Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



13.7.2010

Terveisia Kreetalta, Paleohoran kylasta!


Istun oranssissa internetkahvilassa nimelta 'Coronet'. Musta muovituoli on liimautunut hikisiin reisiini kiinni, shortsit onnekkaasti suojaavat ahteriani samalta kohtalolta. Kaiuttimet soittavat Suzanne Vegaa ja kreikkalaiset pojat juttelevat ja nauravat aanekkaasti myyntitiskilla. Tama kaikki vaikeuttaa ajattelua siina maarin, etta epailen tuleeko tasta matkakertomuksen aloittamisesta mitaan. Ensi kerralla otan korvatulpat mukaan!

Paleohora, Coronet -internetkahvila

Korvatulpat kuuluivat nimittain ehdottoman tarkeana osana matkavarusteisiini, koska matkaseurue sisaltaa mm. aitini, joka on kuuluisa infernaalisesta kuorsauksestaan. En kuitenkaan joutunut kayttamaan kuulosuojaimia viime yona, koska nukumme huoneistossa, jossa on makuuhuone ja keittio, ja naiden valilla on jamerahko ovi. Tulppasin sen huolellisesti kiinni ja nukuin kuin tukki.

Matkaseura toipumassa matkan rasituksista 5 min. hotellille saapumisen jälkeen
Sen sijaan kuorsaustakin pahempi meteli lahtee tuhansista kaskaista, joita lymyilee hotelliamme ymparoivissa puissa. Olin hieman huolissani pystynko nukkumaan tuon jarjettoman sirkutuksen raikuessa, mutta joko olin liian vasynyt huomaamaan mitaan hairioita, tai sitten parvekkeen ovet toimivat tehokkaana suojana noiden siivekkaiden molymaakareiden korviaraastavalta yhteislaululta.

Hotelli Villa Marisan etupiha

Se siis ei ole mitaan pienta ja vienon kesaista siritysta, vaan ensin yhdessa puussa alkaa soida, ja aani syttyy kulovalkean tavoin jokaisessa lahella olevassa puussa, kunnes lopulta on pakko laittaa kadet korville tuon aanen muistuttaessa korvan juuressa pauhaavien moottoreiden jylinaa. Tai kidutettavien sikojen joukkiota. Tai hadissaan olevaa sorsalaumaa. Tai konserttisalillista vappuraikkia forte fortissimo.

Siipipuoli laulukaskas

*

Aamun kajastusta Helsinki-Vantaa lentokentällä 11.7.2010
Mutta palataanpa ajassa taaksepain, ja matkan alkuvaiheille. Lento lahti 6.15 Vantaan lentokentalta, joten aitini mielesta siella piti olla varmuuden vuoksi kaksi tuntia ennen lahtoa. Kilttina (ja vasyneena) tyttona puolentoista tunnin younien jalkeen seisoskelin 9-vuotiaan tyttareni kanssa lentokentalla odottamassa aitia ja hanen siskoaan. Noin 20 minuutin odottelun jalkeen he saapuiva kentalle taksilla, ja jonotimme melkein saman verran vaarassa jonossa lahtotarkastukseen. Minahan en siis tiennyt lentokoneen tarkkaa lahtoaikaa enka maaranpaata. Koko matka oli vahan kuin sokkotreffit. En ollut itse valinnut kohdetta, enka tiennyt siita mitaan. Kunhan lyottaydyin porukkaan, kun aiti kertoi matkasuunnitelmistaan viime vuonna.

Booriing.

Sori, yritan skarpata. Mikaan ei ole yhta pitkastyttavaa kuin katsella toisen satoja, tylsia matkakuvia, paitsi tietysti lukea toisten pitkia, seikkaperaisia ja TYLSIA matkakertomuksia, joissa kuvaillaan tapahtumat pienintakin yksityiskohtaa myoten. Ja erityisesti, kun MITAAN EI OLE TAPAHTUNUT!

Ok. Oli kiva lentaa. Oli vahan paha olo. Safkana oli harmahtavaa ja kumista munakokkelia ja harmahtavaa ja limaista kinkkuspydaria. Oh yes.

Saapuminen Hanian trooppiseen ilmastoon Suomen trooppisesta ilmastosta sujui siis ilman suurempaa dramatiikkaa. Ja pakko sanoa, etta harmitti lahtea pois Suomesta, kun siella oli 35 asteen helteet meneillaan. Olisin mieluummin taalla niin, etta Suomessa olisi kylma, sataisi kaatamlla ja taivas olisi aamusta iltaan variton ja kalsea.

Haniasta piti kiemurrella rotkojen laitoja pitkin 2 tuntia kohti lantta, kylaan, jota kutsutaan nimella "Vanha maa" eli Paleohora. Vaikka bussi oli ilmastoitu ja kuski taitava, karsin pirullisesta matkapahoinvoinnista. Ei auttanut asiaa, etta viereisella pojalla oli paa vaaleanpunaisessa muovipussissa lahes koko matkan. Koetin olla katselematta hanen vitivalkoisia, tuskaisia kasvojaan ja yrityksiaan pitaa oksennus sisalla.

Seisahduspaikka bussimatkan lomassa
Oli ihana paasta perille ja omaan huoneeseen. Hotellimme nimi on 'Villa Marisa' ja sen omistaa keski-ikainen pariskunta, kanadalainen nainen ja hanen miehensa, paljasjalkainen Paleohoralainen.

Saavuimme Paleohoraan noin klo 14, ja loppupaiva hujahti ohi tosi nopeasti. Tutustuimme tyttöni kanssa paikalliseen Supermarkettiin (ostin kassillisen ruokaa, chilipahkinoita, suolakekseja, ison sixpackin vetta, tuoreen ja tuoksuvan leivan ja Activia jogurttia = 15 euroa). Sitten kavimme pyorahtamassa hiekkarannalla ja ihanan lampimassa, mutta vilvoittavassa meressa seka viela viereisen hotellin uima-altaalla, jota meilla on lupa kayttaa.


Lepohetki hotellille tultua
Intensiivistä kielen opiskelua heti ensimmäisenä iltana
Leipää ja viiniä paikallisessa Super Marketissa
Kone ilmoittelee, etta nettiaika on kulumassa umpeen. Ei auta sitten muu kuin lopettaa nama turhat jorinat ja palata huomenna uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥