Blogi on muuttanut!

Tervetuloa tutustumaan uusiin kotisivuihini ja uuteen blogiini, joka on Hullujen teekutsujen luonnollinen jatkumo. Uudessa blogissani kirjoitan pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina lukijoiden kesken ihania luonnonkosmetiikkatuotteita. Toivottavasti nähdään siellä!



18.7.2007

Sansibar: Turvallisuudesta ja turvattomuudesta

Kuumeisena, mutta iloisena lukemassa Nargisilta saamani tyttökirjaa
No niin, olen ollut hieman kipea, mutta ollut toissa kuitenkin joka paiva niin paljon kun olen pystyssa pysynyt. Onneksi mulla oli mukana laakkeita enemman kuin naapuriapteekissa konsanaan, ja loysin pussistani sopivan antibiootin suolistotulehdukseen. Vatsakipu lahti, mutta tilalle tuli yleinen pahoinvointi, huimaus, sekavuus ja kivat lennokkaat hallusinaatiot. Onneksi kuuri loppuu tanaan, niin en enaa yrita avata H:n rintakehaa hedelmaveitsella kuvitellessani, etta se on simpukka, ja sisalta loytyy suuri ja kirkas helmi...

Kirjoittelin aikani kuluksi paperille koululla pitkan listan kaikkea mita haluan tanne kirjoittaa, siina oli yhdeksan kohtaa seikkaperaista selostusta, mutta unohdin ottaa sen mukaan. (Kirjoitusvirheet johtuvat siita, etta tama nappaimmisto ei toimi kunnolla, kaikki eivat painu alas kunnolla. Korjailen myohemmin.) Pitanee kirjoittaa siita mista muistaa.

Vaikka on kipeä, voi silti olla kivaa
ja sängyssähän on aina kivaa
Ensiksikin, monilla on luulo, etta Afrikka on vaarallinen paikka. Saattaa ollakin (hitto etta on vaikea keskittya kun J kommentoi mun kirjoitusvirheitani ja lukee vieressa hus, mene pois!), mutta meita ei ole kohdannut viela mikaan erityinen vaara. Kaksi viikkoa sitten (miten voi aika menna nain nopeasti?) kun tulimme tanne, niin koululla isantamme veti meidat syrjaiseen ja autioon, kaytosta poistettuun luokkahuoneeseen. Han laittoi oven kiinni ja veti tehokkaan nakoisen, jykevan kasiaseen taskustaan ja osoitteli silla meita. Hupsista. Sydan heitti pienen kuperkeikan, en nimittain voi sietaa aseita. Pelkaan niita, inhoan niita. Han kuitenkin halusi saada olomme turvalliseksi ja esitteli sita ylpeana vakuutellen miten turvassa taalla olemme. Ja etta kukaan ei tieda aseesta (oliko se salaisuus?) ja etta vain harvalla on laillinen ase Zanzibarilla. (Ja useillako luvaton?) No, hymyilimme hieman vakinaisesti pelkohiki otsalla ja tunsimme kaikki olomme heti huomattavan turvalliseksi!

Koirat ja koirien kopit
Liikenne on myos yksi turvallisuuttamme uhkaava tekija. Olisi pitanyt ottaa heijastimia mukaan, kun se pimea sakki putoaa saaren ylle siina ilta seitseman aikaan. Jalkakaytavia ei ole eika ilmeisesti juuri liikennesaantojakaan, lukuun ottamatta sita yhta: "Isompi voittaa pienemmat ja nopeampi syo hitaammat."

Meinasin kirjoittaa jotain lauantai-iltaisesta onnettomuudesta koulun edessa, mutta kokenut Afrikan kävijä H olikin jo maininnut siita. H kertoi, etta Afrikassa on usein tapana lynkata onnettumuuteen syyllinen (ja kuka paattaa kuka on syyllinen... niin...), joten he pakenevat paikalta. Nain oli tehnyt autoilija, joka oli ajanut isantaperheemme 18-vuotiaan pojan paalle, ja samoin teki tuo lauantainen autoilija, joka oli tormannyt skootterin peraan. Tuntuu suomalaisesta hurjalta menolta. Samoin tuli tunne, etta nyt auttamaan, minahan olen kaynyt ensiapukoulutuksen ja meilla on ensiaputarvikkeitakin vaikka kuinka. Kamala mekkala ja suukopu ja kohellus kuitenkin vaikutti silta, etta parempi kun ei mene. Nopeasti siella nostettiinkin uhri riuskalla riisisakinheittoliikkeella auton lavalle, ja kun kymmenen minuuttia oli huudettu puolin ja toisin paivanpolttavaa asiaa, niin auto jopa lahti liikkeelle ja ajoi parhaassa tapauksessa viereiseen Marie Stopes sairaalaan.

Kaunis kissa Old Fortissa
Kaunis perhonen kädessäni
Samainen perhonen päässäni
Vaarallisista elaimista pikkuruisiin moskitoihin ja loisiin en nyt sen enempaa kirjoita, kun J niita pohdiskeli jo ennen lahtoa. Elaimia kuitenkin olemme taalla nahneet. Vuohia, kanoja (yksi kananen oli saanut muovipussin kahvan kaulaansa, ja tuulisena paivana meinasi paasta takaperinlennolle sen kanssa, todella hullunkurinen naky), kukkoja (Naapurin pihalla on yksi aanekas ja valtavan suuri kukkoilija. Se herattaa meidat joka aamu viidelta, ja sitten alkaa laulu moskeijasta ja sitten saamme heratyksen viela puoli kuudelta ja kuudelta ja... parhaassa tapauksessa se kiekuu koko aamuyon aanella, joka saa meidat epailemaan sita, etta sen isanta pitelee toisella kadella megafonia sen raihnaisen nokan edessa ja toisella kadella rutistaa sita kurkusta.), myos lehmia, ja lehmia joiden sisalla on lehmia (tai pienia tipuja, niin kuin H epaili), pienia kaiken kokoisia tipuja on kylla nahty monessakin paikassa ja hurmaavia pienia lahes lapinakyvia vikkelajalkaisia rapuja, jotka putkahtavat jostakin kuin typera ajatus vain kipittaakseen ilmavaa pikajuoksuaan takaisin hiekkaan jostakin toisesta reiasta. Ihanaa elamaa!

Hännätön gekko ikkunan läpi kuvattuna
Jättimäinen rukoilijasirkka karate-asennossa valmiina iskemään...
Kissoja olemme myos nahneet paljon, ja siitahan mina pidan! Jotkut ovat laihempia kuin H mutta ne onnekkaat jotka ovat saaneet reviirilleen mzunguravintolan, ovat mekein yhta pulleita kuin puolikas Miuku (H:n kissa kotona Suomessa), tai ehka kolmasosa. Hotellilla, jossa kaymme toisinaan uimassa, asustaa portaikon alla viehattava kissaperhe. Miten taalta saisi tuotua virallisesti kissanpojan Suomeen? Luulen, etta ne syntyivat samana paivana kun tulimme tanne. Olen kytannyt niita siita lahtien ja kaynyt silittelemassa ja sylittelemassa niita uhmaten pelottomasti kaikkia portaikonalaisia hamahakkeja, hamahakinseitteja ja muita vaaroja. Kylla hotellin vaella on valilla ollut naurussaan pitelemista, kun mzungu nainen uimapuvussaan kykkii polyssa ja varjossa portaikon alla, kun toiset juovat Pina Coladaa kookospahkinoista uima-altaalla. Mutta meilla kaikillahan on omat asiamme, joita arvostamme...

Hurmaava kissaperhe, jonka seurassa portaiden alla viihdyin varsin mainiosti
Kissanpennut ilman emoa, tahtoo, tahtoo tuommoisen!!!
Erityisen hyvat naurut kylla sain osakseni, kun kyseisen hotellin hienossa ravintolassa tilasin kalliita rapuja, ja soin itse pelkkaa riisia ja tarjoilin iljettavat nilviaiset poydan alle parempiin suihin! Se oli todellakin sen arvoista.

Nyt alkaa aika taas loppua, palataan astialle!

Haleja ja suukkoja kaikille jotka jaksoitte vilkuilla sepustukseni tanne saakka. Kun liikutatte sita hiiren kursoria ihan pikkiriikkisen alaspain tasta, voitte klikata kohtaa jossa lukee "kommentoi". Sitten vaan jatatte pienen, mutta ah niin ilahduttavan terveisenne tanne meille maailman kiertolaisille. Kiitos, Asante!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Say hello or leave a comment, please! ♥ Ilahdun moikkauksista ja kommenteista! ♥