Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



9.4.2009

Draamaa


Sellaista draamaa tämä ihmiselämä. Jos vain muistaisimme miten alunperin suunnittelimme kaikkea yhdessä, miten sovimme asetelmat ja jaoimme roolit. "Olisitko sinä, rakkaani, se paha tyyppi, jotta minä voisin olla sen uhri? Jooko kiltti, voisitko olla se, joka laittaa minut niin koville, että en melkein kestä enää ja muistan lopulta kuka olen?" Miten suunnittelimme ajoituksia ja tilanteita innoissamme, malttamattomina päästä aloittamaan.

Ja niin näytelmä alkoi, ja me unohdimme. Upposimme niin syvälle rooleihimme, että todella luulimme ettei ole mitään muuta. Ettei ole mitään muuta kuin tämä draama, tämä suuri, yhteinen roolipeli. Mutta jos voisimme muistaa mitä alunperin sovimme ja miksi, tämä kaikki olisi niin paljon hauskempaa. Tuokaa popcornit ja hattarat, aion nojata taaksepäin, rentoutua ja antaa tämän kohtauksen viihdyttää minua. Sinä sanot "Pöö!" ja minä olen peloissani, esitän peloissaan olevaa. Se on niin vanha temppu, niin kulunut juoni, ja minä aion nauttia siitä täysin siemauksin.

*

Drama

It's such a drama, this human life. If we only could remember how we originally planned it, how we agreed to play together, how we did the casting, decided the roles. "Would you, my love, be the villain, the bad guy, so I could be the victim? Please my dear, be the one who gives me such agonizing experiences that I almost can't take it anymore and finally remember who I am." How we dealt scenes and planned timings, enthusiastically, eager to start the game.

And so the play started and we forgot, as planned. We got so involved with our parts, our roles, that we actually thought there was nothing more. Nothing more than this drama, this great, mutual roleplay. But wouldn't it be so much more enjoyable, so much more entertaining, if we could remember what we agreed and why. Bring me some popcorn and cotton candy. I'm going to lay back and let this scene treat me. You say "Boo!" and I am scared, pretend to be scared. It's such an old stunt, so used plot, and I'm letting it amuse me.

1 kommentti:

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥