Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



16.7.2010

Paleohora: Paahdetta ja potilaita

Kissanpojanhonkkeli nimeltä Zoie

Akrogialissa perjantai-iltana

Taalla on ollut todella kuuma. Poikkeuksellisen kuuma. Herkkana olentona tulin sitten toissapaivana todella huonovointiseksi, ja istuin koko loppupaivan (aamupaivan ostoskierroksen jalkeen) hotellissa ja luin jo toisen Sookie Stackhouse -romaanin loppuun. Harmi. En lahtenyt edes illalla syomaan, nukuin vain horteista unta hotellilla pahoinvointisuppo berberissa ja paansarkypilleri kitusissa.

Lukutoukka hotellilla toipumassa kuumuudesta

Arsyttaa muuten se, etta kun kerrankin mukanani on erinomainen kamera, ostin sen juuri ennen lahtoa, niin kaiken kokee ikaan kuin kameran linssin lapi. Mietin onko kokemuksista ja nakymista vaikeampi nauttia, jos katselee kaikkea silla silmalla millaiselta ne nayttavat valokuvassa. Tyttoni olikin huolissaan jo lahtiessa ja varmisteli, etta ei kai tasta tule sitten mitaan kuvausmatkaa. Lupasin etta ei, ja sitten kuitenkin kuvasin hanta edesta ja takaa ladellen ohjeistuksia: "Menepas uudestaan sinne, nyt kaannyt hitaasti vasemmalle, hymyile, ei kun ala ota mitaan ilmetta, nyt viela noin..." Neiti vaikutti asianmukaisesti tosi vaivaantuneelta, ja paatin rajoittaa kuvaamista. Siis hanen kuvaamistaan.

Kiusaantunut kuvattava

Maanantai-iltana hotellille palatessamme rannan tuntumassa oli pieni leiri, ilmeisesti jokin perhe, ja oli maaginen tunnelma, kun kaislamatolla musisoivat noin kymmenenvuotias poika ja mahdollisesti hanen isoisansa. Poika soitti djembea ja isoisa soitti klarinettia. Musiikki oli hieman itamaista ja todella lumoavaa, jos olisin ollut kaarme, olisin varmasti tanssinut. Yritin kuvata heita videolle (hienolla kamerallani), mutta en osannut. Toinen ihana video olisi tullut seuraavana aamuna aamupalalla, kun pieni, syotavan suloinen mustavalkoinen kissanpojan honkkeli leikki villistia hurjaa saalistajaa ja vetaytyi aina valilla lepaamaan kukkaruukkuun. Kamera vain ei ollut silloin mukana. Mutta pakko myontaa, etta suurin osa kuvista on kylla elainaiheisia.

Olen kayttanyt rahaa taalla ihan liikaa. Ja monta vaatetta on jaanyt jopa ostamatta. Laura's Boutique, josta aiemmin kerroin, on ollut melkein toinen olohuone. Laura on hieno tuttavuus, olemme keskustelleet Reikista yms. kiinnostavista asioista. Harmittava tapaus tosin sattui eilen, kun tulin vihdoin ostamaan niita jumalaisen taydellisia ja ainutlaatuisia silkkihaaremihousuja, joita aitini ei antanut minun maanantai-iltana sovittaa (koska ostokiintioni oli kuulemma tullut tayteen...) Ja sitten seuraavan illan olin sairaana ja eilen sitten saavuin niita hakemaan. Kauppa oli tyhja, ja Laura puhui puhelimessa intensiivisesti jonkun laheisen ystavansa kanssa taman akuutista avioerosta. Olin tapani mukaan niin huomaavainen, etta pysyttelin kaupan peralla hypistellen vaatteita, jotka eivat minua kiinnostaneet, enka mennyt hakemaan myyntitiskin edessa olevia haaremihousuja, joita olin tullut ostamaan. Jonkin ajan kuluttua liikeeseen purjehti kaksi kreikkalaista silikonimissia, joista toinen nappasi housut ja osti ne. Voi helvetti! Miten minulle aina kay nain? Tai siis usein. Olen liian varovainen, liian huomaavainen ja liian hidas, ja jaan nuolemaan nappejani. Laurakin ihmetteli, etta housut olivat 2 kk myymatta, ja sitten yhtakkia ne menivat kaikki loppuun. Nama olivat nimittain tietenkin juuri ne viimeiset kappaleet. Mutta olkoot, saan rahani kulumaan aivan mainiosti ilman niita housujakin. Vaikka jaan kylla kaiholla muistelemaan niita!

Tyttoni on tanaan hotellilla sankypotilaana. Han sai eilen, ilmeisesti liiasta uimisesta ja sukeltelusta, korvatulehduksen. Tein hanelle sipulista kunnon kaareen korvalle, jota han piti yon yli, ja ilmeisesti kipu vahan silla hellittikin. Koko hikinen huone vaan loyhkaa niin pistavasti sipulilta etta, mutta mitapa sita ei rakkaan lapsensa hyvinvoinnin vuoksi karsisi. Aika pikku juttu joku sipulin haju.

Pikkupotilas ja sipulikääre

Tanaan on valtavan tuulinen paiva. Tuulen puuskat vaikuttavat valilla oikein kunnon trooppiselta myrskylta. Ostin eilen kirjakaupasta Stephenie Meyerin "Short Second Life of Bree Tanner", jota kohta palaan lukemaan hotellille. Vampyyripainotteista tama lomalukemiseni... Harmitti etten tajunnut ottaa kolmea "True Blood" -kirjaa mukaan, mutta menkoon tama "Twilight" -sarjan out take -novelli sitten.

Välipala ja herkkupala

Olimme eilen koko yhdeksan hengen porukka syomassa hienossa ravintolassa nimelta Odysseia. Oli mukavaa, etta ruokalajit sai kayda katsastamassa keittiossa ennen tilaamista. Tyttoni otti Keftedakios -lihapullia tomaattikastikkeessa ja chipseja. Kuulemma oli ensimmaista kertaa ruokaa, joka oli hyvaa. Itse soin ihan ok annoksen taytettya kanaa (rulla, jossa sisalla fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja yrtteja + timjamilla maustettu yrttikastike). Serkkuni tilasi puolisonsa kanssa alkupaloja, ja oli mukava tutustua perinteisiin kreikkalaisiin alkuruokiin. Ensimmaisena oli viininlehtikaaryleiden tapaisia munakoisonkukkiin tehtyja riisirullia. Nam. Sitten filotaikinaan leivottuja yrtteja ja kaikkein herkullisimpana paneroitua oranssinkeltaista juustoa. Todella suussa sulavaa!

Saganaki-juustoa alkupalaksi

Täytettyjä kesäkurpitsan kukkia 

Olen huomannut, etta ravintoloissa minuun tekee aina suurimman vaikutuksen ruuat, joita en itse osaisi valmistaa (ilman ohjetta). Ja poikkeuksellisen hyvaa ruokaa saatuani yritan usein salapoliisina jaljittaa kaytetyt ainekset ja sitten koetan onnistuuko ruuanlaitto kotioloissa. Tuo mainitsemani kana "Creamy Chicken Fillet" oli siis hyvaa, mutta olen tehnyt samaa myos kotona, ja mielestani yhta hyvalla menestyksella, ellei jopa paremmalla... Ruoka-annokset maksavat taalla yleensa, vahan paikasta riippuen, 4 - 7 euroa. Yleensa viitisen euroa. Itse olen nyt kahtena iltana syonyt seitseman euron annokset, taivaallinen lammas Akrogiali -ravintolassa (joka on edelleen suosikkini) ja tama eilinen kana Odysseiassa maksoivat sen "huikeat" 7 euroa.

En ole ruskettunut juuri lainkaan taalla, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Olen ollut todella uskollinen aurinkorasvan suurkuluttaja (suojakerroin satamiljoonaa) ja istunut koko ajan varjossa. Aurinko vanhentaa. Yritin kylla vaalentaa hiuksiani vanhalla kunnon sitruunamehukikalla, ja laitoin meriveden ja auringon raastamiin latvoihin ihanan, itse sekoittamani sitruuna-, hunaja-, mantelioljyhoitoaineen, jota pidin yli tunnin. Pakko sanoa, mutta hiukset tuntuvat ja nayttavat nyt paljon paremmilta kuin aiemmin.

Hedelmäostoksilla

Hedelmäsalaattia

Melooneja hedelmäpuodissa

Olen myos tyytyvainen siihen, etta pain vastoin kuin aiemmilla Kreikan matkoillani, en ole varmaan lihonut yhtaan. Johtunee siita, etta Thassoksella asuimme luksusluokan hotellissa, jossa meilla oli taysihoito. Aamiaiset ja illalliset notkuivat toinen toistaan herkullisempia ruokalajeja (syo-niin-paljon-kuin-jaksat), ja jalkiruoat olivat jotain uskomatonta kakkuineen, leivoksineen, suklaa- ja kinuskimousseineen, jaateloineen, pikkuleipineen... ja aamiaisella oli tarjolla aina juuri paistettuja lettuja! Joten taalla on tullut pysyttya kohtuudessa. Aamiaisella olen syonyt pari pienta kroissanttia, pienen annoksen paikallista jogurttia ja hunajaa, toisinaan vahan kurkkua ja tomaattia, tuorepuristettu appelsiinimehu ja kuppi todella herkullista kahvia ja maitoa (rasvaa 3,5%). Useimpina paivina olen syonyt pelkkia hedelmia. Herkullisia, valtavia persikoita, makeita pienia aprikooseja, paarynaa, pienia, maukkaita banaaneja ja sen semmoista. Ja tietysti paljon, paljon raikasta vetta. Ja valtava pussi chilipahkinoita. :D

Kreikkalaista aamupalaa

Hedelmällistä välipalaa parvekkeella

Olen nahnyt taalla tosi paljon unia. Joka aamu olen noussut ylos vahan ennen kymmenta, ja harmitellut, kun ihana suunnitelmani nousta aikaisin ja kayda juoksemassa pieni aamulenkki merenrannalla, ei ole toteutunut. Tanaakin kylla herasin jo 6.21, ja valvoin kaksi tuntia, mutta en oikein tiennyt mita olisin tehnyt, jos olisin tosissani noussut ja pukeutunut.

Kaiuttimista kuuluu "Whiter Shade of Pale" yes I love you, yes I loooveeeee youuuuuuu...

Valilla oisin kun olen herannyt, olen luullut olevani Afrikassa. Oli myos janna huomata, etta heti ensi hetkesta lahtien, aloin ikavoida takaisin Afrikkaan. Samankaltaisuus on niin huomattava, mutta sitten ei kuitenkaan ja... siina menee helposti teravampikin paa sekaisin. Siis kaipaan Afrikaan, valtavasti. Olen kayttanyt paljon aikaa unelmoimiseen ja pilvilinnojen rakenteluun. Varjoisa aurinkotuoli on siihen erinomainen paikka. Mutta kuitenkin, on tyhmaa olla jossakin, ja sitten kaivata jonnekin toisaalle. Joten nyt keskityn tahan hetkeen, tahan paikkaan ja tahan nettikahvilaan, jossa kuuluu kahdeksankymmentaluvun hitteja ja kreikkalaista rupattelua. Autot hurisevat ja auringon lampo porottaa auki olevasta ovesta, jonka vieressa istun. Kohta menen hedelmapuotiin ostoksille, sitten haen supermarketista 6 isoa pulloa Samaria -vetta ja lounashedelmasalaatin tekoon hotellille. Toivottavasti pieni potilas on jo paremmalla mielella. Ostin hanelle hienon valkoisen uimalakin, jos han vaikka viela uskaltautuisi uimaan se paassa.

Vesipeto rasvattuna ja suojattuna ja korvatulpilla varustettuna

Hyvaa loppuviikkoa kaikille, Kreikan kirjeenvaihtajanne vaikenee, ja palaa asiaan todennakoisesti seuraavan kerran kotosuomen koneen aarella. Kera skandinaavisten aakkosten.

Jassu!

15.7.2010

Paleohora: Kielinero ja kauppiaita moneen junaan


Taas netissä, tälläkin kertaa valintamme oli hyvin ilmastoitu Corona
Coronassa taas. Ihanan viileaa taalla kolmenkymmenen nettikoneen keskella. Tanaan on todella kuuma paiva taallakin pain maailmaa. Oli vaikea nukkua yolla, lakanat liimautuivat kiinni ihoon. Huoneistossamme on tehokas ilmastointilaite, mutta se oli oven takana aitini ja tatini huoneessa. Piti valita kuorsaus tai kuumuus, valitsin jalkimmaisen.

Kymmenia asioita mielenpaalla ja vain hetki aikaa kirjoittaa talla kummallisella, kryptisin merkein varustetulla nappaimistolla.

Viimeksi jai kirjoittamatta siita, miten tyttoni hammastytti minut kun saavuimme ensimmaista kertaa hotelliin ja huoneeseemme. Neiti kertoi etta paikka on tuttu. Han sanoi etta oli nahnyt siita unta. Han meni parvekkeelle ja hammasteli etta sama palmu samassa paikassa, sama huone numero kaksitoista, ja kaikki oli samaa. No, han oli ilmeisesti kaynyt tsekkaamassa paikan etukateen unessaan. Nokkela tytto.

Toinen hammastyttava asia ihanassa tyttaressani on hanen kielipaansa. Itse olen kaynyt nelja kertaa Kreikassa ja osaan juuri ja juuri sanoa "Kalimera" mutta en koskaan muista mita se itseasiassa tarkoittaa. Tytto puhuu jo sujuvasti Kreikkaa. Eilen ravintolassa han pyysi sujuvalla kreikankielella laskua ja sai tarjoilijanuorukaisen haukkomaan henkeaan. "Please, say that again!" Ja illalla nukkumaan kaydessa viereisesta sangysta kuului kirkaalla aanella "Kalinihta!". Oli pakko tarkastaa sanakirjasta mita se tarkoitti. No hyvaa yota tietenkin. Taman tyton otan kylla toisenkin kerran matkalle mukaan! Myhaillen jo suunnittelen miten mukavia Afrikan matkoja meille tulee Swahilia puhuvan tyttoni kanssa!

Han muuten on tuossa vieressani omalla koneellaan pelailemassa. Ihana, ystavallinen herrasmies, joka ilmeisesti omistaa taman paikan, antoi hanelle 10 minuuttia nettiaikaa lisaa, kun neiti kavaisi naistenhuoneen puolella.

Ruoka on tarkea asia ulkomailla. Ensiksikin se tuo turvallisuuden tunnetta. Ulkomaille lahto jarkyttaa aina perusturvallisuutta, vaikka se olisi kuinka toivottua, unelmoitua ja ihanaa. Jokin syvalla sisallamme oleva osa kokee kuitenkin epavarmuutta siita, kun kaikki on uutta ja erilaista. Varmuus siita, etta ruokaa on tarjolla, mieluiten viela hyvaa ja paljon, lisaa kummasti hyvaa mielta ja mahdollistaa todellisen rentoutumisen. Sunnuntaina soimme pizzeriassa nimelta "Pizzeria Niki". Miljoo oli viehattava, pizzat vaansi kunnon kreikkalainen isoaiti, sain ihania kuvia kivasta kissanpennusta, joka kiipeili katokseksi kasvaneessa viinikoynnoksessa, mutta pizzat olivat hieman mauttomia. Kaikki oli ok, hyvaa, tuoretta jne. mutta se joki puuttui. Tytolle tilasin Pizza Bolognesen (jota ei ollut listalla ollenkaan, sekoilin sanoissa ja hopotin jotain pizza carbonarasta, kunnes onneksi ajoissa muistin oikean italiankielisen sanan ja juoksin emannan luokse huutaen "Bologneseee! I meant Bolognese!"). Itse tilasin Tropicana pizzan, jossa oli kinkkua ja ananasta. Kiinnostavaa, eiko totta. :P

Pizza Bolognese Pizzeria Nikissä
Kissanpentu Pizzeria Nikin terassin kattokasvillisuuksissa
Seuraavana paivana tajusimme kulkea jo pidemmalle, ja loysimme rantakadun taynna toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita. Valitsimme tapotaynna olevan perheravintolan nimelta "Corali". Soin Moussakan (jotenkin harmahtava ja todella pieni, mutta ihan hyva annos), tytto otti lihapullat ja riisia, mutta sai vain yhden jauhelihapihvin (listassa todellakin luki Meat Balls), eika aitikaan saanut sita mita halusi (kanaa ja riisia), mutta kaikki oli ihan ok. Ja kumma kylla, tata sattuu minulle usein: punaviinilasillistan ei laskutettu, mutta huomasin sen vasta seuraavana paivana. Superrehellisena olisin tietenkin maksanut sen muuten. Esimerkkina mainittakoon etta viimeksi kun lahdin taalta nettikahvilasta ja maksoin tunnin (2 euroa) ja olin jo kaukana kadulla kun muistin, etta unohdin maksaa vesipullon jonka olin sielta ostanut. Palasin kiltisti takaisin ja maksoin 50 senttia vedesta. Nain jai hyva mieli ja on kiva palata.

Ravintola Corali
Voitte arvata, etta odotan samanlaista rehellisyytta, ystavallisyytta ja hyvia kaytostapoja myos muilta. Maanantai-iltana Coralesta palatessamme kavimme eraassa vaatekaupassa etsimassa tytolle sopivaa paitaa uintia varten. Hanen olkapaansa ovat ikavasti palaneet kaikesta huolellisesta rasvailusta huolimatta. Meilla kolmella naisella nimittain on uskomaton arsenaali kaikkea kosmetiikkaa ja laakkeita, rasvoja, voiteita ja Aloe Vera First Aid -suihkeita loytyy joka lahtoon. Mutta siis, loysimme mukavan valkoisen, pitkahihaisen tunikan, mutta hinta oli suolainen, 18 euroa. Kaupassa ei ollut ollenkaan myyjaa, ja aikani odoteltuani harmaatukkainen ja tympaantyneen oloinen mies saapui tiskille jostakin, mistalie, ulkoa. Hymyillen ystavallisesti sanoin etta haluaisin ostaa paidan, mutta hinta on mielestani hieman korkea. Mies oli avoimen halveksiva minua kohtaan, ja sanoi etta hinta on hyva ja etta voin painua hemmettiin.

Maskini piti, vaikka itku ei ollut kaukana, ja sanoin etta selva juttu, kiitos vaan. Tokaisin viela etta olin ostanut viereisesta liikkeesta kaksi ihanaa paitaa 5 euroa kappale. Mies sanoi etta voin menna sinne ostamaan lisaa. Ei tama juttu nain kerrottuna varmaan mitaa suurta draamaa ole, mutta olin todella loukattu ja tyrmistynyt. Mies nimittain oikein huokui vihamielisyytta ja inhoa. Nikottelin itkua loppumatkan ja paatin etten ikina enaa astu jalallani sen kaarmeen kauppaan.

Harmi etta jai paita saamatta. Jannaa miten yksi ainoa ihminen ulkomailla voi saada mielen niin maahan, ja mustattua koko kansakunnan maineen. Ajattelin hetken etta lahden samantien Suomeen enka ikina enaa astu Kreikkaan jalallanikaan. Olkoot herrat paitoineen, perkele. Mutta seuraavana paivana shoppailimme lisaa, ja tutustuin niin ihaniin kauppiaisiin, etta korjaavat kokemukset asettivat tuon yhden paskiaisen oikeisiin mittasuhteisiin.

Eraassa kaupassa, johon eilen illalla eksyimme, oli jotenkin ihmeellinen, kutsuva ja levollinen tunnelma. Poydalla oli ametisti kiteita ja hiottuja puolijalokivia: kristalleja, ruusukvartseja ja savukvartseja yms. Ja Reiki-kirja. Myyja kertoi etta opiskeli Reikin kakkostutkintoa varten, ja toki kerroin etta olen myos itse kaynyt Reiki-koulutuksen. Meilla synkkasi niin mukavasi, ja vaatteet hanen kaupassaa olivat niin ihania, etta paadyin ostamaan matkakassani tyhjaksi. Ostin ihana minimittaisen, sarjakuva-aiheisen hellemekon (joka on paallani nyt), keskiaikaistyylisen, pitkan kaksivarisen esiliinamekon ja suloisen, nahkaisen sydanlompakon. Ja tytolle viela turkoosin mekon ja iki-ihanan kani-paidan, jota itseasiassa himoitsin itsellenikin. Kauppaan jai viela upeat haaremihousut ja pari kuolettavan ihanaa mekkoa...

Kayn sisaista taistelua itseni kanssa menenko sinne viela. Kolme kertaa siella on nimittain jo tullut kaytya, ja kohta jo nolottaa. Mukavana lisana talle kauppareissulle oli viela se, etta tama ihana liikkeenomistaja antoi minulle kaikesta 10% alennusta, pyytamatta! Hyva antaa vahastaan, paha ei anna paljostaankaan, opetti aiti jo aikoinaan. En tieda sopiiko se tahan, mutta jotain sinne pain kuitenkin.

Laura's Boutique
Uusi hellemekko
Pakko palata viela ruokajuttuihin nopeasti, minuutit alkavat olla taas taynna. Eilen loysimme iki-ihanan perheravintolan (toisaalta, kaikki taitavat olla taalla perheravintoloita), jossa sain parasta, aitoa, perinteista Kreikkalaista ruokaa, mita ikina olen syonyt. Mina ja aiti soimme taivaallista, suussa sulavaa lammaspataa (Stewed Lamb), joka ei muuten maistunut yhtaan villasukalle, niin kuin lammas harmillisen usein maistuu. Ohessa oli kreikkalaisia perunoita, heh, Afrikkalaisittain chipseja, suomalaisittan ranskalaisia. Tytto sai valtavan annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta ja tatini soi kerrassaan herkullista Moussakaa. Annos oli kaksi kertaa isompi kuin edellisena iltana syomani, ja todella paljon parempaa. Join viela lasin hyvaa punaviinia, tytto sai jattilasin tuorepuristettua appelsiinimehua ja iso pullo huurteista vetta. Koko satsi maksoi 28,70 euroa!

Akrogialin kyltti
Akrogialin ihania annoksia vitriinissä
Aika alkaa olla ohi, yritin konsultoida tytolta miten sanotaan kreikaksi nakemiin, mutta ehkapa pelkka tervehdys kelpaa tassakin tilanteessa:

Jassu!

13.7.2010

Terveisia Kreetalta, Paleohoran kylasta!


Istun oranssissa internetkahvilassa nimelta 'Coronet'. Musta muovituoli on liimautunut hikisiin reisiini kiinni, shortsit onnekkaasti suojaavat ahteriani samalta kohtalolta. Kaiuttimet soittavat Suzanne Vegaa ja kreikkalaiset pojat juttelevat ja nauravat aanekkaasti myyntitiskilla. Tama kaikki vaikeuttaa ajattelua siina maarin, etta epailen tuleeko tasta matkakertomuksen aloittamisesta mitaan. Ensi kerralla otan korvatulpat mukaan!

Paleohora, Coronet -internetkahvila

Korvatulpat kuuluivat nimittain ehdottoman tarkeana osana matkavarusteisiini, koska matkaseurue sisaltaa mm. aitini, joka on kuuluisa infernaalisesta kuorsauksestaan. En kuitenkaan joutunut kayttamaan kuulosuojaimia viime yona, koska nukumme huoneistossa, jossa on makuuhuone ja keittio, ja naiden valilla on jamerahko ovi. Tulppasin sen huolellisesti kiinni ja nukuin kuin tukki.

Matkaseura toipumassa matkan rasituksista 5 min. hotellille saapumisen jälkeen
Sen sijaan kuorsaustakin pahempi meteli lahtee tuhansista kaskaista, joita lymyilee hotelliamme ymparoivissa puissa. Olin hieman huolissani pystynko nukkumaan tuon jarjettoman sirkutuksen raikuessa, mutta joko olin liian vasynyt huomaamaan mitaan hairioita, tai sitten parvekkeen ovet toimivat tehokkaana suojana noiden siivekkaiden molymaakareiden korviaraastavalta yhteislaululta.

Hotelli Villa Marisan etupiha

Se siis ei ole mitaan pienta ja vienon kesaista siritysta, vaan ensin yhdessa puussa alkaa soida, ja aani syttyy kulovalkean tavoin jokaisessa lahella olevassa puussa, kunnes lopulta on pakko laittaa kadet korville tuon aanen muistuttaessa korvan juuressa pauhaavien moottoreiden jylinaa. Tai kidutettavien sikojen joukkiota. Tai hadissaan olevaa sorsalaumaa. Tai konserttisalillista vappuraikkia forte fortissimo.

Siipipuoli laulukaskas

*

Aamun kajastusta Helsinki-Vantaa lentokentällä 11.7.2010
Mutta palataanpa ajassa taaksepain, ja matkan alkuvaiheille. Lento lahti 6.15 Vantaan lentokentalta, joten aitini mielesta siella piti olla varmuuden vuoksi kaksi tuntia ennen lahtoa. Kilttina (ja vasyneena) tyttona puolentoista tunnin younien jalkeen seisoskelin 9-vuotiaan tyttareni kanssa lentokentalla odottamassa aitia ja hanen siskoaan. Noin 20 minuutin odottelun jalkeen he saapuiva kentalle taksilla, ja jonotimme melkein saman verran vaarassa jonossa lahtotarkastukseen. Minahan en siis tiennyt lentokoneen tarkkaa lahtoaikaa enka maaranpaata. Koko matka oli vahan kuin sokkotreffit. En ollut itse valinnut kohdetta, enka tiennyt siita mitaan. Kunhan lyottaydyin porukkaan, kun aiti kertoi matkasuunnitelmistaan viime vuonna.

Booriing.

Sori, yritan skarpata. Mikaan ei ole yhta pitkastyttavaa kuin katsella toisen satoja, tylsia matkakuvia, paitsi tietysti lukea toisten pitkia, seikkaperaisia ja TYLSIA matkakertomuksia, joissa kuvaillaan tapahtumat pienintakin yksityiskohtaa myoten. Ja erityisesti, kun MITAAN EI OLE TAPAHTUNUT!

Ok. Oli kiva lentaa. Oli vahan paha olo. Safkana oli harmahtavaa ja kumista munakokkelia ja harmahtavaa ja limaista kinkkuspydaria. Oh yes.

Saapuminen Hanian trooppiseen ilmastoon Suomen trooppisesta ilmastosta sujui siis ilman suurempaa dramatiikkaa. Ja pakko sanoa, etta harmitti lahtea pois Suomesta, kun siella oli 35 asteen helteet meneillaan. Olisin mieluummin taalla niin, etta Suomessa olisi kylma, sataisi kaatamlla ja taivas olisi aamusta iltaan variton ja kalsea.

Haniasta piti kiemurrella rotkojen laitoja pitkin 2 tuntia kohti lantta, kylaan, jota kutsutaan nimella "Vanha maa" eli Paleohora. Vaikka bussi oli ilmastoitu ja kuski taitava, karsin pirullisesta matkapahoinvoinnista. Ei auttanut asiaa, etta viereisella pojalla oli paa vaaleanpunaisessa muovipussissa lahes koko matkan. Koetin olla katselematta hanen vitivalkoisia, tuskaisia kasvojaan ja yrityksiaan pitaa oksennus sisalla.

Seisahduspaikka bussimatkan lomassa
Oli ihana paasta perille ja omaan huoneeseen. Hotellimme nimi on 'Villa Marisa' ja sen omistaa keski-ikainen pariskunta, kanadalainen nainen ja hanen miehensa, paljasjalkainen Paleohoralainen.

Saavuimme Paleohoraan noin klo 14, ja loppupaiva hujahti ohi tosi nopeasti. Tutustuimme tyttöni kanssa paikalliseen Supermarkettiin (ostin kassillisen ruokaa, chilipahkinoita, suolakekseja, ison sixpackin vetta, tuoreen ja tuoksuvan leivan ja Activia jogurttia = 15 euroa). Sitten kavimme pyorahtamassa hiekkarannalla ja ihanan lampimassa, mutta vilvoittavassa meressa seka viela viereisen hotellin uima-altaalla, jota meilla on lupa kayttaa.


Lepohetki hotellille tultua
Intensiivistä kielen opiskelua heti ensimmäisenä iltana
Leipää ja viiniä paikallisessa Super Marketissa
Kone ilmoittelee, etta nettiaika on kulumassa umpeen. Ei auta sitten muu kuin lopettaa nama turhat jorinat ja palata huomenna uudestaan.

10.7.2010

Butterfly Caught

Sain tänään uuden kameran. Olen ihan rakastunut siihen. Ja juuri kun etsiskelin kotoani jotain kuvattavaa, kaunis perhonen lensi sisään. Nappasin sen lasiin, jotta saisin autettua sen ulos vahingoittamatta sen siipiä.

*

I got a new camera today. I think I'm in love. And just when I was searching something to shoot in my house, a beautiful butterfly flied in. I caught her with a glass to help her out without harming her wings. 

9.7.2010

Melkein 100 faktaa Aurasta


Liityin eräälle foorumille ja siellä oli esittelyn apuna vanha kunnon "100 kysymystä":

1. Etunimi: Aura
2. Lempinimi: -
3. Syntymävuosi: -
4. Syntymäpaikka: -
5. Horoskooppi: Tiikeri
6. Mies vai nainen: nainen
7. Tämänhetkinen koulu: työelämässä
8. Aiemmat koulut: -
10. Asuinpaikka: -
11. Nettinimet: Aura Illumina
12. Hiusten väri: vaihtelee
13. Hiusten pituus: vaihtelee, yleensä pitkähkö
14. Silmien väri: siniharmaa
15. Parasta ulkonäössä: jumalainen kauneus [sarcasm alert]
16. Pituus: 165cm
17. Näkyviä arpia: -
18. Silmälasit: ei
19. Lävistyksiä: kaksi
20. Tatuointeja: -
21. Oikea vai vasuri: oikea
22. Ensimmäinen paras ystävä: -
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: laulukilpailun voittaminen 5-vuotiaana
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: puissakiipeily
25. Ensimmäinen oma lemmikki: kissa
26. Ensimmäinen oikea loma: oikea? kesälomat mummolassa?
27. Ensimmäinen konsertti: ai oma? no joskus 10-vuotiaana, kuuntelemassa kävin jo ipanampana
28. Ensirakkautesi: Roope
29. Paras elokuva: Amelié ja Matrix
30. Paras TV-ohjelma: True Blood ja Terapiassa
31. Lempiväri: sininen
32. Paras laulaja: Imogen Heap, Kate Bush, Loreena McKennitt, Paloma Faith, Regina Spektor, Melody Gardot, David Bowie...
33. Paras bändi: Sigur Rós ja Massive Attack
34. Lempibiisi juuri nyt: Starman soi juuri äsken päässä
35. Paras ystävä: hani
36. Paras karkki: vihreät autot, salmiakki ja tietenkin suklaa
37. Paras urheilu: roller derby
38. Paras ravintola: Nepalilainen
39. Lempivaatteesi: musta mekko
40. Lempikauppa: Lush
41. Lempiaine koulussa: äidinkieli
42. Lempieläin: kissa, peura ja kultapanda
43. Paras romaani: Potterit, The Host, Joanne Harrisin kirjat, Twilight ja about miljoona muuta
44. Paras lehti: tammenlehti
45. Lempikengät: korkkarit

Juuri nyt
46. Olosi: mahtava
47. Sinkku vai varattu: parisuhteessa
49. Syöt: hyvin (etninen, terveellinen ja herkullinen ruoka on parasta)
50. Juot: kohtuullisesti (vettä, maitokahvia, yrttiteetä, viherpirtelöitä ja toisinaan hieman punaviiniä ja viskiä)
51. Fonttisi: Blackladder
52. Online: satunnaisesti
53. Kuuntelet: keskittyneesti (rakastan musiikkia, luonnonääniä ja syviä keskusteluja)
54. Ajattelet: aivan liikaa
55. Haluat: kaikkea ja en mitään
56. Katsot: tarkkaavaisesti kaikkea vastaantulevaa, mielellään myös näkyvien ilmiöiden sisäisiin ulottuvuuksiin
57. Olet pukeutunut: mukavasti ja persoonallisesti akselilla: sensuelli - rock (katso täältä: Aura Illumina)
Tulevaisuudessa

58. Haluatko lapsia?: näiden nykyisten lisäksi? mahdollisesti
59. Haluatko naimisiin: kaikkien näiden vuosien vastahakoisuuden jälkeen voin vihdoinkin sanoa että kyllä
60. Mille uralle menet?: olen jo aika merkillisellä uralla
61. Missä haluaisit asua: omassa talossa, oman puutarhan ympäröimänä
62. Auto: pieni ja sininen

Parasta vastakkaisessa sukupuolessa

63. Hiusten väri: kaikki käy, riippuu kaverin tyylistä ja hiusten leikkauksesta
64. Hiusten pituus: sama vastaus kuin yllä
65. Silmien väri: riippuu miehestä
66. Hoikka vai tukeva: hoikka!
68. Silmät vai nenä: no mielellään saisi olla molemmat, ja vielä sopusuhtaisesti keskenään
69. Suukkoja vai haleja: molempia ja paljon, paljon kiitos!
70. Lyhyt vai pitkä: minua pidempi
71. Humoristinen vai vakava: täytyy olla hyvä ja älykäs huumorintaju, mutta myös kyky vakavoitua tärkeiden asioiden edessä
72. Romanttinen vai neutraali: romanttinen, mutta hillityn tyylikäs
74. Herkkä vai äänekäs: herkkä
75. Yhden illan juttu vai suhde: hyvä suhde
77. Häirikkö vai kiltti: kiltti ja asiallinen, muttei nössö tylsimys

Oletko ikinä
78. Suudellut tuntematonta: harvoin se on ihan tuntematon enää siinä vaiheessa ollut... mutta joo kai
79. Juonut alkoholia: kyllä
80. Polttanut: kyllä, mutta ei jäänyt tavaksi: en voi sietää tupakkaa
81. Karannut kotoa: en
82. Murtanut luita: en
83. Särkenyt jonkun sydämen: ikävä kyllä
86. Eronnut jostakusta: kyllä
87. Itkenyt jonkun kuoltua: kyllä
88. Itkenyt koulussa: kyllä

Uskotko

89. Jumalaan: en usko ihmisen luomaan jumalaan, vaan korkeampaan tietoisuuteen
90. Ihmeisiin: totta kai!
91. Rakkauteen: ilman muuta!
93. Ufoihin: äääh... näihin kaikkiin "Uskotko" -kysymyksiin pitäisi vastata "riippuu mitä sillä tarkoitetaan"
94. Sielunkumppaneihin: kyllä ja en
95. Taivaaseen: toisen taivas on toisen helvetti...
96. Helvettiin: been there...
98. Ensitreffeillä suuteluun: onko se muka uskon asia?
99. Horoskooppeihin: horoskoopit ovat viihdettä, miten niihin voi "uskoa", mutta astrologia on mielenkiintoinen väline tutkia aikaa ja ihmisyyttä

Vastaa totuudenmukaisesti

100. Onko maailmassa joku, jonka haluat, muttet voi saada häntä: ei

8.7.2010

True Blood ja lounas puutarhassa

Aurinkoinen lounas puutarhassa, ja palan painikkeena verevää lukemista. Nimittäin Charlaine Harrisin vampyyrisarjan toinen osa 'Living Dead in Dallas'. Kyseinen kirjasarja on muuten aivan mainio, ja siihen perustuu myös HBO:n suosikkisarja 'True Blood', jonka innokkaaksi seuraajaksi ilmoittaudun punastuen. Tässä sarjassa on aivan erinomainen käsikirjoitus, joka yllättäen poikkeaa todella paljon alkuperäisistä kirjoista. Ja se on hienoa! Kirjat ovat toki mainioita, mielestäni Charlaine Harris on kirjallisesti lahjakkaampi kuin Stephenie Meyer (vaikka he ovatkin hyvin erilaisia kirjailijoita), mutta käsikirjoitukseen on onnistuttu luomaan uusia henkilöitä ja syvennetty tarinaa monin paikoin todella herkullisesti.

Esimerkiksi 'True Blood' -sarjan pahansisuinen ja rääväsuinen, joskin herkkä ja ristiriitainen Tara on Sookie Stackhousen paras ystävä aina lapsuudesta asti. Kirjassa henkilöä ei edes mainita. Televisioversio seuraa kolmen keskeisimmän henkilön tarinaa, ja Sookien ohella siis päästään kurkistamaan hänen veljensä Jasonin ja jo aiemmin mainitun Taran vaiheisiin. Kirja on kirjoitettu Sookien näkökulmasta, joten sivuhenkilöt jäävät kirjassa hyvin ohuiksi ja ohimennen mainituiksi verrattuna televisiosarjaan.

Yhden kiinnostavan lisän True Blood -kirjojen maailmaan tuo se, miten paljon yhteistä sillä on Twilightin maailman kanssa. Hämmentävää. On ajatuksia lukeva henkilö, joka rakastuu siihen ainoaan, jonka ajatuksia ei voi kuulla, ja on ylisuojeleva, sankarillinen ja vanhoillinen vampyyrikomistus, on kolmiodraamaa vampyyrin, ihmistytön ja ihmissusi/koira-muodonmuuttajan (mikä muuten Twilightin Jacob on myös) välillä ja jopa sukunimi Hale kulkee tarinassa mukana. Eroavaisuuksien bongaaminen on tietysti myös viihdyttävää, mutta nyt itse asiaan, eli ruokaan.

Kesäinen lohisalaatti

jäävuorisalaattia
kurkkua
tomaattia
omenaa
tilliä
lämminsavulohta


kastike kalalle

kermaviiliä
sinappi-kurkkusalaattia
sitruunamehua
yrttisuolaa

Pilko ja sekoita kaikki salaattiainekset keskenään. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Asettele salaatti lautaselle ja lusikoi kastiketta päälle. Nauti vilpoisassa puutarhassa raikkaan veden ja kuuman kirjan kanssa.

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset -elokuvan traileri


Olen ollut pitkän aikaa todella kaukana fandomin ihmeellisestä maailmasta. Harry Potter -universum on elänyt sisälläni hiljaisena ja hieman unohdettuna. Mikä on tietysti myös yksi syy siihen, miksei ikuisuusprojektilta tuntuva fanfiction Sielujen puutarha valmistu.

Tämä 'Harry Potter ja Kuoleman varjelukset' -elokuvan traileri on varmasti julkaistu jo aikoja sitten, mutta minä näin sen vasta tänään. Voi hyvänen aika sentään! Sisällä muljahti samalla tavalla, kuin olisin nähnyt vanhan ja kadotetun rakkaani yllättäen kadulla.

Traileria katsoessa muistin taas sen lumovoiman, mikä Harry Pottereissa ottaa valtaansa. Minä niin haluaisin elää tuossa maailmassa! Ja koko tarinan nerokkuus, moniulotteisuus, symbolisuus, (Harryn ja Voldemortin välisen suhteen) syvyys ja merkityksellisyys lävähti taas vasten kasvoja.

Ajatukset pään sisällä jylläävät: Voldemort on Harryn Alter Ego, vertaa Dr. Jekyll ja Mr. Hyde tai Peter Pan ja Kapteeni Koukku... siis Dobbelgönger, varjo... tämä siis arkkityyppinen hyvän ja pahan, pimeän ja valon, tietoisen ja tiedostamattoman, pelon ja rakkauden välinen kytkös...

Summa summarum - Aivan mahtava traileri, odotan Kuoleman varjelusten ensi-iltaa (tai ennakkonäytöstä?!) malttamattomasti! Oih, alkaa olla korkea aika ryhtyä suunnittelemaan uutta asua näytökseen!

7.7.2010

Uusi polku puutarhaan

kuva tumblr

Ihana kesä! Tunnen vahvasti eläväni. Aamu on lämmin, sumuinen ja niin kostea, että pyykit eivät ole kuivuneet yöllä ulkona. Olen innoissani uudesta päivästä, vaikka ohjelmassa ei ole mitään sen kummempaa. Tai juuri siksi. Olen täynnä ideoita, ja luovuus hersyy sanoina sormenpäistä.

Heitin eilen menemään kaikki luonnokset, kaikki kesken eräiset versiot ja suunnitelmat Sielujen puutarhasta. Löysin uuden lähestymistavan, joka pelastaa minut (ja sankariparimme). Aloitin kirjoittamisen samantien.

6.7.2010

Sitruunatarha

klikkaa kuvaa

Syksy saapui, ja sitruunanraikas, kesäinen tunnelma sai siirtyä syrjään tummempien sävyjen tieltä. Auran puutarhasta tuli kesäinen sitruunatarha. On aika taas uudistua. Luon nahkaani aika ajoin kuin pieni vihreä lisko. On vaikea jatkaa asioita, jotka tuntuvat menneisyydeltä. Uin tunnelmissa, joita en osaa pukea sanoiksi. Tai en jaksa.

Haluan luopua. Haluan luoda. Haluan tyhjää tilaa, jossa minulla on aikaa hengittää ja hymyillä. Haluan tyhjää tilaa ja aikaa ihmetellä mitä sinne syntyy.

*

Tein ennen blogiani muille. Nyt se on oma maailmani, jonne voin tulla tunnelmoimaan.

Jos joku haluaa liittyä seuraan, tervetuloa!