Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



9.5.2009

Mustesydän

Kävin tänään elokuvissa katsomassa Hollywood-version Cornelia Funken vuonna 2003 julkaisemasta kirjasta Mustesydän. Kirjan olen lukenut jo aikoja sitten, ja pidin siitä kovasti kiehtovan tarinan ja ennen kaikkea todella viehättävän kielenkäytön vuoksi. Kirja pulppuaa mielikuvituksellisia kielikuvia ja vertauksia, jotka ihastuttavat ja saavat hymyn huulille. Tarina on mukaansa tempaava seikkailu, jossa on jännitystäkin riittävästi. Juonen keskeisin idea on se, että kolme kirjafriikkiä (12-vuotias Meggie, hänen kirjansitoja isänsä ja Meggien rikas ja pahansisuinen, ainutlaatuista kirjakokoelmaansa palvova isotäti Elinor) joutuvat mukaan uskomattomaan seikkailuun yrittäessään pelastaa kuka mitäkin. Meggien isällä on taianomainen kyky lukea henkilöitä tai asioita ulos kirjoista, hän on niin sanottu Velhokieli. Kirjasta vuosia sitten vahingossa putkahtaneet pahikset yrittävät saada Velhokielen kyvyn valjastettua omiin tarkoituksiinsa, ja siinä sitä ollaan. Asioiden lukeminen ulos kirjoista kun ei ole ihan yksinkertaista eikä vaaratonta...

En muista että olisin koskaan nähnyt elokuvaa, joka on parempi kuin itse kirja. Tämä oli. Käsikirjoitus oli hyvin erilainen kuin alkuperäinen tarina. Paljon oli muutettu, tarinan kulkua, juonen sisältöä yms, mutta toimivalla tavalla. Täytyy sanoa, että olin todella iloisesti yllättänyt, koska odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Ja nyt vaan ihmettelen, että miksi tätä elokuvaa ei ole juurikaan mainostettu, miksi kukaan ei kohkaa tästä yhtään? Olin tietysti kuvitellut mielessäni kaikki hahmot ihan erilaisiksi ja eri näköisiksi, mutta elokuvan nähdessäni muutin iloisesti mieltäni heidän suhteensa. Tomusormi (Paul Bettany, joka muuten oli karmiva Silas elokuvassa Da Vinci-koodi, ja jestas että miehellä on siniset silmät!), oli koskettava ja aidon tuntuinen hahmo maagisine tulikämmenineen ja arpineen. Ja hyvä on, myönnetään, kohta jossa hän piti tuliesityksen torilla ilman paitaa oli kuuma. Todella kuuma. Myös Farid (Rafi Gavron) oli ihkuti-ihku nuorukainen, ja oli kiva että hänellä oli paljon suurempi rooli elokuvassa kuin kirjassa.

Alkuun olin tosi epäluuloinen siitä, että Mo eli Velhokieli oli näytelijä Brendan Fraser, jonka viimeksi näin elokuvassa Matka maailman keskipisteeseen, eikä hän oikein vaikuttanut. Mutta vaikkei hän ehkä ollut ihan paras mahdollinen valinta Velhokieleksi, niin ei nyt mikään täysi katastrofikaan. Meggien äiti Resa (Sienna Guillory) oli todella aito ja suorastaan raastavan hyvä roolissan. Itkin niiiiiin paljon muutamissa kohtauksissa. Pidin todella kovasti tästä elokuvan Resasta, hänessä oli luonnetta ja potkua ja syvyyttä ja herkkyyttä, ja toki Sienna Guillory on todella kaunis nainen. Myös Helen Mirren Elinorina (Meggien isotäti) oli mainio, ja itse Meggie (Eliza Bennett) oikein viehättävä ja luonteva näyttelijä. Kaikkein pahiten mielikuvistani poikkesi Capricorn (Andy Serkis), jonka olin kuvitellut jotenkin todella karmivaksi ja kolkoksi tyypiksi, vähän niin kuin Voldemort. Mutta kyllä tämäkin versio hänestä oli ihan kelvollinen. Jotenkin ehkä etäisesti hieman Jokerimainen kuitenkin leveine hymyineen ja ilkeilyineen.

Tomusormi ja Qwin
Elokuvan lopussa oli eniten eroavaisuuksia itse kirjaan, mutta minusta ratkaisut olivat hyviä ja muutokset suorastaan parempia kuin alkuperäisessä tarinassa. Visuaalisestikin elokuva oli hieno. Erityisesti pidin kaikesta siitä, mitä Mustesydämen maailmasta näytettiin; niityt, keijut, vedenneidot, linnat... Oi, miten paljon antaisinkaan, että saisin itse elää tuollaisessa maailmassa. Olenhan aina voinut niin täydellisesti samaistua siihen, mitä epätoivoisesti omaa maailmaansa kaipaava Tomusormi sanoo kirjan alussa: "Tämä maailma on minulle liian nopea, liian äänekäs ja liian räikeä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥