Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



23.12.2009

Joulu on täällä!

Tässä kuva, jonka otin talomme ikkunasta eräänä hyvin lumisena päivänä. Monien uuvuttavien, harmaiden kuukausien jälkeen lumi vihdoin kuorrutti kaiken hohtavalla, hiljaisella kauneudella. Jälleen kerran muistan miksi rakastan tätä maata. Tämän joulukortin myötä toivon kaikille rauhallista ja ihanaa joulua!

*

Christmas time is here...

Here's a picture I took from my window on one very snowy day. It's so beautiful around here now. After many tiresome, gray months snow finally covered everything with it's luminous, silent beauty. Once again I remembered why I love this country. With this Christmas card I wish you all peaceful and enchanting Holidays.

25.11.2009

Hiljaisuus

Sanat ovat paenneet. On vain usva, laaja kuin hiljaisuus.

The words have escaped me. There's only mist, vast as silence. 

12.10.2009

Yksinkertaistaminen

”Our life is frittered away by detail... Simpily, simplify.”
– H.D. Thoreau

Miten vaikeaa se nyt voi olla? Olen yrittänyt yksinkertaistaa elämääni jo ties kuinka monen vuoden ajan. Edelleen turhaa tavaraa pursuaa kaapeista ja kellareista, paperipinot kasaantuvat huomaamatta ja aika valuu sormien lävitse jonnin joutavuuksiin. Päätin vakavoitua asian suhteen, olla tosissani. Ei luulisi karsimisen, luopumisen ja yksinkertaistamisen olevan niin vaikeaa, kunhan siihen vain paneutuu kunnolla. Täytyy vain muistaa keskittyä olennaiseen! 

Päämäärä: Yksinkertaistaminen

*

Mission: Simplify, simplify...

How hard can it be? I've tried to simplify my life for who knows how many years. Still there are loads of unnecessary things in my closets and storage. Piles of paper accumulates without noticing and time runs through my fingers to redundant tasks. I decided to get serious with this. It should not be too hard to prune ones life. Not if you just get into it properly. I just have to concentrate to the essential.

Mission: Simplify

7.10.2009

Aristokatti

Sää on ollut ailahteleva tässä parin viikon aikana. Syksy on todella näyttänyt meille sen monet kasvot. On satanut kuin jättimäisestä saavista kaataen ja taukoamattomalla voimalla, ja on ollut aurinkoista, lämmintä ja suloista, jonka jälkeen välittömästi mahtavat myrskytuulet ovat taas ravisuttaneet talojamme ja lennättäneet pikkuruisia mummoja pitkin teitä ja taivaita. Eilinen oli värikäs ja varsin kaunis. Joten viimeisten kesäisten kuvien julkaiseminen lienee paikoillaan ennen kuin talvi läjähtää kasvoillemme valkoisine peitteineen. Se voi tapahtua minä päivänä hyvänsä.

Tässä on hieno kissamme Muusa, jota olen kuullut kutsuttavan myös "Aristokatiksi" ja "Diivaksi". Saattaapa noissa mielipiteissä olla totuuden siemen. Ainakin tiedän, että Muusalla on leijonan sielu. Mutta se miksi hän on täällä tänään, johtuu siitä, että hän sai oman kaulapannan ja kullanvärisen tunnistuslaatan, jotta hänet osattaisiin ohjata kotiin karkureissulla. Mainitsinkohan jo miten erityisen hieno kissa Muusa on? Häneltä meni puoli vuotta tajuta, että on mahdollista ylittää hyvin korkea aitamme ja lähteä lätkimään. Hän ei tosin viihdy ulkona pitkään. Mieluiten noin kolme minuuttia kerrallaan ja 35 kertaa vuorokaudessa. Olen siis ollut kovin työllistetty viimepäivinä hänen Korkeutensa henkilökohtaisena ovenvartijana.

Aluksi pelkäsin että Muusa ei hyväksyisi kaulapantaa (lue: vihaisi sitä, mulkoilisi syyttävästi, maukuisi dramaattisesti ja lopulta repisi sen kappaleiksi), mutta päinvastoin, hän näytti pitävän siitä. Kehräsi kun laitoin sen paikoilleen ja näytti suorastaan ylpeältä. Vaikka toisaalta, ainahan hän näyttää siltä...

Tässä kuvassa on poikani ja meillä hetki sitten vierailulla käynyt Iines-kissa. Suloinen pieni ja täysin musta pentu, jolla oli sädehtivät, meripihkan väriset silmät. Oikea aito noidan kissa siis, ja niin herttainen!  Kissat ja sadepäivät kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen. Jos taivaalta sataa kissoja (ja koiria) on erinomainen tilaisuus käpertyä sohvalle yhden sellaisen (taivaasta sataneen?) viereen, ja ottaa pörröiseltä Zen-mestarilta olemisen oppitunti.


*

Raining (and) Cats

The weather has been quite volatile in these few weeks. Autumn has shoved us it's many faces. It has rained like it has never rained before, it's been sunny, sweet and warm, and right after that, a great storm shooked our houses and flied old and fragile little ladies among the skies. But luckily they managed to land with a pouring rain again.

Here are some pictures of our fine little cat called Muusa (Muse). I've heard her being called "The Aristocat" and "The Diva" behind my back (and straight to my face too). There might be a hint of truth in these opinions. At least I know she has a soul of a lion inside her tiny figure (the fur is thick though!). But the reason she's here today is because she got her own collar with a gold ID plate helping someone to recognise her and contact me if she gets lost.

Did I already say what a fine cat she is? It took six months for her to realise that it actually is possible to get over our very high fence and take a hike. She doesn't like to be out long though, preferebly 35 times a day, three minutes at a time. So for a couple of days I've been very occupied as Her Highness' personal door-keeper. I was afraid she would repel that collar (that is: hate it, scowl accusingly, meow dramatically and finally tear it to pieces), but quite conversely, she actually liked it. Purred when I put it on and was seemingly proud. But well, isn't she always.

Yesterday was a very pretty day. So I guess it's time to post the last summery pictures before winter really hits the place with it's white cover. It should be any day now. So, in the last picture is my son and a sweet little cat of our neighbour that visited us recently. Her name is Iines and she is completely black kitten with a shiny, amber eyes. A real witch's cat she is, and such a cutie!

Cats and rainy days belongs together in some very natural way. If it's raining cats (and dogs), it's an excellent opportunity to snuggle on the couch next to one of those (rained from the sky?) furry Zen-masters and take a lesson of being.

3.10.2009

Syysretki


Tein tyttäreni kanssa pienen luontoretken tällä viikolla. Syksy oli maalannut maiseman lämpimillä ja hienostuneilla sävyillä, ilma oli kirpeää ja raikasta. Oli nautinto tehdä tuli retkeilykatoksen tulisijaan ja lämmitellä kuuman kaakaon kanssa sen äärellä. Mikä taidenäyttely tai muu vapaa-ajan viettopaikka voi tarjota noin monipuolista sisältöä ja ohjelmaa? Saimme liikuntaa, hauskaa yhdessäoloa, hyvät naurut, hyvää syötävää ja upean taidenäyttelyn, missä teokset muuttivat muotoaan ja värejään iltaa kohti.


Autumnal Trip

I had a little trip to the nature this week, accompanied by my daughter. Autumn had painted the scenery with warm and delicate tones and the air was so crisp and breezy. It was such a pleasure to make a fire to the fireplace of a camping shed and warm up our icy fingers with a cup of hot cocoa. What other recreational park or place can offer so much in one package? We got exercise, lovely time together, great laughs, good eatables and a fantastic art exhibition, where the artworks were continually changing their shapes and colours. 

27.9.2009

Amélie

Halusin vain jakaa tämän. Amélie on ihana elokuva, ja tämä on niin kaunista musiikkia!

Just wanted to share. Amélie is such a lovely movie, and this is so beautiful music! 



22.9.2009

Talounelmia ja unelmataloja

Olen aina unelmoinut omasta talosta. Jo hyvin pienenä kuvittelin asuvani maalauksellisten puistojen ympäröimässä kartanossa tai rehevässä maalaistalossa hevosten, vuohien, kissojen ja kanojen ympäröimänä. Kuvittelin aina, että talon pitää olla vanha, jykevä kivitalo leveine ikkunalautoineen tai tummunutta ikihirttä tuhansine tarinoineen. Kuvittelin aina, että sen pitää olla suuri (neljä makuuhuonetta, olohuone, takkahuone, kirjasto, musiikkihuone/studio, ateljee, työhuone, meditaatio/terapiahuone...), katto korkealla, lankkulattiat, leveät portaat, joita pitkin voisin laskeutua (kompastumatta) linnanneitomaisessa leningissäni katsellen samalla utuisasti korkealle kaareutuvan ristikkoikkunan läpi, ja tietenkin keittiössä olisi kodin sydän: valkoiseksi rapattu leivinuuni ja puuliesi.

Monia asioita toivelistaltani on toteutunut, ja arvatkaapa mistä haaveilen nykyään? Pienen pienestä, ekologisesta talosta. Mieluiten sellaisesta, joka kulkisi pyörillä. Unelmissani seuraan ihanan taiteilija Rima Stainesin inspiroivia jalanjälkiä: The Hermitage ja karsin vähitellen elämästäni pois liikaa rojua, jotta vielä joskus, ehkä vuosien päästä, mahtuisin asumaan ja kulkemaan pikkuruisessa talossani.


Siispä isona minusta tulee Etana, hidas ja sävyisä, koti mukana matkassa.

*

Dreaming of a Small House

I have always dreamed of a house. Even as a very little girl I pictured myself living in a beautiful manor, in the middle of picturesque gardens or in a lush farmhouse, surrounded by horses, goats, cats and chickens. I always thought my house should be old and made of robust stone or perhaps ancient building timber with thousands of stories to whisper in some cold winter night, while I'm sitting there by the fire writing my third novel... At least there should be many rooms (four bedrooms, living room, fireplace room, music room/recording studio, therapy room to relax and meditate), the roof should be high, floors thick old plank and a wide stairway where I could descend (without falling) wearing my medieval maiden's dress and look dreamily through an arched, lofty window with decorative bars and oh, there should be a massive stove and baking oven as a hearth (= heart) of a home too.

Some of these things I have had in my life, but guess what is it I dream nowadays? A tiny little, ecological house. Preferably the one with wheels. In my dreams I follow the inspiring footsteps (or should I say tracks) of a lovely artist Rima Staines: The Hermitage

Now I'm in a process of giving away all the unnecessary things I own, so that someday, may it take years, I will fit to dwell and wander in my own tiny house.

Tiny House Blog
Tumbleweed Tiny House Company
Small Living Journal

So, when I grow up I will be a Snail, slow and cosy, with a home along.

P.S. Feel free to smile if there are some inventive usages of English in my writings. I'm just an anglophile from Finland, and my dictionary is not always behaving as it should.

Kuva täältä

15.9.2009

Hymy päivässä -liike


Eräänä päivänä havahduin ajatukseen: "Onko lapseni hymyillyt tänään?" Se tuli mieleeni yllättävällä voimalla, ja siltä istumalta päätin pitää huolen siitä, että joka ikinen päivä näkisin lasteni hymyilevän. Mielellään vielä ääneen. Päätin perustaa "Roska päivässä" -liikkeen kaltaisen suuntauksen, jossa päämääränä on roskan keräämisen sijaan kerätä lapsensa hymyjä.

"Hymy päivässä" -liikkeen perusperiaatteet ovat:

- annetaan huomiota lastemme hyvinvoinnille
- pienikin positiivinen kontakti päivittäin on tärkeä
- kun hymyt häviävät ja ilottomuus alkaa vallata alaa, on syytä havahtua!
- hymy voi olla pieni, leveä, ronski, äänekäs, ujo, huvittunut, lämmin tai muikea, kunhan se on aito
- aito hymy lähtee sydämestä ja lämmittää koko olemuksen

Ja tämän ideologian voi laajentaa koskemaan ihan jokaista meistä! Se että hymy ja nauru katoavat elämästämme liian pitkäksi aikaa, on huolestuttava merkki, joka tulisi ottaa vakavasti. Joten vaalitaan onneamme ja aitoa, sydämestä kumpuavaa hymyä!

Sitä edistääkseni alan tästä lähtien myydä julisteita ja tarroja, joissa komeilee iskulauseena: "Onko lapsesi hymyillyt tänään?" Niin, ja t-paitoja, ehdottomasti t-paitoja ja huppareita. Toisaalta, ehkä vain tyydyn silloin tällöin huomioimaan vaikuttavatko lapseni onnellisilta.

*

A Smile a Day - Movement

Some time ago I suddenly thought, startled: "Has my child smiled today?" It really hit me, like important thoughts always do. And right at that moment I started a movement, much like that Litter Movement, whose aim is to get everyone pick up one rubbish a day, but instead I decided to be sure that every day I will witness a smile on my children's face. Preferably a noisy one.

The main principles of my "A Smile a Day" -movement are:

- to focus on well being of our children
- even the smallest positive attention is important every day
- the smile can be timid, wide, rakish, small, warm or sweet as long as it is authentic
- the real smile starts from the heart and warms the whole being
And this movement's ideology can be expanded to concern everyone! When smiles and laughter are vanished from our lives too long, it's a serious sign that should be reckoned with. Let's cherish the smile! The genuine smile, not any "yes-I-use-pepsodent-and-have-had-my-teeth-whitened-and-even-though-I-feel-bad-I-smile-cause-I-think-I-look-better-that-way" -smiles.

So, from now on I'm producing posters and stickers with a slogan: "Has your child smiled today?" Oh, and t-shirts, defenitely some t-shirts and hoodies. On the other hand, maybe I just keep on checking my children every now and then if they seem happy.

13.9.2009

Kymmenen ihanaa...

Kymmenen ihanaa asiaa tänään:

1. Small House Living (aivan pikkuruisesta talosta unelmoiminen)
2. Little Big Planet -pelin pelaaminen lasten kanssa
3. tyttäreni uudet maalaukset
4. hyvä ja kermainen, vanhanajan lohikeitto
5. salmiakki
6. syvien ajatusten jakaminen rakkaan ystävän kanssa
7. ihana yllätyskimppu valkoisia ruusuja
8. kulkuriunelmat
9. pimenevät syysillat
10. seesteisyys

Ten things I love today:

1. Small House Living (and with small I mean tiny)
2. Little Big Planet
3. My daughter's new paintings
4. Good, creamy, old fashioned salmon soup
5. Salty liquorice (salmiac!)
6. Sharing deep thoughts with a dear friend
7. A lovely bouquet of white roses that I got unexpectedly yesterday
8. Gypsy dreams
9. Darkening nights of autumn
10. Tranquility


9.9.2009

Elämisen tunne


Parasta elämässä on elämisen tunne. Innostuneisuus oman luomuksensa edessä, oivallukset, jotka imaisevat elämän virtaan entistäkin suuremmalla intensiteetillä. Ihmettely ja hämmästys, kun elämän uskomattoman moniulotteinen ja kaunis kuvakudos piirtyy näkyviin entistäkin kirkkaammin tietoisuuden valossa. Elämä on valtava ilo, kun näkee kauneuden sen jokaisessa muodossa.

*

The Zest of Living

The zest of living is what I love the most in life. Being enthusiastic in front of your own creation, getting insights that thrust you into the stream of life with intensity greater than ever before. Wonder and astonishment, when life's incredibly multidimensional and beautiful tapestry outlines itself in the light of your newly gained awareness. Life is such a joy, when you see the beauty in its every aspect.

18.7.2009

Sydämellinen nimipäivälahja


Vaikka nimipäivääni on vielä melkein viikko, tyttäreni halusi antaa lahjani jo etukäteen. Tiedättehän, aika matelee, kun olet lapsi ja sinulla on lahja annettavana. Erityisesti kun olet valmistanut sen itse omilla pikku kätösilläsi. Tässä mitä paketista paljastui. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on aivan upea. Paras nimipäivälahja ikinä!

*

Sweetest Name Day Gift

Though it is almost a week to my actual name day, my daughter wanted to give me my present already. You know, time creeps when you are a child and have a gift to give. Especially when you have made it with your own little hands. Here's what I got. Needless to say I absolutely love it. The best name day present ever!

"Hi and happy nameday
I have a gift for you
I have made it myself the gift
it took two weeks"


14.7.2009

Tarinaa...


Pidän tarinoista. Ihmiset ovat täynnä tarinoita. Joitakin ei koskaan kerrota ääneen, jotkut ovat jääneet junnaaman paikoilleen kuin rikkinäinen äänilevy. Millaisen tarinan haluat sinun elämäsi olevan? Onko se rakkaustarina? Kauhutarina? Katkera valitusvirsi? Vai uskomaton ja sadunomainen seikkailukertomus?

Et ehkä voi muuttaa elämäsi tapahtumia, mutta luot omaa todellisuuttasi sillä, miten suhtaudut niihin, miten kerrot niistä. Se on oma valintasi, tälläkin hetkellä.

*

Stories

I like stories. People are full of stories. Some are never told, some repeated like a broken record. Our life is a story, created by our very own choices. What do you want your life story to be? A love story? A horror story? A bitter sob story? Or an incredible and adventurous fairy tale?

Possibly you can not change the incidents in your life, but you create your own reality by telling about them. It is your own choice, right at the moment. 

1.7.2009

Pioneita ja uusi sohva


Voi miten ihana päivä! On paljon kaikkea mistä haluaisin kirjoittaa, mutta tänään aion suoda itselleni oikein pitkät, hyvät yöunet, ja se edellyttää aikaista vetäytymistä yöpuulle. Joten, tässä kymmenen asiaa, joita rakastin tässä päivässä: 

1. tyttäreni hiusten letittäminen
2. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan lukeminen
3. uusi sohva
4. pinaatin sadonkorjuu
5. Lassi ja Leevi
6. puutarhatyöt
7. sauna
8. eukalyptuksen tuoksu saunassa
9. Elgarin sellokonsertto
10. pionit


Oh, what a lovely day I had. There's a lot to write, but instead I want to pamper myself with a good, long and nice sleep and that requires an early retiring to my chamber. So, there are the ten things I loved in this day:

1. plaiting my daughters hair
2. reading Pride and Prejudice by Jane Austen
3. my new couch
4. harvesting the spinach
5. Calvin & Hobbes
6. working in the garden
7. sauna
8. scent of eucalyptus (in the sauna)
9. Elgar's Cello Concerto
10. peonies

25.6.2009

Sininen Huone


Kesän viettoon suomalaisella maaseudulla kuuluvat yleensä tietyt vierailut Hotelli Helpotukseen. Monet modernit kaupunkilaiset ylenkatsovat näitä vanhanaikaisia, mutta hyvin ekologisia, kuivakäymälöitä. Miten ajattelematonta! Tässä yksi sievä esimerkki perinteisestä suomalaisesta huussista, joka on sisustettu raikkaan tyylikkäästi ja kekseliäästi. Tervetuloa Siniseen Huoneeseen!

*

Pretty Blue Latrine

Summers in the Finnish country side often includes certain visits to the latrine. Modern town dwellers may despise these old-fashionet, yet very ecological rooms of relief. But that's just so inconsiderate. Here is one pretty example of a traditional Finnish outhouse with inventive and stylish decor. Welcome to the Blue Room!

23.6.2009

Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvan ensi-ilta lähestyy

Kävin tänään potter-aiheisilla ostoksilla Karnevaalikauppa Aprillissa, sillä Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvan ensi-ilta lähestyy kovaa kyytiä. Itse osallistun Vuotiksen ennakkonäytökseen jo 15.7.09, ja tietenkin parhaan mahdollisen tunnelman saavuttaminen vaatii oikeanlaista asustusta.



Ensin ajattelin, että olisin Luna Lovekiva (Lovegood). Minulla olisi siihen loistavat vermeet, sopivasta luonteesta puhumattakaan. Utuinen katse, puolihölmö hymy ja tapa heitellä muita kummastuttavia kommentteja olisi ihan omasta takaa.



Toisaalta olisi ihanaa olla Bellatrix. Saisi oikein luvan kanssa sihistä vihastuksissaan hampaidensa välistä ja kirkua Avada Kedavraa, kun joku rapistelisi popcornipussia väärällä hetkellä elokuvasalissa. Mutta sitten löysin ihanan violetin peruukin, ja taidankin kompastella leffaan omissa releissäni, Nymphadora Tonks -lookissa.




Löysin kivan aiheeseen liittyvän blogikirjoituksen blogista nimeltä The Official Blog of Polyvore.com, josta lainasin tässä tekstissä näkyvät kuvat.

15.6.2009

Aurinkoiset aprikoosit!


Lämpimän ja hikisen lauantain jälkeen on satanut kuin saavista kaataen. Koska en ole ollut innoissani ajatuksesta käydä kävelyllä sukelluspuvussa, olen viettänyt enemmän kuin liian paljon aikaa tietokoneen monitorin edessä. Sitä paitsi, koska aurinko ei nyt lämmitä minua ulkoisesti, keksin keinon saada aurinkoannokseni sisäisesti: Aprikoosit!

*

Sunny Apricots

It's been raining and I've been too much inside with the computer and too little outside walking and enjoying the nature. But I compensated the lack of sun with these lovely, ripe and sunny apricots!

14.6.2009

Tuulahduksia Afrikasta

Olin eilen pienellä ajelulla, ja pikkuruisessa sinisessä autossani oli niin kuuma, että minun piti pitää ikkunaa auki. Suloinen, lämmin, ruusun ja muiden nyt kukassa olevien kukkien tuoksuinen tuulahdus hyväili kasvojani kun ajoin. Kaduilla ei kulkenut juuri ketään, mutta jostain itselleni tuntemattomasta syystä liikkeellä oli vain mustia ihmisiä. Ehkäpä kaikki valkoihoiset suomalaiset olivat rannalla tai kesämökeillään ottamassa aurinkoa yrittämässä saada rusketusta pintaan. Joka tapauksessa, tämä kaikki nosti pintaan valtavan koti-ikävän kaltaisen kaipuun Afrikkaan, jossa työskentelin jokin aika sitten. Helpottaakseni ikävää (tai lisätäkseni sitä?) vietin pitkän tovin muistellen kaikkia mukavia asioita ja katsellen tuona aikana ottamiani kuvia. Aikamatkailua ja mantereen vaihtoa eilen siis pelkkien ajatusten, tuoksujen ja ympäröivän tunnelman voimalla. Mutta kaipaan edelleen Afrikkaani.

*

Sweet Breezes of Africa

It was such a hot day, and perhaps because of it, I got very home sick. I'm missing Africa, where I spent some time working as a teacher at the Stone Town International School. I loved it dearly, and since travelling is not possible at the moment, I looked my photos and relived my memories.

12.6.2009

Austenia ja puutarhaa...

Olen ihan uuvuksissa valtavasta työmäärästä, joka tuntuu tulvivan silmistä ja korvista sisään. Alan pikku hiljaa tajuamaan, että vaikka työ on kivaa, sitä ei voi tehdä rajottomia tuntimääriä viikossa. Minulla ei ole työaikaa, vaan työskentelen "aina kun huvittaa". Lue, aina. Minulla ei ole selkeästi rajattuja työtehtäviä, vaan monta suurta projektia yhtä aikaa, ja sen lisäksi kaikkea pientä. Olen siis koko ajan töissä, 24/7.

Piha rehottaa villinä ja viidakkoisena. Jättimäiset humalakasvustot ovat vallanneet kaiken mitä ovat pystyneet vuoheputkilta ja ties miltä kaikelta tuolta isolta ja vihreältä, mitä tuolla pikku kauhupuutarhassani sikiää. Puutarhatyöt ovat odottaneet tekijäänsä jo melkein kolme kuukautta. Ja kun todella haluaisin rehkiä tuolla mullassa ja heinikossa hieman.

Auran salainen puutarha, pieni virtuaalimaailmani täällä bittiavaruudessa kaipaa kunnon suursiivousta. Sormet suorastaan syyhyävät päästä järjestelemään, karsimaan ja muokkamaan, mutta... no, te tiedättekin jo.

Kaipaan palavalla intohimolla päiviä, jolloin saan istuskella tuijan vihreiden, tuoksuvien lehvien lomasta siilautuvan auringon valon pehmeässä kajossa ja latkia jääkylmää minttuteetä. Kädessäni minulla on kulunut vanha kirja, ehkä joku Jane Austenin klassikko, tai kuvateos englantilaisista puutarhoista. Lukisin sitä laiskasti harhautuen välillä haaveisiini tai seuraamaan sitä, kun höpsö kissani metsästää pakokauhusta pörräävää kärpästä ikkunalaudalla.

I am Marianne Dashwood!
You are Marianne Dashwood of Sense & Sensibility! You are impulsive, romantic, impatient, and perhaps a bit too brutally honest. You enjoy romantic poetry and novels, and play the pianoforte beautifully. To boot, your singing voice is captivating. You feel deeply, and love passionately.

Tein piristyäkseni testin, jonka mukaan olisin Austenin sankarittarista Marianne Dashwood. Olipa yllätys! Jaksoinkohan keskittyä kysymyksiin kunnolla? Olen aina samaistunut kaikkein eniten Elizabeth Bennetiin. Hmm... Voisin ehkä sitten kompromissina olla Mariannen ja Elizabethin sekoitus, sillä Mariannen harrastukset ja laulunlahjat kelpaisivat kyllä minullekin. Mutta sielultani olen, ja tulen aina olemaan sarkastinen ja sukkelasanainen Elizabeth. Sitä paitsi, kaikista Austenin miespuolisista henkilöistä Mr Darcy on tietenkin ehdoton suosikkini!

I am Elizabeth Bennet!

You are Elizabeth Bennet of Pride & Prejudice! You are intelligent, witty, and tremendously attractive. You have a good head on your shoulders, and oftentimes find yourself the lone beacon of reason in a sea of ridiculousness. You take great pleasure in many things. You are proficient in nearly all of them, though you will never own it. Lest you seem too perfect, you have a tendency toward prejudgement that serves you very ill indeed.

*

Some Austen and the Garden

My working situation is exhausting, and I'm mourning for the fact that I will not have a summer vacation this year. Or no, actually I didn't say anything about not having a vacation, but there was enough complaining without that heart piercing piece of knowledge.

I miss those lazy summer days, when it's possible to sit under the big cedar that grows in my garden (though my "garden" is so small that it's more like a room, I still refuse to call it "backyard" or something else as insulting), I desperately yearn for those timeless moments, when the sunlight shimmers softly through that cedar's balmy sprigs and while I read something, perhaps some good old Jane Austen classic or a picture book of English Gardens (the big ones, not those small, more-like-a-box -ones) I take a sip from my ice cold mint tea every now and then, stray to some beautiful fancies or gaze at my silly cat who hunts a frantic fly at the windowsill.

I am Marianne Dashwood!

You are Marianne Dashwood of Sense & Sensibility! You are impulsive, romantic, impatient, and perhaps a bit too brutally honest. You enjoy romantic poetry and novels, and play the pianoforte beautifully. To boot, your singing voice is captivating. You feel deeply, and love passionately.

I tried to cheer me up with a Jane Austen heroines test, but what did I get? Marianne Dashwood! What a surprise. I suspect I didn't understand the questions, or more likely, didn't have patience enough to read them through. Me impatient? Impulsive? Never! Though I have been told that I have lovely singing voice.

Of all the Austen heroines I have always identified myself with Elizabeth Bennet. Besides my boyfriend said that I'm just like her, and he should know. But I find Marianne's hobbies very familiar and fascinating. Perhaps I could be both of them, marianne and Elizabeth, because there's no doubt that I have Elizabeth's witty and sarcastic nature. And most of all... Mr Darcy happens to please my eyes and ears very much.

I am Elizabeth Bennet!

You are Elizabeth Bennet of Pride & Prejudice! You are intelligent, witty, and tremendously attractive. You have a good head on your shoulders, and oftentimes find yourself the lone beacon of reason in a sea of ridiculousness. You take great pleasure in many things. You are proficient in nearly all of them, though you will never own it. Lest you seem too perfect, you have a tendency toward prejudgement that serves you very ill indeed.

11.6.2009

Pinaattia ja mustarastaan laulua


Tänään kyllästyin taas olemaan tyytymätön ja valittamaan kaikista elämän pikku epätäydellisyyksistä. Vastalääkkeeksi keksin tämän uuden aiheen:

Kymmenen asiaa joita rakastan...

1. mustarastaan laulu
2. ulkona kuivuneen pyykin tuoksu
3. valkoiset, silkkisen pehmeät lakanat
4. Pieni runotyttö (Emilia Starr)
5. L. M. Montgomery
6. tulevaisuuden suunnitelmat
7. lapseni
8. pihallani kasvava pinaatti
9. valkoinen tee
10. kävelyretket

Mitä sinä rakastat tänään?

*

I got tired of nagging and being unsatisfied with life's little imperfections. (As if there really was some...) So as an antidote for that, I'm starting this new category:

Ten Things I Love...

1. singing of a blackbird
2. clean, fresh linen (dried outside)
3. white, soft and silky bedsheet
4. Emily of New Moon (Emily Starr)
5. L. M. Montgomery
6. future plans
7. my children
8. spinach growing in my little garden
9. white tea
10. walking

What do you love today? 


Luonnollisia virtauksia

Minulle on tärkeää seurata oman energiatasoni luontaista vaihtelua. En pysty olemaan tehokas, tuottava ja aikaan saava joka päivä. Enkä edes joka viikko. Siispä toisinaan minun on vain annettava tiskien kasvaa ja villakoirien lisääntyä ihan rauhassa, vaikka olenkin siisteyttä rakastava ihminen. Jos yritän pakottaa itseni toimintaan silloin, kun sisäinen ajanlaadun mittarini näyttää lepoa, se on kuin yrittäisi pakottaa kuollutta kalaa uimaan vastavirtaan. Ja kun tuuli taas kääntyy, on niin helppoa tarttua työhön ja nauttia siitä.

*

The Natural Flow of Energy

For me it's important to follow the natural flow of my own energy. It's impossible to be industrious and productive every day. Or every week. There are times that I just have to stay still, let the dishes be and the dust bunnies breed, even though I am a person who values tidiness. If I try to force myself to action when my inner agenda says it's time to repose, it's like forcing the dead fish to swim upstream. And when the wind turns, it's so easy to labour and enjoy it.

31.5.2009

Vesileikkejä


Jokunen päivä sitten käytiin Viron kauniissa kylpyläkaupungissa, Pärnussa, ja nautin siellä elämästäni täysin siemauksin. Vietin yllättäen mitä hulvattomimman päivän vesipuistossa. Se todellakin yllätti minut, koska olin aina luullut etten pidä vesipuistoista. Kokemuksieni mukaan siellä on aina liian kylmä, vesi on jäätävää, porealtaat keittävät minut punaiseksi kuin ravun, liukumäet ovat karmivia ja jotenkin onnistun aina telomaan itseni.

Mainitsinko jo kaikki ihmiset? No, siellä on aina ihan liikaa ihmisiä, ja kovat, kiiltävän valkoiset kaakeliseinät moninkertaistavat ja voimistavat kaikki äänet korvia särkevälle tasolle. Kimeä nauru, kiljahdukset, itku... En ole juurikaan halunnut osallistua tuohon hupiin. Ja oli varsin lähellä, että jäin siitä paitsi tälläkin kertaa, koska sänkyni oli niin paljon houkuttelevampi, kuin virheelliset mielikuvani tulevasta hauskanpidosta.

Olin väärässä. Onneksi. Minulla oli yksi elämäni hauskimmista päivistä. Kokeilin jokaista kauhistuttavaa liukumäkeä, monta kertaa, jopa sitä järkyttävää mustaa tunnelia. Ja huomasin, että on paljon pelottavampaa olla omien vääristyneiden oletustensa ja uskomustensa rajoittama, kuin riehua vesipuistossa! (Ja kyllä, onnistuin hankkimaan muutaman naarmun ja mustelman, mutta jäin eloon!)

*

Joys of Water

Some days ago I was enjoying my life to the fullest. I was having the most hilarious day at the Water Park. It surprised me, because I thought I don't like Water Parks. At my experiences there is always too cold, water is freezing, water slides terrifying, jacuzzies boil you to look like a lobster, and some how I always end up being hurt.

Did I mention all the people? Well, there are always lots of people, too much for my liking, and the hard, shiny white tile walls multiply and heighten the volyme of all the ear breaking sounds. High pitched laughter, cries of what ever emotion... It has always been something I have not wished to take part of. And it was very close to miss it this time too, since my bed was much more inviting than my incorrect images of the "fun" to come.

Gladly was I mistaken.

I had one of the most joyous days of my whole life. I tried every horrific slides, several times, even that creepy black tunnel. And I found out that it's much more creepy to be constricted by your fallacious assuptions and believes than to go wild at the Water Park! (And yes, I managed to attain a few bruises and scratches, but lived to tell the tale!)

29.5.2009

Kiire

Olen ollut viime aikoina kovin kiireinen. Niin paljon tekemistä, niin paljon ajateltavaa ja valtava määrä hoidettavia asioita. Mutta miksi stressata? Lapsillakin on paljon tekemistä. He juoksevat villisti sinne tänne, aloittavat "projekteja" toinen toisensa jälkeen, ja jopa saman aikaisesti. Eroaako se paljoakaan siitä, että olet aikuinen? Ei sen tarvitse, jollet halua. Joten potkaise potkulautasi vauhtiin palavan innostuneesti, syöksy rohkeasti vastatuuleen ja naura, naura, naura!

*

Busy Bee

Lately I have been very busy. So many things to do, so much to think about and huge amount of stuff to take care of. But why stress? Children have lots to do. They go running wildly here and there, start a "project" after project, even many at the same time. Is it really so different if you're an adult? It shouldn't be, if you don't want to. So, kick your scooter with fiery passion, dive boldly to the headwind and laugh, laugh, laugh! 

20.5.2009

Anteeksianto

Miten antaa anteeksi jotain, mikä kalvaa sisuksia kuin ruosteinen lusikka. Voiko kaiken antaa anteeksi? Mikä on sellainen loukkaus, josta ei voi luopua, jota ei voi unohtaa? Senkin uhalla, että se levittää vihaa, katkeruutta ja kaunaa myrkyttäen salakavalasti kaiken ympärillään. Väkivalta? Vähättely, mitätöinti ja halveksunta? Riisto ja hyväksikäyttö? Se, että joku ei näe eikä kuule, ei välitä, ei ymmärrä, ei tajua?

On helppo kehottaa päästämään irti, neuvoa jättämään kaikki omaan arvoonsa, antaa loukkausten mennä ohi, koskettamatta. Se mikä toista vain huvittaisi, iskee toista syvälle sisimpään, osuu niin herkkään ja jo ennalta haavoittuneeseen kohtaan. Vanhojen, perimmäisten kipukohtiemme aktivoituminen vie meidät polvilleen, arkaaisen tuskan alkulähteille. Eikö kysymys ole pohjimmiltaan aina samoista asioista; riittämättömyys, kelpaamattomuus, torjutuksi tuleminen, hylkääminen, menettäminen, kuolema, olemattomuus? Miten antaa anteeksi sille, joka herättää tuon sisällämme uinuvan nälkäisen, epätoivoisen ja yksinäisen lapsen, jolla on pedon kasvot? Ainakin omasta mielestään.

*

To Forgive, To Forget

How to forgive something that gnaws your heart like a rusty spoon. Is it possible to condone anything? What could be the offence that would be impossible to let go, to forget? Even though it would spread hatred, bitterness and venom poisoning everything within. Violence? Underestimating, belittling, disregarding, ridiculing and disdaining? Deprivation or abuse? Someone not seeing or hearing you the way you are, not caring, not understanding, not caring to understand?

It's easy to tell others to let go of it, to just ignore and not care, to let all the insults bypass like clouds in the sky. But insults that are easily handled or even amusing to others can be deeply hurting to others. When our old, ultimate wounds are activated, it drops us on our knees, leading us to the very spring of the archaic pain within. Isn't it always about the same issues; feelings of inadequacy, incompetence, being rejected or abandoned, losing, dying, non-existing? How to forgive to someone, who has evoked that craving, desperate and lonely inner child with the face of a monster? Or that's what he thinks.

19.5.2009

Silmut


Sattuuko puuta kun se silmut puhkeavat? Jomottaako pensaan oksia kivusta, kun talven ajan piilossa levänneet lehdet alkavat puskea esiin? Tunteeko kasvi haikeutta tai ehkä riemua, kun sen äärimmilleen kiristyneet lehtisilmut räjäyttävät esiin hiirenkorvan, ja lehti levittäytyy täyteen mittaansa hitaasti, mutta määrätietoisesti? Luulen että se on iloa. Puhdasta, uteliasta riemua. Saada kokea syntymän ihme uudestaan ja uudestaan jokaisen lehtisilmun kohdalla. Onko niin myös meidän kohdallamme? Voisiko se olla niin?

*

Leaf Buds

Does a tree feel pain when its bud of a leaf starts to sprout? Does it ache when leaves burst out of a shrub? Is there melancholy or perhaps joy associated with that inevitable moment when buds finally burst open, slowly and determinedly, after being swelled to the extreme. I think it's joy. Pure, curious delight. To experience the miracle again and again with every blessed bud. Is it like that for us too? Could it be? 

9.5.2009

Mustesydän

Kävin tänään elokuvissa katsomassa Hollywood-version Cornelia Funken vuonna 2003 julkaisemasta kirjasta Mustesydän. Kirjan olen lukenut jo aikoja sitten, ja pidin siitä kovasti kiehtovan tarinan ja ennen kaikkea todella viehättävän kielenkäytön vuoksi. Kirja pulppuaa mielikuvituksellisia kielikuvia ja vertauksia, jotka ihastuttavat ja saavat hymyn huulille. Tarina on mukaansa tempaava seikkailu, jossa on jännitystäkin riittävästi. Juonen keskeisin idea on se, että kolme kirjafriikkiä (12-vuotias Meggie, hänen kirjansitoja isänsä ja Meggien rikas ja pahansisuinen, ainutlaatuista kirjakokoelmaansa palvova isotäti Elinor) joutuvat mukaan uskomattomaan seikkailuun yrittäessään pelastaa kuka mitäkin. Meggien isällä on taianomainen kyky lukea henkilöitä tai asioita ulos kirjoista, hän on niin sanottu Velhokieli. Kirjasta vuosia sitten vahingossa putkahtaneet pahikset yrittävät saada Velhokielen kyvyn valjastettua omiin tarkoituksiinsa, ja siinä sitä ollaan. Asioiden lukeminen ulos kirjoista kun ei ole ihan yksinkertaista eikä vaaratonta...

En muista että olisin koskaan nähnyt elokuvaa, joka on parempi kuin itse kirja. Tämä oli. Käsikirjoitus oli hyvin erilainen kuin alkuperäinen tarina. Paljon oli muutettu, tarinan kulkua, juonen sisältöä yms, mutta toimivalla tavalla. Täytyy sanoa, että olin todella iloisesti yllättänyt, koska odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Ja nyt vaan ihmettelen, että miksi tätä elokuvaa ei ole juurikaan mainostettu, miksi kukaan ei kohkaa tästä yhtään? Olin tietysti kuvitellut mielessäni kaikki hahmot ihan erilaisiksi ja eri näköisiksi, mutta elokuvan nähdessäni muutin iloisesti mieltäni heidän suhteensa. Tomusormi (Paul Bettany, joka muuten oli karmiva Silas elokuvassa Da Vinci-koodi, ja jestas että miehellä on siniset silmät!), oli koskettava ja aidon tuntuinen hahmo maagisine tulikämmenineen ja arpineen. Ja hyvä on, myönnetään, kohta jossa hän piti tuliesityksen torilla ilman paitaa oli kuuma. Todella kuuma. Myös Farid (Rafi Gavron) oli ihkuti-ihku nuorukainen, ja oli kiva että hänellä oli paljon suurempi rooli elokuvassa kuin kirjassa.

Alkuun olin tosi epäluuloinen siitä, että Mo eli Velhokieli oli näytelijä Brendan Fraser, jonka viimeksi näin elokuvassa Matka maailman keskipisteeseen, eikä hän oikein vaikuttanut. Mutta vaikkei hän ehkä ollut ihan paras mahdollinen valinta Velhokieleksi, niin ei nyt mikään täysi katastrofikaan. Meggien äiti Resa (Sienna Guillory) oli todella aito ja suorastaan raastavan hyvä roolissan. Itkin niiiiiin paljon muutamissa kohtauksissa. Pidin todella kovasti tästä elokuvan Resasta, hänessä oli luonnetta ja potkua ja syvyyttä ja herkkyyttä, ja toki Sienna Guillory on todella kaunis nainen. Myös Helen Mirren Elinorina (Meggien isotäti) oli mainio, ja itse Meggie (Eliza Bennett) oikein viehättävä ja luonteva näyttelijä. Kaikkein pahiten mielikuvistani poikkesi Capricorn (Andy Serkis), jonka olin kuvitellut jotenkin todella karmivaksi ja kolkoksi tyypiksi, vähän niin kuin Voldemort. Mutta kyllä tämäkin versio hänestä oli ihan kelvollinen. Jotenkin ehkä etäisesti hieman Jokerimainen kuitenkin leveine hymyineen ja ilkeilyineen.

Tomusormi ja Qwin
Elokuvan lopussa oli eniten eroavaisuuksia itse kirjaan, mutta minusta ratkaisut olivat hyviä ja muutokset suorastaan parempia kuin alkuperäisessä tarinassa. Visuaalisestikin elokuva oli hieno. Erityisesti pidin kaikesta siitä, mitä Mustesydämen maailmasta näytettiin; niityt, keijut, vedenneidot, linnat... Oi, miten paljon antaisinkaan, että saisin itse elää tuollaisessa maailmassa. Olenhan aina voinut niin täydellisesti samaistua siihen, mitä epätoivoisesti omaa maailmaansa kaipaava Tomusormi sanoo kirjan alussa: "Tämä maailma on minulle liian nopea, liian äänekäs ja liian räikeä."

7.5.2009

Robin Hoodin uudet jaksot alkavat!


Ei voi olla totta! Vaan on se. Sunnuntai-illat eivät enää ole entisellään...

Jos olet vahingossa ollut seuraamatta jo kaksi kertaa lähetettyä BBC:n huippulaadukasta sarjaa Robin Hood, korjaa erhe nyt ja hyppää kyytiin huppupäisen sankarimme menoon. Yle 2 alkaa näyttää Robin Hoodin toista tuotantokautta, siis ihka uusia jaksoja, sunnuntaisin klo 19.55! Näinköhän tulen julkaisemaan aina uuden kirjoituksen aiheesta sunnuntai-iltana. Olisi ihanaa saada teistä seuraa ja ajatuksenvaihtokavereita sarjan tiimoilta.

Tarinahan on vanha tuttu, mutta BBC on onnistunut tekemään sarjasta loistavan yhdistelmän uutta ja oivaltavaa, sekä vanhaa ja valloittavaa. Robin on ollut pyhässä sodassa palvelijansa, ja sittemmin ystävänsä (vapautti tämän palvelijan tehtävistään heidän palattuaan) Muchin kanssa taistelemassa kuninkaansa puolesta. Robin jopa pelasti Kuningas Richardin hengen. Kotiin palattuaan poikaa ei odottaneetkaan kunniakulkueet, Locksleyn suuret tilukset linnoineen ja Marian-morsian lämpimin sylin. Ehei, ilkeä ja juonikas Nottinghamin Seriffin kätyri Guy of Gisborne oli hirttänyt isän, puhkonut uskollisen palvelijan silmät ja ominut itselleen koko Locksleyn omaisuuden, ja yrittänyt luikerrella myös kaikin keinoin Marian neidon sydämeen. Guy siis tavallaan oli ryöstänyt Robinin koko elämän. Ja sen lisäksi vielä sai tämän rikolliseen maineeseen, ja karkotti Robinin henkipattona metsään asumaan muiden rosvojen ja ryöväreiden kanssa.

Onko muka reilua!

No, onneksi Robin on nokkela kaveri. Häntä esittää syötävän suloinen, poikamainen ja hurmaavan charmantti näyttelijä nimeltä Jonas Armstrong. Harmi, että sarjan virallisilla sivuilla ei enää ole tietoja ensimmäisen tuotantokauden näyttelijöistä, joten suoraan sanottuna spoilaannuin pahemman kerran kun kävin sieltä etsimässä tuttuja hahmoja. Maailmallahan on jo ties kuinka mones tuotantokausi meneillään, mutta meillä päästään vasta kakkoseen. Mutta en valita! Pääasia että tulee uusia jaksoja.

Robinin ystävä Much (Sam Troughton) tuo jotenkin jännästi mieleen Ronin Harry Potterissa. Punapää, aina ruoka ja raha mielessä, ja tunneälyä... niin, tiedättehän. Oma suosikkihahmoni on huippuälykäs ja lahjakas nuorukainen nimeltä Djaq (Anjali Jay), joka sittemmin paljastuikin tytöksi. Mahtavuutta!

Ei, vaan suosikkihahmoni on tietenkin Lady Marian (Lucy Griffiths), ja erityisesti hänen alter egonsa, Night Watchman, jonka maskin takana hän potki pahiksia persuuksille ja teki hyviä, joskin lain kannalta arveluttavia tekoja. Marian on itsenäinen, rohkea, uppiniskainen ja upea tyyppi. Uudenajan nainen. Pidin myös kovasti siitä, että Marian tässä sarjassa on normaalivartaloinen ja vahva, eikä mikään tikkulaiha ja avuton höyhensarjalainen. Kuten varmaan tiedättekin, olen ominut hänen hahmonsa myös omiin tarkoitusperiini, ja käyttänyt alla olevaa kuvaa jo monta vuotta avatarinani ja jopa blogini otsikkokuvana. Vaihdoin sen pois vasta vähän aikaa sitten. Vaihtelu on yhtä hyvää, kuin Night Watchmanin taistelu Guy of Gisbornen kanssa...

Sarjan pahikset, Guy of Gisborne ja Nottinghamin Seriffi (Keith Allen), ovat myös mahtavia. Seriffi on sarkastinen, omahyväinen paskiainen, jonka puheissa ja toimissa on kutkuttavaa huumoria. Guy of Gisborne on myötätuntoa herättävämpi liero, koska hänen todelliset tunteensa Mariania kohtaan tuntuvat niin raastavilta hetkittäin. Nämä kaksi yhdessä tuovat kyllä paikoitellen Severuksen mieleen Pottereista... En voi sille mitään, että kaikki maailmassa tuo aina jotain mieleen Pottereista. Laskettakoon se yhdeksi monista omituisuuksistani.

Sarja on muutenkin kuin käsikirjoitukseltaan ja näyttelijävalinnoiltaan hieno. Ohjaus ja leikkaus ovat laatutyötä. Itse olen monta kertaa myös hykerrellyt jaksojen paljon puhuville ja vitsikkäille nimille. Sarjassa on siis paljon myös huumoria, ilman että se kääntyisi parodiaksi. Ja romantiikkaakin... juu.

Siis että sitä tahdoin vaan sanoa, että olen innoissani, ja kannattaa katsoa!

Kuvat täältä.

23.4.2009

Karamellikengät - Joanne Harris

Lukaisin tuossa eilen joutessani edellisessä viestissäni mainitsemani jatko-osan Pienelle suklaapuodille, siis kirjan nimeltä Karamellikengät, jonka on myös kirjoittanut Joanne Harris.

Kirja oli jännästi kovin erilainen kuin Pieni suklaapuoti, mutta kuitenkin aivan selkeä jatko-osa. Taas lisää ihania tuoksuja, värejä, makuja, sävyjä... näihin en kyllästy, mutta tässä oli myös vahva lataus jännitystä, sellainen dekkarimainen elementti, joka Suklaapuodista puuttui.

Tarina on kiehtova. Kertojina vuorottelevat Vianne Rocher (uudelta nimeltään Yanne Charbonne), hänen 11-vuotias tyttärensä Anouk (nyt Annie) ja uusi häikäisevä tulokas, Zozie D'Alba, jolla on merkillisiä, kirkkaan värisiä ja uniikkeja korkokenkäpareja, ja joka ei pidä suklaasta, mutta ei kerro sitä kenellekään. Sen jo pitäisi herättää kaikkien epäilyt...

Minut tarinan loppu ainakin yllätti, vaikka sitä valmisteltiin huolellisesti, ja vihjailuja oli pitkin matkaa. Ja uskon etten pilaa kenenkään yllätystä sanomalla, että mieleen piirretty kuva johon kirja päättyy, oli minusta niin tunnelmallinen ja ihana, että hellittelin sitä vielä nukkumaan käydessä ja nukahdin hymyillen.

Kirjaa lukiessa mietin myös sitä, että miksi Harry Pottereita on poltettu roviolla ja kommentoitu negatiivisesti monen kirkon taholta yms. mutta tällainen kirja jää ihan vaille vainoa, vaikka paikoitellen se oli kuin mikäkin noituuden oppikirja. Ehkäpä siksi, että sitä markkinoidaan kuvauksella: "Ihana aikuisten satu", eikä siis kohderyhmänä ole viattomat ja puhtoiset sekä ah, niin vaikutuksille alttiit lapsien mielet. Tai sitten koska kirjan myyntiluvut eivät pärjää Pottereille, se ei herätä niin paljon vastarintaa. Tai sitten kirjailija on piirtänyt kynnellään 1-jaguaarin merkin kirjan kanteen, ja opus saa vallata ihmisten mieliä ja sydämiä kaikessa rauhassa.

Kenelle suosittelen: Jos pidät suklaasta, jännityksestä, rakkaudesta, mystisistä asioista ja Pariisin autenttinen tunnelma viehättää sinua omaperäisine asukkeineen, niin lue ihmeessä. Minusta tämä oli parempi kirja kuin Pieni suklaapuoti. Hieno juoni, herkullinen kokonaisuus.

20.4.2009

Retriitti


Vietin hiljaisen viikonlopun retriitissä. Hiljaisuus helli korviani ja hoiti mieltäni. Niin usein koen tämän maailman olevan liian nopea, liian kova ja räikeä, liian äänekäs minulle.

Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungissa.
Ei yhtään paikkaa, jossa voisi kuulla silmujen puhkeavan keväisin
tai hyönteisten siipien rahinan.
Mutta ehkä kaikki johtuu siitä että olen villi, enkä ymmärrä.
Melu vain loukkaa korvia.
- Intiaanipäällikkö Seattle (1854)

*

Silence

I had a silent weekend as I attended a retreat. Silence is balsam to my ears and nurture to my mind. So often I find this world to be too fast for me, too brash, flagrant and too loud.

There is no quiet place in the white man's cities.
No place to hear the unfurling of leaves in spring,
or the rustle of an insect's wings.
But perhaps it is because I am a savage and do not understand.
The clatter only seems to insult the ears.
- Chief Seattle (1854)

12.4.2009

Pääsiäistoivotus!


Riemuisaa pääsiäistä! On uusien aloitusten aika. Aika päästää irti ja vapautua, aika iloita ja juhlia!

*

Easter Greetings!

Joyful Easter! The time of new beginnings, of letting go and to emancipate. The time of relieving, freedom and jubilee!

11.4.2009

Pieni suklaapuoti - Joanne Harris

Luin tänään erinomaisesti pääsiäiseen sopivan kirjan. Oikeastaan on hassua että luin tämän vasta nyt, kun elokuvan olen nähnyt jo vuosia sitten ja kaikki muut Harrisin kirjat lukenut heti niiden ilmestyttyä. Ja kun tämä on kuitenkin se tunnetuin. Taisin luulla lukeneeni sen jo, mutta kun sain käsiini jatko-osan "Karamellikengät" tajusin, että enpä ole oikeasti lukenut vielä tätä ensimmäistäkään.

Siis legendaarinen Pieni suklaapuoti. Vianne Rocher muuttaa tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen kylään ja perustaa sinne merkillisen herkkupuodin. Viannessa on noidan vikaa, ja vaikka hän koettaa jättää menneisyytensä taakseen ja sulautua joukkoon, ei hän voi itselleen mitään. Kirjan perusidea rakentuu kylän pikkumaisen papin Reynaudin ja Viannen väliselle ristiriidalle. He ovat polariteetit, joiden välille ei tunnu löytyvän tasapainoa.

Harrisilla on ihana tyyli kuvata tuoksuja, makuja ja värejä. Suklaaherkut vilisevät mielestä kieleen. Sanomattakin selvää, että kannattaa varata laadukasta 70 prosenttista vierelle, ettei tarvitse kärvistellä kieltäymyksen tuskassa, niin kuin Reynaud.

Harris taitaa myös sekä viehättävien kielikuvien että herkullisten henkilöhahmojen luomisen. Pidin myös hänen tavastaan kertoa lyhyesti siellä täällä Tarot-korteista ja muusta "noituudesta" asiallisesti ja kiihkottoman objektiivisesti. Vaikka kirja on kepeä, käsitellään siinä tärkeitä ja koskettavia aiheita. Kirja herättää syvällisiä ajatuksia hipaistessaan niitä vihjauksenomaisesti, mutta välttää moralisoinnin ja analysoinnin kokonaan.

Kiva herkkupala kaiken kaikkiaan!

Onneksi minulla oli lukukaverina erinomaisia suklaapipareita, jotka olin edellisenä päivänä leiponut. Heitin ohjeet nurkkaan ja toimin fiilispohjalta, ja cookiet olivat kuin suoraan suklaapuodista! Runsaita, sitkaita, ja täynnä suussasulavia, täyteläisen kaakaoisia tumman suklaan kerrostumia.

Suklaista pääsiäistä!!!

Kelttisiskojen kokoontuminen


Olin tapaamassa kiirastorstaina ihania ystäviäni, kelttisiskojani. Jälleen kerran huomasin, miten hyvältä tuntuu olla sukulaissielujensa parissa. Pelkkä heidän läsnäolonsa kohottaa ja voimistaa yhteyttä omaan sisimpääni, omaan ytimeeni. Ja jälleen kerran elämä on valoisampaa, kevyempää ja suloisempaa.

*

Maundy Thursday With Friends

I had a little Maundy Thursday gathering with my lovely friends, my Celtic Sisters. (Sounds like a name of a heavy band, doesn't it?) And once again I noticed how good it feels to be with the very kindred spirits of your own. Just being with their presence elevates and strenghtens your connection with your inner being, with your true core. And once again living is lighter, easier and sweeter. 

9.4.2009

Draamaa


Sellaista draamaa tämä ihmiselämä. Jos vain muistaisimme miten alunperin suunnittelimme kaikkea yhdessä, miten sovimme asetelmat ja jaoimme roolit. "Olisitko sinä, rakkaani, se paha tyyppi, jotta minä voisin olla sen uhri? Jooko kiltti, voisitko olla se, joka laittaa minut niin koville, että en melkein kestä enää ja muistan lopulta kuka olen?" Miten suunnittelimme ajoituksia ja tilanteita innoissamme, malttamattomina päästä aloittamaan.

Ja niin näytelmä alkoi, ja me unohdimme. Upposimme niin syvälle rooleihimme, että todella luulimme ettei ole mitään muuta. Ettei ole mitään muuta kuin tämä draama, tämä suuri, yhteinen roolipeli. Mutta jos voisimme muistaa mitä alunperin sovimme ja miksi, tämä kaikki olisi niin paljon hauskempaa. Tuokaa popcornit ja hattarat, aion nojata taaksepäin, rentoutua ja antaa tämän kohtauksen viihdyttää minua. Sinä sanot "Pöö!" ja minä olen peloissani, esitän peloissaan olevaa. Se on niin vanha temppu, niin kulunut juoni, ja minä aion nauttia siitä täysin siemauksin.

*

Drama

It's such a drama, this human life. If we only could remember how we originally planned it, how we agreed to play together, how we did the casting, decided the roles. "Would you, my love, be the villain, the bad guy, so I could be the victim? Please my dear, be the one who gives me such agonizing experiences that I almost can't take it anymore and finally remember who I am." How we dealt scenes and planned timings, enthusiastically, eager to start the game.

And so the play started and we forgot, as planned. We got so involved with our parts, our roles, that we actually thought there was nothing more. Nothing more than this drama, this great, mutual roleplay. But wouldn't it be so much more enjoyable, so much more entertaining, if we could remember what we agreed and why. Bring me some popcorn and cotton candy. I'm going to lay back and let this scene treat me. You say "Boo!" and I am scared, pretend to be scared. It's such an old stunt, so used plot, and I'm letting it amuse me.

2.4.2009

Kenraaliharjoitus


Huomasin taas kerran ajattelevani sitä aikaa kun tämä on ohi ja se on hoidettu ja nämä ratkaistu, aikaa, jolloin voisin vihdoin rentoutua ja nauttia elämästäni, Oikeasta Elämästä. Olin ilmeisesti pitänyt elämääni jonakin koko ajan muuttuvana, erilaisten tilanteiden jatkumona, jonka haasteet pitää selvittää ennen kuin Oikea Elämä voi alkaa. Niin kuin nuo "tilanteet" eivät olisikaan oikeaa elämää, vaan jokin loppumaton remontti, jonka odotan päättyvän jotta voisin alkaa elää täydesti.

Mutta tämä on minun elämääni. Minun elämäni on minun elämäni. Se ei ole mikään ikuinen kenraaliharjoitus ennen suuren shown alkamista. Jos näen elämäni tällaisena, en koskaan ole valmis parrasvaloihin. En koskaan tule saamaan pääosaa omassa elämässäni, enkä tule olemaan tähti oman elämäni tarinassa. Tämä epätäydellinen, joskus rankka, usein uuvuttava ja herkkä kudos, joka on punottu olemassaoloni hetkistä, on minun elämäni. Jokainen sävy, väri, tunne, aistimus ja kokemus ovat osa tätä kokonaisuutta. Jos aion joskus nauttia elämästäni, on paras aloittaa se samantien.

*

Waiting for the 'Real Life' to Begin

As it often happens to most of us, me too found myself wishing the time to come when this would be over and them would be taken care of and that would be solved. The time when I finally could relax and enjoy my life, The Real Life. I caught myself considering my life as an everchanging continuum of different situations, which all need to be dealt with before The Real Life could begin. Like those "situations" were no life at all, but somekind of never-ending renovation I wait to be over to start living in full. 

But this is my life. My life is my life. It's not some everlasting rehearsal before the big show to begin. If I see my life as that, I will never be ready for the lime lights. I will never have the main part in my life and be the star of my own story. This imperfect, sometimes rough, often wearisome and fragile tapestry weaved by the moments of my life is my life. Every shade, colour, emotion, sense and experience are part of that gobelin. And if I'm planning to enjoy my life, I'd better start doing it right now.