Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



15.7.2010

Paleohora: Kielinero ja kauppiaita moneen junaan


Taas netissä, tälläkin kertaa valintamme oli hyvin ilmastoitu Corona
Coronassa taas. Ihanan viileaa taalla kolmenkymmenen nettikoneen keskella. Tanaan on todella kuuma paiva taallakin pain maailmaa. Oli vaikea nukkua yolla, lakanat liimautuivat kiinni ihoon. Huoneistossamme on tehokas ilmastointilaite, mutta se oli oven takana aitini ja tatini huoneessa. Piti valita kuorsaus tai kuumuus, valitsin jalkimmaisen.

Kymmenia asioita mielenpaalla ja vain hetki aikaa kirjoittaa talla kummallisella, kryptisin merkein varustetulla nappaimistolla.

Viimeksi jai kirjoittamatta siita, miten tyttoni hammastytti minut kun saavuimme ensimmaista kertaa hotelliin ja huoneeseemme. Neiti kertoi etta paikka on tuttu. Han sanoi etta oli nahnyt siita unta. Han meni parvekkeelle ja hammasteli etta sama palmu samassa paikassa, sama huone numero kaksitoista, ja kaikki oli samaa. No, han oli ilmeisesti kaynyt tsekkaamassa paikan etukateen unessaan. Nokkela tytto.

Toinen hammastyttava asia ihanassa tyttaressani on hanen kielipaansa. Itse olen kaynyt nelja kertaa Kreikassa ja osaan juuri ja juuri sanoa "Kalimera" mutta en koskaan muista mita se itseasiassa tarkoittaa. Tytto puhuu jo sujuvasti Kreikkaa. Eilen ravintolassa han pyysi sujuvalla kreikankielella laskua ja sai tarjoilijanuorukaisen haukkomaan henkeaan. "Please, say that again!" Ja illalla nukkumaan kaydessa viereisesta sangysta kuului kirkaalla aanella "Kalinihta!". Oli pakko tarkastaa sanakirjasta mita se tarkoitti. No hyvaa yota tietenkin. Taman tyton otan kylla toisenkin kerran matkalle mukaan! Myhaillen jo suunnittelen miten mukavia Afrikan matkoja meille tulee Swahilia puhuvan tyttoni kanssa!

Han muuten on tuossa vieressani omalla koneellaan pelailemassa. Ihana, ystavallinen herrasmies, joka ilmeisesti omistaa taman paikan, antoi hanelle 10 minuuttia nettiaikaa lisaa, kun neiti kavaisi naistenhuoneen puolella.

Ruoka on tarkea asia ulkomailla. Ensiksikin se tuo turvallisuuden tunnetta. Ulkomaille lahto jarkyttaa aina perusturvallisuutta, vaikka se olisi kuinka toivottua, unelmoitua ja ihanaa. Jokin syvalla sisallamme oleva osa kokee kuitenkin epavarmuutta siita, kun kaikki on uutta ja erilaista. Varmuus siita, etta ruokaa on tarjolla, mieluiten viela hyvaa ja paljon, lisaa kummasti hyvaa mielta ja mahdollistaa todellisen rentoutumisen. Sunnuntaina soimme pizzeriassa nimelta "Pizzeria Niki". Miljoo oli viehattava, pizzat vaansi kunnon kreikkalainen isoaiti, sain ihania kuvia kivasta kissanpennusta, joka kiipeili katokseksi kasvaneessa viinikoynnoksessa, mutta pizzat olivat hieman mauttomia. Kaikki oli ok, hyvaa, tuoretta jne. mutta se joki puuttui. Tytolle tilasin Pizza Bolognesen (jota ei ollut listalla ollenkaan, sekoilin sanoissa ja hopotin jotain pizza carbonarasta, kunnes onneksi ajoissa muistin oikean italiankielisen sanan ja juoksin emannan luokse huutaen "Bologneseee! I meant Bolognese!"). Itse tilasin Tropicana pizzan, jossa oli kinkkua ja ananasta. Kiinnostavaa, eiko totta. :P

Pizza Bolognese Pizzeria Nikissä
Kissanpentu Pizzeria Nikin terassin kattokasvillisuuksissa
Seuraavana paivana tajusimme kulkea jo pidemmalle, ja loysimme rantakadun taynna toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita. Valitsimme tapotaynna olevan perheravintolan nimelta "Corali". Soin Moussakan (jotenkin harmahtava ja todella pieni, mutta ihan hyva annos), tytto otti lihapullat ja riisia, mutta sai vain yhden jauhelihapihvin (listassa todellakin luki Meat Balls), eika aitikaan saanut sita mita halusi (kanaa ja riisia), mutta kaikki oli ihan ok. Ja kumma kylla, tata sattuu minulle usein: punaviinilasillistan ei laskutettu, mutta huomasin sen vasta seuraavana paivana. Superrehellisena olisin tietenkin maksanut sen muuten. Esimerkkina mainittakoon etta viimeksi kun lahdin taalta nettikahvilasta ja maksoin tunnin (2 euroa) ja olin jo kaukana kadulla kun muistin, etta unohdin maksaa vesipullon jonka olin sielta ostanut. Palasin kiltisti takaisin ja maksoin 50 senttia vedesta. Nain jai hyva mieli ja on kiva palata.

Ravintola Corali
Voitte arvata, etta odotan samanlaista rehellisyytta, ystavallisyytta ja hyvia kaytostapoja myos muilta. Maanantai-iltana Coralesta palatessamme kavimme eraassa vaatekaupassa etsimassa tytolle sopivaa paitaa uintia varten. Hanen olkapaansa ovat ikavasti palaneet kaikesta huolellisesta rasvailusta huolimatta. Meilla kolmella naisella nimittain on uskomaton arsenaali kaikkea kosmetiikkaa ja laakkeita, rasvoja, voiteita ja Aloe Vera First Aid -suihkeita loytyy joka lahtoon. Mutta siis, loysimme mukavan valkoisen, pitkahihaisen tunikan, mutta hinta oli suolainen, 18 euroa. Kaupassa ei ollut ollenkaan myyjaa, ja aikani odoteltuani harmaatukkainen ja tympaantyneen oloinen mies saapui tiskille jostakin, mistalie, ulkoa. Hymyillen ystavallisesti sanoin etta haluaisin ostaa paidan, mutta hinta on mielestani hieman korkea. Mies oli avoimen halveksiva minua kohtaan, ja sanoi etta hinta on hyva ja etta voin painua hemmettiin.

Maskini piti, vaikka itku ei ollut kaukana, ja sanoin etta selva juttu, kiitos vaan. Tokaisin viela etta olin ostanut viereisesta liikkeesta kaksi ihanaa paitaa 5 euroa kappale. Mies sanoi etta voin menna sinne ostamaan lisaa. Ei tama juttu nain kerrottuna varmaan mitaa suurta draamaa ole, mutta olin todella loukattu ja tyrmistynyt. Mies nimittain oikein huokui vihamielisyytta ja inhoa. Nikottelin itkua loppumatkan ja paatin etten ikina enaa astu jalallani sen kaarmeen kauppaan.

Harmi etta jai paita saamatta. Jannaa miten yksi ainoa ihminen ulkomailla voi saada mielen niin maahan, ja mustattua koko kansakunnan maineen. Ajattelin hetken etta lahden samantien Suomeen enka ikina enaa astu Kreikkaan jalallanikaan. Olkoot herrat paitoineen, perkele. Mutta seuraavana paivana shoppailimme lisaa, ja tutustuin niin ihaniin kauppiaisiin, etta korjaavat kokemukset asettivat tuon yhden paskiaisen oikeisiin mittasuhteisiin.

Eraassa kaupassa, johon eilen illalla eksyimme, oli jotenkin ihmeellinen, kutsuva ja levollinen tunnelma. Poydalla oli ametisti kiteita ja hiottuja puolijalokivia: kristalleja, ruusukvartseja ja savukvartseja yms. Ja Reiki-kirja. Myyja kertoi etta opiskeli Reikin kakkostutkintoa varten, ja toki kerroin etta olen myos itse kaynyt Reiki-koulutuksen. Meilla synkkasi niin mukavasi, ja vaatteet hanen kaupassaa olivat niin ihania, etta paadyin ostamaan matkakassani tyhjaksi. Ostin ihana minimittaisen, sarjakuva-aiheisen hellemekon (joka on paallani nyt), keskiaikaistyylisen, pitkan kaksivarisen esiliinamekon ja suloisen, nahkaisen sydanlompakon. Ja tytolle viela turkoosin mekon ja iki-ihanan kani-paidan, jota itseasiassa himoitsin itsellenikin. Kauppaan jai viela upeat haaremihousut ja pari kuolettavan ihanaa mekkoa...

Kayn sisaista taistelua itseni kanssa menenko sinne viela. Kolme kertaa siella on nimittain jo tullut kaytya, ja kohta jo nolottaa. Mukavana lisana talle kauppareissulle oli viela se, etta tama ihana liikkeenomistaja antoi minulle kaikesta 10% alennusta, pyytamatta! Hyva antaa vahastaan, paha ei anna paljostaankaan, opetti aiti jo aikoinaan. En tieda sopiiko se tahan, mutta jotain sinne pain kuitenkin.

Laura's Boutique
Uusi hellemekko
Pakko palata viela ruokajuttuihin nopeasti, minuutit alkavat olla taas taynna. Eilen loysimme iki-ihanan perheravintolan (toisaalta, kaikki taitavat olla taalla perheravintoloita), jossa sain parasta, aitoa, perinteista Kreikkalaista ruokaa, mita ikina olen syonyt. Mina ja aiti soimme taivaallista, suussa sulavaa lammaspataa (Stewed Lamb), joka ei muuten maistunut yhtaan villasukalle, niin kuin lammas harmillisen usein maistuu. Ohessa oli kreikkalaisia perunoita, heh, Afrikkalaisittain chipseja, suomalaisittan ranskalaisia. Tytto sai valtavan annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta ja tatini soi kerrassaan herkullista Moussakaa. Annos oli kaksi kertaa isompi kuin edellisena iltana syomani, ja todella paljon parempaa. Join viela lasin hyvaa punaviinia, tytto sai jattilasin tuorepuristettua appelsiinimehua ja iso pullo huurteista vetta. Koko satsi maksoi 28,70 euroa!

Akrogialin kyltti
Akrogialin ihania annoksia vitriinissä
Aika alkaa olla ohi, yritin konsultoida tytolta miten sanotaan kreikaksi nakemiin, mutta ehkapa pelkka tervehdys kelpaa tassakin tilanteessa:

Jassu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥