kirja kertoo keskellä myrskyävää merta olevalla pienellä, terävien kivikkojen ympäröimällä saarella itsekseen asuvasta Konkkamuorista, joka on yrteillä ja loitsuilla itseään ja muita hoitava noita.

Kirja on luonnonläheinen ja riemastuttava rakkauskertomus. Ja kaikkein parasta koko kirjassa, minun mielestäni, on Konkkamuorin sairastumisesta kertova kohta.



Konkkamuori osaa suhtautua sairastumiseensa elämää syleilevällä, zeniläisellä viisaudella.

"Kun konkkamuori oli päässyt takaisin kotiinsa, alkoivat häntä puistattaa vilunväreet. Raivokkaat yskänpuuskat tärisyttivät häntä, nenä oli tukossa, kurkku turvonnut. Noidannuoli repi selkää, vatsanväänteet mahaa, päätä pyörrytti, jalat vapisivat ja kuume puistatti voimakkaasti.

- Konkkamuoripoloinen! Oletpa sinä kylmettynyt myrskyssä! hytisi Konkkamuori ihastuneena." - Aino Pervik (1975)



"Hän alkoi sijata vuodetta. Koska hän aikoi olla sairaana oikein kauan ja nauttia siitä kunnolla, hän pani vuoteeseen puhtaat lakanat ja etsi uuden untuvapeitteen. Vuoteen viereen hän kasasi ison pinon nenäliinoja ja nipun kuumemittareita.

Kun Konkkamuorilla oli oikein korkea kuume, ei hän raaskinut lyödä sitä pois mittarista, ja siksi hänen piti joka kerta ottaa uusi mittari. Sairastaessaan hän mittasi kuumetta lakkaamatta. Se juuri olikin nautinnollista sairastamisessa. Ne kuumemittarit, joissa oli korkein lukema, hän pani jälkeenpäin erityiseen kulhoon ja katseli niitä silloin tällöin teetä juodessaan."
- Aino Pervik (1975)


"- Voi Konkkamuori parka, kylläpä sinulla onkin korkea kuume, hän sanoi makean murheen vallassa. Hänellä oli aivan suurenmoinen olo. Yhtämittaa hän hinkui voimakkaiden ja tuskallisten yskänpuuskien kourissa.

- Voi Konkkamuori parka, hän rohisi tukehtumaisillaan. - Sinullahan on oikea hevosen yskä! Yskiminen oli mukavaa, mutta alkoi ajan mittaa kovasti uuvuttaa. Konkkamuorista oli kamalaa luopua noin mahtavasta yskästä, mutta lopulta hän ei voinut kestää enempää ja valmisti itselleen lääkkeen." - Aino Pervik (1975)


Yrttilääkinnästä kiinnostuneet huomaavat, että Aino Pervik oli varsin perillä lääkekasvien vaikutuksista. Kirjassa Konkkamuori tekee itselleen lääkkeen jossa on vesimintun lehtiä, merimintun kukkateriä, pukinjuuren juurakoita, punakoison varsia, sikoangervon kukkia ja kangasajuruohon aukeamattomia nuppuja.

"Siitä tuli voimakas ja kitkerän makuinen juoma, joka pani veden juoksemaan silmistä ja pyyhkäisi yskän pois käden käänteessä. Mutta eikös vaan pukinjuuri pannut hänet hikoilemaan niin että kuume uhkasi laske ja punakoiso lopetti vatsanpurut ja kangasajuruoho, vaikka sitä oli vain vähän, pelotti pois noidannuolen ja sikoangervo kirkasti kurkun.

Konkkamuori heitti peitot päältään ja työnsi ikkunat selkoselälleen, ettei kuume vain laskisi. Nuhaa oli sentään jäljellä sopivasti. Veto antoi sille lisää puhtia niin että nenä alkoi vuotaa kuin mahlakoivu, ja nenäliinapino hupeni. nyt kun yskä ei enää sekoittanut tahtia, kaikuivat aivastukset puhtaina kuin pasuunakuoro." - Aino Pervik (1975)

Miten inspiroivaa tekstiä. Ja vaikkei itse haluaisi ihan noin innokkaana sairastaa, on kirja ainakin viihdyttävää luettavaa, aikuisellekin. Mutta tuota yrttiteetä en suosittele keittämään, punakoiso on erittäin myrkyllinen kasvi, ja luonnon lääkkeet voivat reagoida arvaamattomasti tottumattoman hyppysissä.


4.9.2010

Hyvä flunssa

Olen ollut monta päivää yksin kotona sairaana. Ja kaikesta kivusta, särystä, jomotuksesta, vihlonnasta ja kolotuksesta huolimatta olen viihtynyt oikein hyvin. Sairaana aika menettää merkityksensä. Voi nukkua päivällä ja valvoa yöllä, jos siltä tuntuu. Aikataulut raukeavat ja rajat kaatuvat. Voi syödä milloin huvittaa sitä mitä pystyy. Itse olen juonut paljon yrttiteetä, mesiangervoa, siankärsämöä, salviaa, sitruunaa... Ja kuumaa mustaherukkamehua. Olen lääkinnyt itseäni myös C-vitamiinilla, Munkintipolla, auringonhattu-uutteella ja eukalyptuksella, sisäisesti ja ulkoisesti (sisäisesti menthol & eukalyptus karamelleillä ja ulkoisesti olen hengitellyt tuoksulampusta haihtuvaa eteeristä eukalyptusöljyä).

Jotenkin nautin tästä hidastempoisesta ja vähän usvaisesta olotilasta, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Mutta miksi pitäisi sairastua, suodakseen itselleen mahdollisuuden viettää aikaa itsensä kanssa? Miksi vasta lääkärintodistus antaa vapautuksen arjen vaatimuksista ja antaa meille luvan vain olla olemassa?

*

Happy Flu

I've been ill with the flu for the past few days, so I've get to spent some time at home all by myself. And in spite of all the ache, pain, soreness and fatique I have really enjoyed my time. When you're sick, schedules lapse and time loses it's meaning. You may sleep at daytime and stay awake all night, if you feel like it. You may eat when you want and what you can. I've been drinking lots of herbal tea; meadowsweet, common yarrow, sage with lemon and many mugs of hot blackcurrant juice. That's what we drink in Finland when in flu. No chicken soup, but many mugfuls of nice, steamy blackcurrant juice. I love it.

I've been medicating myself also with vitamin C, Carmolis, echinaforce and eucalyptus. I breath eucalyptus' ethereal oil as it evaporates from my aromalamp. I truly enjoy this slow and little hazy condition, when I'm not supposed to do anything. So why should I get sick to allow myself these wonderful, lazy days? Why should I need a medical certificate to give me permission to just be?

3.9.2010

Kreikkalaisia ovia #2


Lisää ovia. Kuvasin nämä tänä kesänä vieraillessani Kreetalla Paleohoran kylässä. Ihana paikka, jos ei oteta huomioon saaren eteläkärjen itsepäisiä ja töykeitä vanhoja miehiä.

"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi aukeaa; mutta niin usein me jäämme katsomaan suljettua ovea pitkään ja valittaen, emmekä näe niitä ovia, mitkä ovat auki edessämme." - Helen Keller

*

Fascinating Greek Doors #2

More doors. These pictures are taken in Paleohora, Crete, where I travelled this summer. What a lovely place, exept for some stubborn and rude old men from the south coast.

"When one door closes another door opens; but we so often look so long and so regretfully upon the closed door, that we do not see the ones which open for us." - Helen Keller

1.9.2010

Kreikkalaisia ovia #1


Kesä toi eteeni monia ovia. Toisia kuvasin, toisista kuljin. Kauniit ovet ovat aina kiehtoneet minua. Ne herättävät uteliaisuuden ja mielikuvituksen. Mitä kätkeytyy oven taakse?

*

Fascinatin Greek Doors #1

I met many doors during the summer. Some I photographed, others I walked through. Beautiful doors have always fascinated me. They awaken the curiosity and imagination in me. What lurks behind the door?