Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



5.9.2008

Syksyn tuntua ja Stardoll-leikkejä


Sataa. Rakastan tuota veden ääntä, joka nyt muistuttaa enemmän lotinaa kuin ropinaa. Vettä tulee niin että rännit laulaa. Suihkulähde yrittää puskea sinnikkäästi vettä vastavirtaan, kuusama kantaa raskaita rubiineja rusehtuvien lehtiensä lomassa ja pieni ruusupensas on hädissään puskenut vielä viisi uutta kukkaa. Ennen kuin pakkanen tulee. Kesä oli ja meni. Melkein onnistuin taas kulkemaan sen läpi uimatta kertaakaan järvessä. En pidä kylmästä vedestä ihollani muuta kuin virkistävänä ajatuksena.

Jotkut ovat ihmetelleet minne katosin kesän ajaksi, ja miksei Sielujen puutarha päivity. Tietenkään siksei, koska olen viettänyt kaiken liikenevän aikani Stardollissa. Paperinukeilla leikkiminen on luovaa, hauskaa, rentouttavaa ja virkistävää. Ja halvempaa kuin aikakausilehtien tilaaminen tai postimyyntishoppailu. Joten en suinkaan ole ainoa aikuinen kyseisessä nukkemaailmassa.

25.4.2008

Vapaaillan iloja

kuva täältä

Tämä vuosi on ollut kummallinen siinä mielessä, että en muista milloin olisin viimeksi ollut illan yksin kotona. No, tämä ilta on vapaa, ja kihelmöin jännityksestä kuin rakastunut ennen treffeille menoa. Minullakin on treffit. Itseni kanssa. Hih. Tulin töistä kotiin käymättä kaupassa tai kulkematta lähtöruudun kautta, kipin kapin. Sitten ajattelin hemmotella itseäni siistiytymällä hieman. Sain poistettua työllä ja tuskalla säärikarvat vasemmasta jalastani ja aikaa oli kulunut 40 minuuttia! Hetkeäkään epäröimättä päätin, että karvattomuus ei ole tämän arvoista ja jätin oikean jalan käsittelemättä. Minä en uhraa kallisarvoisen elämäni harvinaisen maukkaasta vapaaillasta kahta tuntia karvojen poistoon.

Hieman hämmentyneenä siitä, mitä tällä arvoajalla nyt sitten tekisin, laskeuduin sohvalle kuuntelemaan ihanaa musiikkia: Vast Days - Metatonics, voisin kirjoittaa tästä pitkän ylistysvuodatuksen, mutta sekin saa nyt odottaa, onhan vapaailtani liian kallisarvoinen levyarvostelun kirjoittamiseen. En malta myöskään syödä, sillä sitä ennen pitäisi valmistaa ruokaa, ja sitä saan tehdä arkena riittämiin. Imuroida pitäisi, jotta olisi nautinnollisempaa tassutella paljain jaloin pitkin huoneita, jos mieleni tekisi mennä vaikkapa katsomaan ikkunasta ulos. Mutta kuten arvaattekin, ei kertakaikkiaan mitenkään ole mahdollista imuroida ihka omana, harvinaislaatuisena vapaailtanaan. Parasta olisi lähteä kävelylle, mutta siihen taidan ikävä kyllä olla nyt liian mukavuudenhaluinen. Siis vaikka kävelyllä onkin mukavaa, kävelylle lähteminen on yhtä tuskaa. Se saa jäädä. Tekisi myös mieli lukea jotain ihanaa, mutta luen niin paljon muutenkin, tai kirjoittaa, mutta olen kaiket päivät koneella, enkä nyt haluaisi tehdä samaa kuin töissä... Hmmm...

10.4.2008

Naimisiin!

kuva täältä

Olen kateellinen Johnny Deppille ja Vanessa Paradisille. Raivostuttavaa. Luin juuri Iltalehden nettiversioista uutisen, että pariskunta on päättänyt kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen avioitua. Syy kohkaamiseeni tästä on suuri mysteeri. En ole koskaan ollut mikään Johnny Depp fani (voisin kyllä olla...), en ole kiinnostunut julkkiksien yksityiselämästä enkä varsinkaan haikaile naimisiin. Itse asiassa olen ennemminkin ollut taipuvainen ajattelemaan, että en ikinä haksahda tuohon parisuhteen irvokkaaseen sinetöimissoopaan. 

Ja sitten tällainen tunnereaktio tuosta uutisesta... Sisäinen pikkufreudini tarttuu asiaan kuin sudokuun ja pienen kynänpään pureskelun jälkeen tulee siihen tulokseen, että 1) potilas on tullut elämänsä aikana pahasti pettymään lähisuhteisiin 2) potilas kärsii sitoutumiskammosta 3) potilas kaipaa salaa turvallista ja tasa-arvoista parisuhdetta, mutta syyn yksi ja kaksi vuoksi ei ole kykenevä edes myöntämään tuota itselleen saati sanomaan ääneen irvistelemättä vastenmielisyydestä. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista ja sitä rataa...

12.1.2008

Hiljaiseloa

kuva täältä

Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Vuorokausirytmini on kerrassaan sekaisin ja uupumus tuntuu lamauttaneen jokaisen soluni. Kaikesta huolimatta aloin tänään kirjoittaa uutta tarinaa, ja sainkin kirjoitettua sitä jo monen monituista sivua. Tästä oli tarkoitus tulla lyhyt, mahdollisesti yhden luvun mittainen one-shot, mutta näyttää hieman venyvän siitä. Jännää, miten kirjoittaminen on työlästä, vaikka sen tekee omasta vapaasta tahdostaankin ja on siitä innoissaan. Haluaisin saada tuon pian valmiiksi, koska Sielujen puutarha on nyt vaiheessa, josta en meinaa jaksaa jatkaa. Pitäisi ehkä hypätä seuraavan luvun yli ja kirjoittaa suoraan loppu, koska se kiinnostaisi, vain tämän seuraavan luvun kirjoittamisen koen liian raskaana. Tai ehkäpä joku voisi kirjoittaa sen puolestani... Kertoisin vaan kaiken mitä siinä pitää tapahtua ja mitkä asiat pitää käydä ilmi jne. ja sitten joku muu tekisi sen monen tunnin istumisen koneen ääressä ja naputtelisi lauseet valmiiksi. Vapaaehtoisia?

Pakko ilmoitusluontoisesti ylpeänä kertoa, että sisareni sai juuri äskettäin pojan, ja syntymäpäiväksi sattui itsensä Severus Kalkaroksen syntymäpäivä eli 9.1.! Tuskin saan nimiehdotusta läpi, mutta mielessäni tulen aina kutsumaan häntä Pikku-Sevvieksi. No ei. Ei sentään.

Ihanaa, että joulu on ohi. Se on aina raskain ajankohta vuodessa, ja tuntuu vuodesta toiseen raskaan kivireen perässä vetämiseltä selviytyä siitä hengissä. Pidän kyllä joulusta ajatustasolla, nautin kaikista perinteista ja ennen kaikkea joulun sanomasta ja rauhasta ja hiljaisuudesta, mutta sitten se kaikki oheishässäkkä ja paineet ja vaatimukset ja ahdistus ja alakulo. Olen miettinyt sitä, miten voisin karsia joulun kaikesta turhasta ja tarpeettomasta ja viettää sitä keskittyen siihen mikä minusta on olennaisinta. Rauha ja lepo. Se ei toteudu tässä nykyisessä joulunvietossa vaikka mikä olisi. Luulen, että ensi joulu on meillä hyvin erilainen...