Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



3.8.2007

Sansibar: Lahtolaskenta...

Mulla on kymmenen minuuttia aikaa vuodattaa kaikki lahtoon liittyva ja sita edeltanyt tunnelma, nappiksella, jossa ei nay kirjaimia...

Viime hetkeni Afrikan mantereella. Olen Keniassa, Nairobin lentokentalla. Vahan alkuun janskatti matkustaa yksin, mutta tahan mennessa kaikki on sujunut hyvin. Kunhan viela saan selville milta portilta lento Amsterdamiin lahtee, niin tama sujuu helposti. Kassi on pullollaan ja painaa kuin synti, ja mukana on myos painava muovipussi, jossa on 4 banaanipuun (suurehkoa) taimea. Hyva etta ostin huippukalliin Potterin Darista, koska taalta sita ei olisikaan saanut. Siina oli kylla vaara kansi (en tykkaa tuosta piirrosversiosta) ja se tosiaan maksoi 47500 Tshs, mutta kuten jo aiemmin sanoin, olin valmis maksamaan siita mita tahansa.

Lukemassa uusinta Harry Potteria maailman pienimmässä hotellihuoneessa Dar Es Salaamissa
Korjataan nyt tahan samaan syssyyn sekin, etta J:n kertoman mukaan (en ole ehtinyt lukea H:n kirjoituksia) H on tapansa mukaan taas vaaristellyt totuutta. Olin hotellissa suihkussa tasan kolme minuuttia. Tuskin edes kastuin. Vesi oli jaakylmaa, eika mun enaa tarvitse pesta hiuksia, kiitos muhkeiden lettieni. Ai niin, mun puhelin ei nyt sitten enaa toimi, turha soitella myoskaan Suomen numeroon, silla unohdin sim-korttini Zanzibarille. Taidan ottaa vaan tylysti uuden liittyman, johon tulee myos uusi numero, ja sitten kun H tuo mulle simini takaisin, niin vanha numero toimii taas. Ja ne jotka muistavat lankapuhelinnumeroni, niin soittakaa. Tai laittakaa sahkopostia.

Odottamassa lentoani Dar Es Salaamissa hävyttömän aikaisin aamulla
H:lle tiedoksi, etta taalla lentokentalla malakiittihelmet maksoivat yhdessa kultakaupassa 120 dollaria!!! Ja toisessa puljussa 25$. Kalliita molemman, mutta tuo 120... Ostin silti hatapaissani yhden nilkkaketjun ja kaulavitjan. Kun nuo kaupat menivat Darissa niin kammottavan aikaisin kiinni (jo vahitellen viiden jalkeen illalla), niin jai monet suunnitellut jutut ja tuliaisiakin ostamatta.

On tosi epatodellinen olo, kun viimeyona (eiko tama ole viela sita yota?) tuli nukuttua vain vajaa 2 tuntia, kun piti nousta jo kahdelta. Oltiin tosiaan hyvissa ajoin lentokentalla. Siella ei ollut ketaan, lukuun ottamatta muutamaa penkilla ulkona nukkuvaa vartijaa. Ai niin, talla kertaa taalla lentokentalle ei ole (viela) soinut Celine Dionin "My Heart Will Go on" niin kuin viimeksi...

Fyysisesti rajoittuneet herrat jäivät taakse, kun mun lentokone suuntasi kohti pohjoista
Mitas viela... Dari oli iso ja kiva, vaikka Potterin lukeminen tunkkaisessa huoneessamme houkutteli joka hetki. Onnistuin silti saastelemaan sita, joten loppumatkalla on tiedossa hyvaa luettavaa. Samalla on kylla haikeakin olo. Sen lisaksi etta pitaa taalta kotiutua kaikkien ikavien ja kesken jaaneiden ja stressia tanne asti huokuvien asioiden pariin, niin pitaa viela paattaa tuo kirjasarjoista ihanin, joiden maailma jossain vaiheessa oli kotini enemman kuin se missa majailin... No niin, minuutit kuluvat. Haikea on olo. Jannitti lahtea matkaan Afrikkaan ja nyt jannittaa tulla takaisin kotiin. Miksi tama on aina tallaista stressaamista.

Haleja!