Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



16.7.2010

Paleohora: Paahdetta ja potilaita

Kissanpojanhonkkeli nimeltä Zoie

Akrogialissa perjantai-iltana

Taalla on ollut todella kuuma. Poikkeuksellisen kuuma. Herkkana olentona tulin sitten toissapaivana todella huonovointiseksi, ja istuin koko loppupaivan (aamupaivan ostoskierroksen jalkeen) hotellissa ja luin jo toisen Sookie Stackhouse -romaanin loppuun. Harmi. En lahtenyt edes illalla syomaan, nukuin vain horteista unta hotellilla pahoinvointisuppo berberissa ja paansarkypilleri kitusissa.

Lukutoukka hotellilla toipumassa kuumuudesta

Arsyttaa muuten se, etta kun kerrankin mukanani on erinomainen kamera, ostin sen juuri ennen lahtoa, niin kaiken kokee ikaan kuin kameran linssin lapi. Mietin onko kokemuksista ja nakymista vaikeampi nauttia, jos katselee kaikkea silla silmalla millaiselta ne nayttavat valokuvassa. Tyttoni olikin huolissaan jo lahtiessa ja varmisteli, etta ei kai tasta tule sitten mitaan kuvausmatkaa. Lupasin etta ei, ja sitten kuitenkin kuvasin hanta edesta ja takaa ladellen ohjeistuksia: "Menepas uudestaan sinne, nyt kaannyt hitaasti vasemmalle, hymyile, ei kun ala ota mitaan ilmetta, nyt viela noin..." Neiti vaikutti asianmukaisesti tosi vaivaantuneelta, ja paatin rajoittaa kuvaamista. Siis hanen kuvaamistaan.

Kiusaantunut kuvattava

Maanantai-iltana hotellille palatessamme rannan tuntumassa oli pieni leiri, ilmeisesti jokin perhe, ja oli maaginen tunnelma, kun kaislamatolla musisoivat noin kymmenenvuotias poika ja mahdollisesti hanen isoisansa. Poika soitti djembea ja isoisa soitti klarinettia. Musiikki oli hieman itamaista ja todella lumoavaa, jos olisin ollut kaarme, olisin varmasti tanssinut. Yritin kuvata heita videolle (hienolla kamerallani), mutta en osannut. Toinen ihana video olisi tullut seuraavana aamuna aamupalalla, kun pieni, syotavan suloinen mustavalkoinen kissanpojan honkkeli leikki villistia hurjaa saalistajaa ja vetaytyi aina valilla lepaamaan kukkaruukkuun. Kamera vain ei ollut silloin mukana. Mutta pakko myontaa, etta suurin osa kuvista on kylla elainaiheisia.

Olen kayttanyt rahaa taalla ihan liikaa. Ja monta vaatetta on jaanyt jopa ostamatta. Laura's Boutique, josta aiemmin kerroin, on ollut melkein toinen olohuone. Laura on hieno tuttavuus, olemme keskustelleet Reikista yms. kiinnostavista asioista. Harmittava tapaus tosin sattui eilen, kun tulin vihdoin ostamaan niita jumalaisen taydellisia ja ainutlaatuisia silkkihaaremihousuja, joita aitini ei antanut minun maanantai-iltana sovittaa (koska ostokiintioni oli kuulemma tullut tayteen...) Ja sitten seuraavan illan olin sairaana ja eilen sitten saavuin niita hakemaan. Kauppa oli tyhja, ja Laura puhui puhelimessa intensiivisesti jonkun laheisen ystavansa kanssa taman akuutista avioerosta. Olin tapani mukaan niin huomaavainen, etta pysyttelin kaupan peralla hypistellen vaatteita, jotka eivat minua kiinnostaneet, enka mennyt hakemaan myyntitiskin edessa olevia haaremihousuja, joita olin tullut ostamaan. Jonkin ajan kuluttua liikeeseen purjehti kaksi kreikkalaista silikonimissia, joista toinen nappasi housut ja osti ne. Voi helvetti! Miten minulle aina kay nain? Tai siis usein. Olen liian varovainen, liian huomaavainen ja liian hidas, ja jaan nuolemaan nappejani. Laurakin ihmetteli, etta housut olivat 2 kk myymatta, ja sitten yhtakkia ne menivat kaikki loppuun. Nama olivat nimittain tietenkin juuri ne viimeiset kappaleet. Mutta olkoot, saan rahani kulumaan aivan mainiosti ilman niita housujakin. Vaikka jaan kylla kaiholla muistelemaan niita!

Tyttoni on tanaan hotellilla sankypotilaana. Han sai eilen, ilmeisesti liiasta uimisesta ja sukeltelusta, korvatulehduksen. Tein hanelle sipulista kunnon kaareen korvalle, jota han piti yon yli, ja ilmeisesti kipu vahan silla hellittikin. Koko hikinen huone vaan loyhkaa niin pistavasti sipulilta etta, mutta mitapa sita ei rakkaan lapsensa hyvinvoinnin vuoksi karsisi. Aika pikku juttu joku sipulin haju.

Pikkupotilas ja sipulikääre

Tanaan on valtavan tuulinen paiva. Tuulen puuskat vaikuttavat valilla oikein kunnon trooppiselta myrskylta. Ostin eilen kirjakaupasta Stephenie Meyerin "Short Second Life of Bree Tanner", jota kohta palaan lukemaan hotellille. Vampyyripainotteista tama lomalukemiseni... Harmitti etten tajunnut ottaa kolmea "True Blood" -kirjaa mukaan, mutta menkoon tama "Twilight" -sarjan out take -novelli sitten.

Välipala ja herkkupala

Olimme eilen koko yhdeksan hengen porukka syomassa hienossa ravintolassa nimelta Odysseia. Oli mukavaa, etta ruokalajit sai kayda katsastamassa keittiossa ennen tilaamista. Tyttoni otti Keftedakios -lihapullia tomaattikastikkeessa ja chipseja. Kuulemma oli ensimmaista kertaa ruokaa, joka oli hyvaa. Itse soin ihan ok annoksen taytettya kanaa (rulla, jossa sisalla fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja yrtteja + timjamilla maustettu yrttikastike). Serkkuni tilasi puolisonsa kanssa alkupaloja, ja oli mukava tutustua perinteisiin kreikkalaisiin alkuruokiin. Ensimmaisena oli viininlehtikaaryleiden tapaisia munakoisonkukkiin tehtyja riisirullia. Nam. Sitten filotaikinaan leivottuja yrtteja ja kaikkein herkullisimpana paneroitua oranssinkeltaista juustoa. Todella suussa sulavaa!

Saganaki-juustoa alkupalaksi

Täytettyjä kesäkurpitsan kukkia 

Olen huomannut, etta ravintoloissa minuun tekee aina suurimman vaikutuksen ruuat, joita en itse osaisi valmistaa (ilman ohjetta). Ja poikkeuksellisen hyvaa ruokaa saatuani yritan usein salapoliisina jaljittaa kaytetyt ainekset ja sitten koetan onnistuuko ruuanlaitto kotioloissa. Tuo mainitsemani kana "Creamy Chicken Fillet" oli siis hyvaa, mutta olen tehnyt samaa myos kotona, ja mielestani yhta hyvalla menestyksella, ellei jopa paremmalla... Ruoka-annokset maksavat taalla yleensa, vahan paikasta riippuen, 4 - 7 euroa. Yleensa viitisen euroa. Itse olen nyt kahtena iltana syonyt seitseman euron annokset, taivaallinen lammas Akrogiali -ravintolassa (joka on edelleen suosikkini) ja tama eilinen kana Odysseiassa maksoivat sen "huikeat" 7 euroa.

En ole ruskettunut juuri lainkaan taalla, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Olen ollut todella uskollinen aurinkorasvan suurkuluttaja (suojakerroin satamiljoonaa) ja istunut koko ajan varjossa. Aurinko vanhentaa. Yritin kylla vaalentaa hiuksiani vanhalla kunnon sitruunamehukikalla, ja laitoin meriveden ja auringon raastamiin latvoihin ihanan, itse sekoittamani sitruuna-, hunaja-, mantelioljyhoitoaineen, jota pidin yli tunnin. Pakko sanoa, mutta hiukset tuntuvat ja nayttavat nyt paljon paremmilta kuin aiemmin.

Hedelmäostoksilla

Hedelmäsalaattia

Melooneja hedelmäpuodissa

Olen myos tyytyvainen siihen, etta pain vastoin kuin aiemmilla Kreikan matkoillani, en ole varmaan lihonut yhtaan. Johtunee siita, etta Thassoksella asuimme luksusluokan hotellissa, jossa meilla oli taysihoito. Aamiaiset ja illalliset notkuivat toinen toistaan herkullisempia ruokalajeja (syo-niin-paljon-kuin-jaksat), ja jalkiruoat olivat jotain uskomatonta kakkuineen, leivoksineen, suklaa- ja kinuskimousseineen, jaateloineen, pikkuleipineen... ja aamiaisella oli tarjolla aina juuri paistettuja lettuja! Joten taalla on tullut pysyttya kohtuudessa. Aamiaisella olen syonyt pari pienta kroissanttia, pienen annoksen paikallista jogurttia ja hunajaa, toisinaan vahan kurkkua ja tomaattia, tuorepuristettu appelsiinimehu ja kuppi todella herkullista kahvia ja maitoa (rasvaa 3,5%). Useimpina paivina olen syonyt pelkkia hedelmia. Herkullisia, valtavia persikoita, makeita pienia aprikooseja, paarynaa, pienia, maukkaita banaaneja ja sen semmoista. Ja tietysti paljon, paljon raikasta vetta. Ja valtava pussi chilipahkinoita. :D

Kreikkalaista aamupalaa

Hedelmällistä välipalaa parvekkeella

Olen nahnyt taalla tosi paljon unia. Joka aamu olen noussut ylos vahan ennen kymmenta, ja harmitellut, kun ihana suunnitelmani nousta aikaisin ja kayda juoksemassa pieni aamulenkki merenrannalla, ei ole toteutunut. Tanaakin kylla herasin jo 6.21, ja valvoin kaksi tuntia, mutta en oikein tiennyt mita olisin tehnyt, jos olisin tosissani noussut ja pukeutunut.

Kaiuttimista kuuluu "Whiter Shade of Pale" yes I love you, yes I loooveeeee youuuuuuu...

Valilla oisin kun olen herannyt, olen luullut olevani Afrikassa. Oli myos janna huomata, etta heti ensi hetkesta lahtien, aloin ikavoida takaisin Afrikkaan. Samankaltaisuus on niin huomattava, mutta sitten ei kuitenkaan ja... siina menee helposti teravampikin paa sekaisin. Siis kaipaan Afrikaan, valtavasti. Olen kayttanyt paljon aikaa unelmoimiseen ja pilvilinnojen rakenteluun. Varjoisa aurinkotuoli on siihen erinomainen paikka. Mutta kuitenkin, on tyhmaa olla jossakin, ja sitten kaivata jonnekin toisaalle. Joten nyt keskityn tahan hetkeen, tahan paikkaan ja tahan nettikahvilaan, jossa kuuluu kahdeksankymmentaluvun hitteja ja kreikkalaista rupattelua. Autot hurisevat ja auringon lampo porottaa auki olevasta ovesta, jonka vieressa istun. Kohta menen hedelmapuotiin ostoksille, sitten haen supermarketista 6 isoa pulloa Samaria -vetta ja lounashedelmasalaatin tekoon hotellille. Toivottavasti pieni potilas on jo paremmalla mielella. Ostin hanelle hienon valkoisen uimalakin, jos han vaikka viela uskaltautuisi uimaan se paassa.

Vesipeto rasvattuna ja suojattuna ja korvatulpilla varustettuna

Hyvaa loppuviikkoa kaikille, Kreikan kirjeenvaihtajanne vaikenee, ja palaa asiaan todennakoisesti seuraavan kerran kotosuomen koneen aarella. Kera skandinaavisten aakkosten.

Jassu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥