Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



20.5.2009

Anteeksianto

Miten antaa anteeksi jotain, mikä kalvaa sisuksia kuin ruosteinen lusikka. Voiko kaiken antaa anteeksi? Mikä on sellainen loukkaus, josta ei voi luopua, jota ei voi unohtaa? Senkin uhalla, että se levittää vihaa, katkeruutta ja kaunaa myrkyttäen salakavalasti kaiken ympärillään. Väkivalta? Vähättely, mitätöinti ja halveksunta? Riisto ja hyväksikäyttö? Se, että joku ei näe eikä kuule, ei välitä, ei ymmärrä, ei tajua?

On helppo kehottaa päästämään irti, neuvoa jättämään kaikki omaan arvoonsa, antaa loukkausten mennä ohi, koskettamatta. Se mikä toista vain huvittaisi, iskee toista syvälle sisimpään, osuu niin herkkään ja jo ennalta haavoittuneeseen kohtaan. Vanhojen, perimmäisten kipukohtiemme aktivoituminen vie meidät polvilleen, arkaaisen tuskan alkulähteille. Eikö kysymys ole pohjimmiltaan aina samoista asioista; riittämättömyys, kelpaamattomuus, torjutuksi tuleminen, hylkääminen, menettäminen, kuolema, olemattomuus? Miten antaa anteeksi sille, joka herättää tuon sisällämme uinuvan nälkäisen, epätoivoisen ja yksinäisen lapsen, jolla on pedon kasvot? Ainakin omasta mielestään.

*

To Forgive, To Forget

How to forgive something that gnaws your heart like a rusty spoon. Is it possible to condone anything? What could be the offence that would be impossible to let go, to forget? Even though it would spread hatred, bitterness and venom poisoning everything within. Violence? Underestimating, belittling, disregarding, ridiculing and disdaining? Deprivation or abuse? Someone not seeing or hearing you the way you are, not caring, not understanding, not caring to understand?

It's easy to tell others to let go of it, to just ignore and not care, to let all the insults bypass like clouds in the sky. But insults that are easily handled or even amusing to others can be deeply hurting to others. When our old, ultimate wounds are activated, it drops us on our knees, leading us to the very spring of the archaic pain within. Isn't it always about the same issues; feelings of inadequacy, incompetence, being rejected or abandoned, losing, dying, non-existing? How to forgive to someone, who has evoked that craving, desperate and lonely inner child with the face of a monster? Or that's what he thinks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥